Sulje

Sulje

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Mitä poikkeusaikojen taide ja taidekeskustelu voivat opettaa meille solidaarisuudesta?

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee: Kivi, ihminen, kasvit