Parhaillaan käynnissä oleva IHME-nykytaidefestivaali järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa. Vuoden 2018 IHME on toislajisten festivaali ja sen päätähti on halavasepikkä, uhanalainen kovakuoriainen. Halavasepikkä eli Hylochares cruentatus on noin 2,3-10 millimetrin pituinen uhanalainen hyönteinen. Sitä tavataan maailmanlaajuisesti vain yhdellä rajatulla alueella, Vantaan Mätäojan rantojen halavissa ja mustuvapajuissa. Tuo pieni ja harvinainen sepiköiden heimoon kuuluva kovakuoriainen on pääroolissa Henrik Håkanssonin elokuvassa THE BEETLE, joka puolestaan on vuoden 2018 IHME-nykytaidefestivaalin teos. Elokuvassa vuorottelevat kahteen eri miljööhön sijoittuvat katkelmat. Siinä liikutaan halavasepikän elinalueella koskaan näkemättä itse hyönteisestä muuta kuin tämän puuhun kaivertamia uurteita ja välillä sitä tarkastellaan aivan lähietäisyydeltä ja studiossa suurnopeuskameralla kuvattuna. Kontrasti kliinisen studiokuvan ja kostean pajukon välillä on huomattava. Mittakaavan ja intensiteetin vaihtelu rytmittää myös katsomiskokemusta. Studiokuvassa halavasepikkä tuntuu liikahtelevan jossakin oneironinkaltaisessa tyhjyydessä. Se tunnustelee tuota tyhjyyttä valtavilla tuntosarvillaan ja ottaa harkittuja, hidastettuja askeleita. Kamera tarkentaa niin, että siipien kuviot ja kapeiden jalkojen ääriviivat erottuvat hämmästyttävän selväpiirteisinä, kunnes kohta koko hyönteinen kadottaa rajansa ja muuttuu epämääräiseksi tummaksi muodoksi vaaleaa taustaa vasten. Ulkoilmakuvassa aurinko paistaa vihreään pajukkoon, kamera vaeltaa puusta puuhun ja kääntää välillä katseensa kauemmas, sinistä taivasta vasten erottuviin latvoihin. Ääni taustalla kuvailee kiireettömästi sitä, miten kaikki nähtävä perustuu mielen havaintoihin ja erilaisiin aistimuksiin. Se kertoo, kuinka maan alla on haudattuna laatikko, jossa on mittaamattoman arvokas aarre, “sinä”. Laatikko on ansa ja sen sisällä kaikki on toisin: kehosi, aistimuksesi ja ympäristösi. Ääni johdattelee mielikuvaleikkiin: miltä tuntuu olla koppakuoriainen, kantaa kilpiä ja siipiä selässään sekä elää vain tuolla alueella, yhdessä puussa astumatta maahan kertaakaan koko elämänsä aikana? Yhtäkkiä halavasepikkä on selällään ja ojentelee jalkojaan surisevan äänimaailman säestämänä. Vaikka kertojan ääni ei kuulu studiokuvassa, sen sanat palaavat mieleen. Jos minä olen tuo kovakuoriainen, miltä minusta tuntuu olla asennossa, jossa minun ei kuuluisi olla ja josta en pääse omin avuin pois? Halavasepikän jalat vaikuttavat yhtäkkiä suhteettoman pieniltä, kun ne lakkaavat kannattelemasta kehon painoa sen yläpuolella. Hyönteisen ahdinkoa kuvataan pitkään, kiireettä ja useamman kerran. Välillä se työntää peitinsiipiään maata vasten niin, että läpinäkyvät suuret siivet sujahtavat niiden alta esiin. Sekään ei auta. Kovakuoriainen keinahtelee kuperapintaisella selällään puolelta toiselle ja pysyy ylösalaisin. Haluaisin nostaa sen pystyyn. Haluaisin päästä pystyyn. Haluan ulos tästä laatikosta. Lopulta kuuluu klik, ja halavasepikkä ponnahtaa silmänräpäyksessä ilmaan, katoaa kuvaruudusta ja putoaa sitten hitaasti jaloilleen. Håkanssonin teoksessa tapahtuu ulkoisesti vain vähän ja se on suorastaan piinaavan hidastempoinen. Kuitenkin kun tuolle hitaudelle antautuu, siitä tulee hypnoottista. Sanat putoilevat lintujen laulun ylle sieltä täältä. Ne ovat maalailevia ja pyrkivät avaamaan portin toiseen ulottuvuuteen. Siinä ulottuvuudessa selällään makaava, jalkansa ristivä halavasepikkä on kaiken keskiössä ihmisen sijaan – ja silti ihmisen kautta, sinun kauttasi.   THE BEETLE katsottavissa YLE Areenassa vuoden ajan. IHME-festivaalin tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Ohjelmaan voit tutustua täällä.   Kuva:  Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE (2018) / IHME Contemporary Art Festival.]]>