Hermolomalla – EDIT

Sulje

Sulje

Hermolomalla

Anna-Stiina Korhosen tm•galleriassa esillä olevassa Hermoloma-näyttelyssä röökiä palaa ja drinkit maistuvat.

“Valmistaudun rentoutumaan aivan lähiaikoina.
Valmistaudun hellittämään aivan näinä päivinä. 

Aivan lähiaikoina päästän irti.
Aivan lähipäivinä irrotan ja hellitän.

Näinä päivinä valmistaudun hoivaamaan itseni kuntoon.
Näinä päivinä valmistaudun rentouttamaan kaikkeni.”

Eeva Åkerbladin Huolenpitoja-proosarunoteoksessa (2022) matkustetaan vuoristossa sijaitsevaan sanatorioon rentoutumaan. Kylpyläkuvasto hellivine hoitoineen, runsaine buffeteineen, lämpimine pyyhkeineen ja pitkine kylpyineen tuntuu erinomaisen houkuttelevalta. Teoksen kertoja aikoo rentoutua ja suoriutua siitä vieläpä ehdottoman tavoitteellisesti, mutta irtipäästäminen, pysähtyminen ja hoivattavaksi antautuminen on yllättävän vaikeaa. Lisäksi raukeisiin kylpyläunelmiin sekoittuu epätavallisia elementtejä: Luolia ja tivoleita, männyntaimelle neulottuja juuritossuja ja kosmologimäyrä. Altaitakin on monenlaisia sitruunasooda-altaasta torjuttujen purkausten altaaseen. 

Hermoloma- ja parantolateemat sekä niihin sekoittuvat erikoiset asiat ovat läsnä myös Anna-Stiina Korhosen tm•galleriassa esillä olevassa Hermoloma-näyttelyssä. 

Maalausten muodot ovat teräviä, sävyt tummia ja tilat kaksiulotteisen, jopa klaustrofobisen litteitä niin, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Coltin sytkärit ja cocktailtikkujen hapsut erottuvat useammasta teoksesta – röökiä palaa ja drinkit maistuvat. Näyttelyssä on maalausten lisäksi esillä valkoisen liinan päälle pöydälle koottu viehättävä kattaus macaroneja, tupakkaa, lääkkeitä pienellä lautasella ja siveltimiä maljakossa. Asetelma: Hermoloma tekee selväksi, että tämän hermoloman ainekset ovat jossakin muualla kuin tavanomaisessa mindfulness- ja wellness-eetoksessa. 

Hermoloman tunnelma on kaikkea muuta kuin seesteinen. Jopa rentouttava vaahtokylpy uhkuu uhkaa, kun ikkunasta näkyy punaisena hehkuva ukkosmyrsky ja peilistä työntyy esiin sarvipäinen hahmo kuten teoksessa Purgatorio (2022). Puitteet ovat ilman niitäkin dramaattiset: on lepattavia kynttilänliekkejä kattokruunussa, tassuamme shakkiruutulattialla, raskaat sivuille vedetyt verhot ja seinät intensiivistä punaista. Pöydällä on tuhkakupissa savuava tupakka ja kiikkerästi reunalle aseteltu veitsi, lattialla pitsalaatikko, pullo ja lasiin kaadettu drinkki.

Anna-Stiina Korhonen: Vihan hallintaa II, 2022, öljy levylle, 129 cm x 115 cm. Kuva: Arto Marttinen

Anna-Stiina Korhonen: Purgatorio, 2022, öljy levylle, 129 cm x 180 cm. Kuva: Arto Marttinen

Kiirastulimainen ja ilmestyksenkaltainen tunnelma tuo mieleen Åkerbladin teoksen sijaan pikemminkin Nine Perfect Strangers -tv-sarjan (2021). Liane Moriartyn vuonna 2018 julkaistuun samannimiseen romaaniin perustuvassa sarjassa Nicole Kidmanin esittämä Masha pyörittää Tranquillum House -hyvinvointikeskusta, jonka hoidot todellakin poikkeavat perinteisistä. Tarjolla on terveellisten ruokien, altaissa lillumisen ja luonnossa liikkumisen lisäksi nimittäin mikrodoussaamista, hallusinaatioita, itsehillinnän menettämistä, romahduksia, itkua ja irrottelua. 

Hyvinvointikeskuksen asiakkaat ovat tarkoin valikoitu lajitelma erilaisia traumoja, pettymyksiä, pelkoja ja suruja, joita he ovat kantaneet, käsitelleet – ja erityisesti olleet käsittelemättä – jo pidemmän aikaa. Ihme kyllä solmut alkavat avautua, kun niitä on ensin kiristetty entisestään. Eräänlaisena kiirastulena näyttäytyy sekin, että luulee kuolevansa olemattomassa tulipalossa. 

Korhosen Hermoloma on synkistä sävyistään huolimatta otteeltaan kuplivan kapinallinen. Itsensä kehittämisen ja ruoskimisen sijaan se rohkaisee antautumaan mielihaluille ja kaaokselle, jolloin tunteet riittämättömyydestä ja hallinnan puutteesta kääntyvät ehkä jopa keskeneräisyyden ja sattumanvaraisuuden hyväksymiseksi. Toki silloinkin voi kysyä suuntaa vaikkapa tarot-korteilta, kuten teoksessa Selvännäkijä (2022). 

Maalauksissa toistuvat taustalla vaanivat sarvipäiset hahmot, mutta teoksessa Minä ja Thanatos (2022) sarvipään kanssa vietetään mukavaa kesäpäivää, loikoillaan viltillä ja heitellään noppaa, kun pilvet ovat valkoista pumpulia hehkuvaa vaaleansinistä vasten, ruoho vihertää ja pieni musta lintu lentää taivaan halki. 

Thanatos oli kreikkalaisessa mytologiassa kuoleman henkilöitymä, yön ja pimeyden poika. Se viittaa myös psykoanalyysiin ja kuolemanviettiin. Korhosen maalauksessa Thanatos on tullut tutuksi ja kesyyntynyt kaveriksi, joka kulkee mukana aurinkoisimpanakin päivänä. 

Teoksessa Vihan hallintaa II (2022) pääkallo hymyilee korkean kirjapinon päällä. Niiden lisäksi pöydällä on kiukkuisen näköinen vaasi, pieni tuuletin, drinkkilasi, viivoina ympärilleen valoa säteilevä kynttilä ja keltainen kärpäslätkä. Henri Matissen ja J. W von Goethen nimien lisäksi kirjojen selkämyksistä erottuu ainakin Thomas Mannin Taikavuori sekä sanat “anger management”. Maalauksessa kuvatut esineet muodostavat näennäisen yksinkertaisen ja visuaalisesti tasapainoisen asetelman, mutta viittauksineen se laajenee ja väreilee moneen suuntaan.

Sama tapahtuu koko näyttelykokonaisuuden tasolla. Hermoloma voi olla pakoa arjesta, todellisuudesta, huolista, suorittamisesta ja jopa itsestä. Samalla se voi olla tilaa, aikaa ja rauhaa olla, palautua ja koota itsensä uudelleen. Syödä vielä yksi pala pitsaa tai juoda vielä lasillinen skumppaa, jos siltä tuntuu. 

Anna-Stiina Korhonen: Hermoloma tmgalleriassa 30.10. saakka.

 

Artikkelikuva: Anna-Stiina Korhonen Who are you to judge me? 2022, öljy levylle, 129 cm x 115 cm | Kuva: Arto Marttinen

Olen kuvataidekriitikko ja vapaa kirjoittaja. Aiemmin olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa näyttelytuotantoon ja viestintään liittyvissä tehtävissä. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan, ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa.

sanna@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *