Vuosi 2023 – EDIT

Sulje

Sulje

Vuosi 2023

On jälleen EDITin perinteisen vuosikatsauksen aika! Biennaalit ja festivaalit olivat pandemiavuosien jälkeen täydessä vauhdissa, eikä kohuilta taaskaan tietenkään vältytty. Summaamme taidevuoden 2023 puheenaiheet.

Teoskaupat

Viime vuonna loppuvuosi huipentui taiteilijoiden työnseisaukseen Kiasmassa. Tänä vuonna Kiasman kohut jatkuivat: Museonjohtaja Leevi Haapala oli hankkinut Markus Copperin teoksia hähmäisen prosessin kautta. Teokset oli kuitenkin mahdollista konservoida ja asettaa esille ainoastaan museon resurssien avulla. Ilta-Sanomien reportaasista voisi tehdä vähintään filmatisoinnin.

Myös Uudenkaupungin seurakunta päätti lähteä teoskaupoille, kun seurakuntalaiset kokivat Hannu Väisäsen taideteokset vaikeasti lähestyttäviksi.

 

Internet

Taide-lehti meni nettiin! Lehti perusteli digiloikkaansa näin: ”Näin teillä on mahdollista toisinaan lukea arvioita myös jo silloin kun arvioitava näyttely vielä on avoinna, mikä on paperilehden ilmestymiskertojen aikataulujen takia ollut monesti mahdotonta. Taiteen arviointien lukeminen siis ’reaaliaikaistuu’.”

 

Saari

Harakan saaressa nähty Taiteilijoiden saari -näyttely päihitti Vallisaaren Helsinki Biennaalin. HB23 ei onnistunut olemaan kokemuksena erityisen mieleenpainuva monista hyvistä teoksista huolimatta (kuten Alma Heikkilän coadapted with).

Ensi kerralla biennaali harkinnee uudelleen lauttaliikennöijän kilpailutusta ja toivottavasti myös QR-koodien vähentämistä. Älypuhelimen tihrustaminen luonnonkauniissa ympäristössä ei ehkä ole se juttu.

 

Paljastuskirja

Tuula Karjalaisen elämäkerta Taiteesta suoraan kertaa rempseästi taidehistorioitsijan uran, joka tässä tapauksessa liittyy erittäin vahvasti suomalaisten nykytaiteen instituutioiden ja niiden ohjelmistojen rakentumiseen.

Melkoista suhmurointia, me too -kamaa ja ympäri maailmaa lentelyä piisaa näissä muisteloissa. Missä museossa oli kaikista kehnoin työilmapiiri? Kuka on ollut skenen pikkumaisin hyvä veli -kerholainen? Keitä olivat helmikanat, miten Yoko Ono reagoi pianon pimputtamiseen ja miten Putinkin liittyy kaikkeen tähän?

Lähihistorian ja kulttuurijuorujen tosifaneille rinnakkaislukemistona Karjalaisen kirjalle toimivat viime vuosina julkaistut kanssaboomereiden Jorma Uotisen, Kaari Utrion, Vuokko Nurmesniemen ja Outi Heiskasen (myös Karjalaisen kynäilemä) elämäkerrat.

 

Via Baltica

EDIT jatkoi verkostoitumista Baltiaan: Arts and Culture Magazines Publishers Forum Vilnassa huhtikuun lopulla sekä EKKM:n suomalaisille toimittaja-kriitikoille sekä taidealan ammattilaisille järjestämä tutustumismatka Tallinnaan marraskuussa.

 

Kritiikkikohu, osa ?

Kulttuuritoimittaja Suna Vuoren ammattimaisten taidearvioiden perään kuuluttava analyysi Helsingin Sanomissa sohaisi jälleen kerran somen ja influenssereiden ampiaispesää.

 

Uusia taiteen tiloja

Pitted Dates liittyi uusien ja kokeellisten nykytaiteen esityspaikkojen joukkoon. Herttoniemen kauppakeskus Hertsin leikkipaikan keittiötilaan on pitkin vuotta kuratoitu ryhmänäyttelyitä ja tapahtumia.

Perinteikäs taitelijavetoinen Galleria Huuto puolestaan muutti Kalasatamaan.

Keväällä Tammisaareen avattiin modernin taiteen ja nykytaiteen museo Chappe. JKMM Arkkitehtien suunnittelema jyrkän harjakattoinen rakennus kohoaa vanhan keskustan korttelissa komeana, mutta sisältö tuntuu vielä kaipaavan terävämpää otetta.

 

Kesänäyttely

Perinteisten kesänäyttelyiden rinnalle kirmasi Solar Noon Taattisten tilalla Naantalissa.

 

Iiu Susiraja MoMAssa

Suomi nykytaiteen ”Torille!” -hetkestä vastasi taas Iiu Susiraja, jonka yksityisnäyttely A style called dead fish avautui huhtikuussa MoMA PS1 -museossa New Yorkissa.

 

Grand old lady

Taiteilija Beryl Furman piti Laterna Magicassa loppukesästä 70-vuotisnäyttelynsä: ”Tämän näyttelyn omistan vain itselleni. Se on sisäänpäinkääntyvä. Minulle tunnusomainen dialogi puuttuu niin teoksista itsestään kuin suhteessa katsojaan. Tästä lähtien syvennyn vain itseeni, enkä pyri enää vaikuttamaan mihinkään. Vanhuuden viisautta.”

 

Digipöhinä

Kansallisgalleria avasi uuden Alusta.art -alustan, joka hyödyntää lohkoketjuteknologiaa. Miksi, emme oikein tiedä. “Alusta on osa laajempaa Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelmaa, joka etsii keinoja museotoiminnan digitalisointiin ja Kansallisgallerian hallinnoiman kansallisen taidekokoelman laajempaan käyttöön”. Vähemmän avoimesti suhtauduttiin kokoelmateosten käyttöön tutkimustarkoituksessa.

 

Marjastus

Hanna Kannon Poimija-näyttelystä välittyy marjastamisen palo ja kiihko. Keräämisen kautta metsäteema ja luontosuhde laajenevat pohdintoihin ihmisen taipumuksesta hyödyntää, järkeistää ja mystifioida luontoa.

 

Festaritaiteen virtaukset

Kaupunkifestareilla nähtiin taiteen ja tieteen yhteentörmäyksiä. Flow’ssa näyttävästi esillä ollut Thijs Bierstekerin installaatio Gasp käytti reaaliaikaista ilmansaastedataa kuvittamaan pienhiukkasten esiintymiä. Drifts-festivaalilla Eero Yli-Vakkurin Our Grand Water Treatment Plant -performanssi puolestaan oli inspiroitunut Itämeren veden makumaailmasta.

 

Leikkauspolitiikka

Hirveän hallituksen hirveät päätökset, kuten leikkaukset pienituloisilta ja kulttuurilta. Jälleen opiskelijat näyttivät mallia muille valtaamalla yliopistonsa leikkausten vastustamiseksi.

 

Palestiina

Gazan sodan myötä useat taidejulkaisut joutuivat arvostelun kohteeksi kantojensa takia. Artforumin päätoimittaja David Velasco sai potkut, kun hän julkaisi  4 000 taiteilijan allekirjoitettaman adressin, joka vaati välitöntä tulitaukoa Gazaan. Lännessä Gazan kriisistä on tullut osa sisäpoliittista vääntöä ja kulttuurikeskustelua: parhaillaan Yleä vaaditaan vetäytymään Euroviisuista. Vapaa Palestiina nyt!

 

Nan Goldinin renessanssi

ArtReview nimesi Nan Goldinin vuoden merkittävimmäksi taidemaailman henkilöksi. Hänen uraansa käsittelevä dokumenttielokuva All the Beauty and the Bloodshed oli Oscar-ehdokkaana. Laaja retrospektiivi This Will Not End Well nähtiin Tukholman Modernassa. Olipa teoksia esillä tänä vuonna Kiasmassakin. Goldin on ollut myös yksi nimekkäimpiä Israelin toimintaa Gazassa kritisoivia taiteilijoita.

 

Rekryuutiset

Menneenä syksynä valittiin uudet johtajat Ateneumiin, Amos Rexiin ja Kiasmaan. Erityisesti Amos on viime vuosina kunnostautunut mediajulkisuudessa rekryjensä kiusaamis- ja kavalluskeissien kautta. Johtajien tuolileikissä Leevi Haapala haeskeli kansainvälisiä paikkoja, mutta tuli lopulta valituksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian dekaaniksi.

 

Uhriutuminen

Loppuvuodesta Lux Helsinki ja Katariina Souri toteuttivat tyylipuhtaan uhriutumisperformanssin, kun oikeasti olisi voinut vaan myöntää että nyt tuli mokattua. Ilmaisunvapaus shchilmaisunvapaus, mutta ilman järkkyä saamelaisten eksotisointia, kiitos.

 

AI

Tekoäly kirjoittaa ja tekee kuvia entistä paremmin, muttei vieläkään niin hyvin, että päättäisimme itse lopettaa taiteesta kirjoittamisen.

EDIT on vuonna 2014 perustettu julkaisu, jossa kirjoitetaan nykytaiteen sisällöistä, taiteilijoista, näyttelyistä ja ajankohtaisista ilmiöistä kulttuurin kentällä.

info@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *