Edit

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

Kuvataiteilija Jussi Niskanen piti uusimman näyttelynsä Siksak kesäloma-ajan tyhjillään olevassa toimistossa. Kuten aiemminkin, näyttelyn oheen värikkäistä ja geometrisista maalauksistaan tuttu taitelija on kirjoittanut kaunokirjallista muotoa lähestyvän näyttelytekstin.

Kuvataiteilija Jussi Niskanen piti uusimman näyttelynsä Siksak kesäloma-ajan tyhjillään olevassa toimistossa. Kuten aiemminkin, näyttelyn oheen värikkäistä ja geometrisista maalauksistaan tuttu taitelija on kirjoittanut kaunokirjallista muotoa lähestyvän näyttelytekstin.

Kuvataiteilija Jussi Niskanen piti uusimman näyttelynsä Siksak kesäloma-ajan tyhjillään olevassa toimistossa. Kuten aiemminkin, näyttelyn oheen värikkäistä ja geometrisista maalauksistaan tuttu taitelija on kirjoittanut kaunokirjallista muotoa lähestyvän näyttelytekstin.

Kuvataiteilija Jussi Niskanen piti uusimman näyttelynsä Siksak kesäloma-ajan tyhjillään olevassa toimistossa. Kuten aiemminkin, näyttelyn oheen värikkäistä ja geometrisista maalauksistaan tuttu taitelija on kirjoittanut kaunokirjallista muotoa lähestyvän näyttelytekstin.

Porin kulttuurisäätö on järjesti ensimmäisen näyttelynsä yksityisasunnossa vuonna 2013 ja viimeisimmän Meksikossa aiemmin tänä vuonna. Nyt Sandstorm-ympäristötaidenäyttely rakentuu Yyterin virkistyshotellin tiloihin ja hiekkadyynien lomaan. Haastattelimme Porin kulttuurisäätö-kollektiivin jäseniä ja kuraattoreita Anna Jenseniä, Eliisa Suvantoa ja Anni Venäläistä. 

Porin kulttuurisäätö on järjesti ensimmäisen näyttelynsä yksityisasunnossa vuonna 2013 ja viimeisimmän Meksikossa aiemmin tänä vuonna. Nyt Sandstorm-ympäristötaidenäyttely rakentuu Yyterin virkistyshotellin tiloihin ja hiekkadyynien lomaan. Haastattelimme Porin kulttuurisäätö-kollektiivin jäseniä ja kuraattoreita Anna Jenseniä, Eliisa Suvantoa ja Anni Venäläistä. 

Porin kulttuurisäätö on järjesti ensimmäisen näyttelynsä yksityisasunnossa vuonna 2013 ja viimeisimmän Meksikossa aiemmin tänä vuonna. Nyt Sandstorm-ympäristötaidenäyttely rakentuu Yyterin virkistyshotellin tiloihin ja hiekkadyynien lomaan. Haastattelimme Porin kulttuurisäätö-kollektiivin jäseniä ja kuraattoreita Anna Jenseniä, Eliisa Suvantoa ja Anni Venäläistä. 

Porin kulttuurisäätö on järjesti ensimmäisen näyttelynsä yksityisasunnossa vuonna 2013 ja viimeisimmän Meksikossa aiemmin tänä vuonna. Nyt Sandstorm-ympäristötaidenäyttely rakentuu Yyterin virkistyshotellin tiloihin ja hiekkadyynien lomaan. Haastattelimme Porin kulttuurisäätö-kollektiivin jäseniä ja kuraattoreita Anna Jenseniä, Eliisa Suvantoa ja Anni Venäläistä. 

Maksuttomien gallerioiden vähyys on saanut taiteilijat ja kuraattorit hakemaan ratkaisuja itsestäänselvimpien vaihtoehtojen ulkopuolelta. Aiemmin erityisesti internet-pohjaisten teosten tekijänä tunnettu Jaakko Pallasvuo löysi näyttelypaikaksi Vallilan kirjastossa sijaisevan Galleria Kajavan.

Maksuttomien gallerioiden vähyys on saanut taiteilijat ja kuraattorit hakemaan ratkaisuja itsestäänselvimpien vaihtoehtojen ulkopuolelta. Aiemmin erityisesti internet-pohjaisten teosten tekijänä tunnettu Jaakko Pallasvuo löysi näyttelypaikaksi Vallilan kirjastossa sijaisevan Galleria Kajavan.

Maksuttomien gallerioiden vähyys on saanut taiteilijat ja kuraattorit hakemaan ratkaisuja itsestäänselvimpien vaihtoehtojen ulkopuolelta. Aiemmin erityisesti internet-pohjaisten teosten tekijänä tunnettu Jaakko Pallasvuo löysi näyttelypaikaksi Vallilan kirjastossa sijaisevan Galleria Kajavan.

Maksuttomien gallerioiden vähyys on saanut taiteilijat ja kuraattorit hakemaan ratkaisuja itsestäänselvimpien vaihtoehtojen ulkopuolelta. Aiemmin erityisesti internet-pohjaisten teosten tekijänä tunnettu Jaakko Pallasvuo löysi näyttelypaikaksi Vallilan kirjastossa sijaisevan Galleria Kajavan.

Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka Helsingin Hakaniemessä. Kesällä 2018 taiteilija Sakari Tervo järjesti luolassa A Cave for Play -ryhmänäyttelyn, jonka voi nähdä ja kokea ainoastaan siitä tuotetun pdf-julkaisun kautta. Dokumentaatiokuvia sekä näyttelytekstin sisältävän tiedoston hän jakoi kansainvälisiin verkossa ilmestyviin taidemedioihin vapaasti julkaistavaksi.

Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka Helsingin Hakaniemessä. Kesällä 2018 taiteilija Sakari Tervo järjesti luolassa A Cave for Play -ryhmänäyttelyn, jonka voi nähdä ja kokea ainoastaan siitä tuotetun pdf-julkaisun kautta. Dokumentaatiokuvia sekä näyttelytekstin sisältävän tiedoston hän jakoi kansainvälisiin verkossa ilmestyviin taidemedioihin vapaasti julkaistavaksi.

Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka Helsingin Hakaniemessä. Kesällä 2018 taiteilija Sakari Tervo järjesti luolassa A Cave for Play -ryhmänäyttelyn, jonka voi nähdä ja kokea ainoastaan siitä tuotetun pdf-julkaisun kautta. Dokumentaatiokuvia sekä näyttelytekstin sisältävän tiedoston hän jakoi kansainvälisiin verkossa ilmestyviin taidemedioihin vapaasti julkaistavaksi.

Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka Helsingin Hakaniemessä. Kesällä 2018 taiteilija Sakari Tervo järjesti luolassa A Cave for Play -ryhmänäyttelyn, jonka voi nähdä ja kokea ainoastaan siitä tuotetun pdf-julkaisun kautta. Dokumentaatiokuvia sekä näyttelytekstin sisältävän tiedoston hän jakoi kansainvälisiin verkossa ilmestyviin taidemedioihin vapaasti julkaistavaksi.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Työhuoneella-sarjaa jatkaa taiteilija Artor Jesus Inkerö. Omaa kehoaan taiteensa välineenä käyttävä taiteilija tunnetaan erityisesti performatiivisista valokuvistaan ja videoteoksistaan. EDIT lähti Inkerön kanssa ajelulle, jonka aikana hän kertoi työskentelystään.

Työhuoneella-sarjaa jatkaa taiteilija Artor Jesus Inkerö. Omaa kehoaan taiteensa välineenä käyttävä taiteilija tunnetaan erityisesti performatiivisista valokuvistaan ja videoteoksistaan. EDIT lähti Inkerön kanssa ajelulle, jonka aikana hän kertoi työskentelystään.

Työhuoneella-sarjaa jatkaa taiteilija Artor Jesus Inkerö. Omaa kehoaan taiteensa välineenä käyttävä taiteilija tunnetaan erityisesti performatiivisista valokuvistaan ja videoteoksistaan. EDIT lähti Inkerön kanssa ajelulle, jonka aikana hän kertoi työskentelystään.

Työhuoneella-sarjaa jatkaa taiteilija Artor Jesus Inkerö. Omaa kehoaan taiteensa välineenä käyttävä taiteilija tunnetaan erityisesti performatiivisista valokuvistaan ja videoteoksistaan. EDIT lähti Inkerön kanssa ajelulle, jonka aikana hän kertoi työskentelystään.

Työhuoneella-sarjan aloittaa performanssiduo Linda ja Aura. Linda Granfors ja Aura Hakuri ovat tehneet yhdessä esityksiä, installaatioita ja näyttelyitä vuodesta 2001 alkaen. Työpari on myös kuratoinut performanssifestivaali Angakoqia vuodesta 2014 lähtien. Teoksissaan he luovat oman erityisen maailmansa, jossa mielikuvitus ja leikki ovat vahvasti läsnä.

Työhuoneella-sarjan aloittaa performanssiduo Linda ja Aura. Linda Granfors ja Aura Hakuri ovat tehneet yhdessä esityksiä, installaatioita ja näyttelyitä vuodesta 2001 alkaen. Työpari on myös kuratoinut performanssifestivaali Angakoqia vuodesta 2014 lähtien. Teoksissaan he luovat oman erityisen maailmansa, jossa mielikuvitus ja leikki ovat vahvasti läsnä.

Työhuoneella-sarjan aloittaa performanssiduo Linda ja Aura. Linda Granfors ja Aura Hakuri ovat tehneet yhdessä esityksiä, installaatioita ja näyttelyitä vuodesta 2001 alkaen. Työpari on myös kuratoinut performanssifestivaali Angakoqia vuodesta 2014 lähtien. Teoksissaan he luovat oman erityisen maailmansa, jossa mielikuvitus ja leikki ovat vahvasti läsnä.

Työhuoneella-sarjan aloittaa performanssiduo Linda ja Aura. Linda Granfors ja Aura Hakuri ovat tehneet yhdessä esityksiä, installaatioita ja näyttelyitä vuodesta 2001 alkaen. Työpari on myös kuratoinut performanssifestivaali Angakoqia vuodesta 2014 lähtien. Teoksissaan he luovat oman erityisen maailmansa, jossa mielikuvitus ja leikki ovat vahvasti läsnä.

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out on esillä Sinnessä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Teos kuullaan osana kuvanveistäjä Man Yaun toteuttamaa installaatiota. Musiikin ja äänimaailman on tuottanut 111X, jonka intensiivinen live-esitys koettiin näyttelyn avajaisissa.

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out on esillä Sinnessä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Teos kuullaan osana kuvanveistäjä Man Yaun toteuttamaa installaatiota. Musiikin ja äänimaailman on tuottanut 111X, jonka intensiivinen live-esitys koettiin näyttelyn avajaisissa.

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out on esillä Sinnessä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Teos kuullaan osana kuvanveistäjä Man Yaun toteuttamaa installaatiota. Musiikin ja äänimaailman on tuottanut 111X, jonka intensiivinen live-esitys koettiin näyttelyn avajaisissa.

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out on esillä Sinnessä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Teos kuullaan osana kuvanveistäjä Man Yaun toteuttamaa installaatiota. Musiikin ja äänimaailman on tuottanut 111X, jonka intensiivinen live-esitys koettiin näyttelyn avajaisissa.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]

Lahti on valokuvaaja Antti Sepposen kotikaupunki ja vuodesta 2011 alkaen myös jatkuva kuvausprojekti. Lehtikuvaajana työskennellyt Sepponen tutkii linssinsä läpi kotiseuturakkaudella kaupungin sattumia, rosoa ja ihmisiä.

Lahti on valokuvaaja Antti Sepposen kotikaupunki ja vuodesta 2011 alkaen myös jatkuva kuvausprojekti. Lehtikuvaajana työskennellyt Sepponen tutkii linssinsä läpi kotiseuturakkaudella kaupungin sattumia, rosoa ja ihmisiä.

Lahti on valokuvaaja Antti Sepposen kotikaupunki ja vuodesta 2011 alkaen myös jatkuva kuvausprojekti. Lehtikuvaajana työskennellyt Sepponen tutkii linssinsä läpi kotiseuturakkaudella kaupungin sattumia, rosoa ja ihmisiä.

Lahti on valokuvaaja Antti Sepposen kotikaupunki ja vuodesta 2011 alkaen myös jatkuva kuvausprojekti. Lehtikuvaajana työskennellyt Sepponen tutkii linssinsä läpi kotiseuturakkaudella kaupungin sattumia, rosoa ja ihmisiä.

This marks the launch of EDIT’s new series of curated texts from writers outside its own editorial team. This continuing series will cover diverse topics from various authors and will from here on be known as Kutsuvieras. The first article features a discussion between writer Jenna Jauhiainen and Barbara Vanderlinden, former professor at the University of The Arts in Helsinki.

This marks the launch of EDIT’s new series of curated texts from writers outside its own editorial team. This continuing series will cover diverse topics from various authors and will from here on be known as Kutsuvieras. The first article features a discussion between writer Jenna Jauhiainen and Barbara Vanderlinden, former professor at the University of The Arts in Helsinki.

This marks the launch of EDIT’s new series of curated texts from writers outside its own editorial team. This continuing series will cover diverse topics from various authors and will from here on be known as Kutsuvieras. The first article features a discussion between writer Jenna Jauhiainen and Barbara Vanderlinden, former professor at the University of The Arts in Helsinki.

This marks the launch of EDIT’s new series of curated texts from writers outside its own editorial team. This continuing series will cover diverse topics from various authors and will from here on be known as Kutsuvieras. The first article features a discussion between writer Jenna Jauhiainen and Barbara Vanderlinden, former professor at the University of The Arts in Helsinki.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

We Live Here on näyttely ja tapahtumatila, jossa suomalainen ja islantilainen muotoilu muuttavat yhteen asuntoon Tukholman keskustassa. Mukana on varsin kattava joukko nykymuotoilijoita. Suomesta muun muassa tutut nimet kuten Harri Koskinen, Klaus Haapaniemi ja Minna Parikka. Näyttely järjestetään 2.–8. helmikuuta osana Tukholman design-viikkoa.

We Live Here on näyttely ja tapahtumatila, jossa suomalainen ja islantilainen muotoilu muuttavat yhteen asuntoon Tukholman keskustassa. Mukana on varsin kattava joukko nykymuotoilijoita. Suomesta muun muassa tutut nimet kuten Harri Koskinen, Klaus Haapaniemi ja Minna Parikka. Näyttely järjestetään 2.–8. helmikuuta osana Tukholman design-viikkoa.

We Live Here on näyttely ja tapahtumatila, jossa suomalainen ja islantilainen muotoilu muuttavat yhteen asuntoon Tukholman keskustassa. Mukana on varsin kattava joukko nykymuotoilijoita. Suomesta muun muassa tutut nimet kuten Harri Koskinen, Klaus Haapaniemi ja Minna Parikka. Näyttely järjestetään 2.–8. helmikuuta osana Tukholman design-viikkoa.

We Live Here on näyttely ja tapahtumatila, jossa suomalainen ja islantilainen muotoilu muuttavat yhteen asuntoon Tukholman keskustassa. Mukana on varsin kattava joukko nykymuotoilijoita. Suomesta muun muassa tutut nimet kuten Harri Koskinen, Klaus Haapaniemi ja Minna Parikka. Näyttely järjestetään 2.–8. helmikuuta osana Tukholman design-viikkoa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.