Sulje

Sulje

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Anikó Kuikka: Shingle

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan päättää kuraattori ja kirjoittaja Jenni Nurmenniemi tekstillään Polttava taide.

Polttava taide

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juutin näyttely QUEUE HAM-galleriassa on vuodenvaihteen omaperäinen ja iloinen yllätys.

Lasse Juuti: QUEUE

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?

Vuosi 2019

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Kolmantena vuorossa on vapaan kirjoittajan ja toimittajan Joni Klingin essee.

Paras mahdoton maailma

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”.

Joulutarina

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin teos The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Tänä syksynä jopa 2000-luvun parhaaksi teokseksi listattu videoinstallaatio on esillä Kiasmassa.

The Visitors

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvi – Keskustelu äänistä ja hiljaisuudesta

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

Murtuisiko yksilömyytti? Ajatuksia taiteesta ilmastonmuutoksen aikakaudella

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin “Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.
Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä “tekijäpositiotaiteen” ja “identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Vähemmistöpositioita käsittelevä taide ei ole “identiteettipolitiikkaa”

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Anna Estarriolan näyttelyssä Hideouts korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin.

Kehosta toiseen

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

Valokeilassa Maeve Brennan: Listening in the Dark & Daisy Hildyard: The Second Body

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

Kehollisuutta kankaasta

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

How to Slow Rush – In conversation with Nayab Ikram

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kela – Keskustelu performanssin ajasta ja tiloista

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.
Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Kritiikin anatomia: Haastattelussa Jaakko Uoti

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Festivaalitaiteen verkkainen rytmi

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Esityksiä luonnosta – Savonlinnan luontoelokuvafestivaalin taideohjelma