Mustaa ja ihmeen valoa
12.11.2016
Suosittelen pitämään kiirettä. Yhden suosikkimaalarini näyttely on auki enää tänä sunnuntaina. Toisen suosikkini näyttely vasta avautui. Suosittelen myös sitä. Puhun siis Kaarlo Staufferista ja Eeva Peurasta.
Suosittelen pitämään kiirettä. Yhden suosikkimaalarini näyttely on auki enää tänä sunnuntaina. Toisen suosikkini näyttely vasta avautui. Suosittelen myös sitä. Puhun siis Kaarlo Staufferista ja Eeva Peurasta.
Haastattelin kaksi vuotta sitten Kuvan Kevään avajaisissa opintojaan päättävää Kaarlo Staufferia (s. 1988). Haastattelu oli yksi ensimmäisiä juttuja mitä ikinä kirjoitin EDITiin. Siitä lähtien olen seurannut hänen uraansa ilolla. Hänen viimeisin näyttely In The Light Of The Miracle tm•galleriassa on juuri päättymäisillään. Sikäli on harmi, että kirjoitan siitä vasta nyt. Näyttely koostuu pääosin suurehkoista öljymaalauksista kankaalle, mutta mukana on myös muutamia puuväripiirrustuksia. Staufferin töille on tyypillistä, että ne näyttävät “valokuvista maalatuilta”. Se on kuitenkin liian yksinkertaistava tulkinta. Suhdettaan valokuvaan teoksen lähtökohtana, materiaalina, maalari itse avaa näyttelytekstissä. Valokuvien sosiaaliset tilanteet muodostavat hänelle kiinnostavia asetelmia ja digipokkarin salamavalo on hänelle tuttu efekti. Teokset ovat välähdyksen omaisia kohtauksia, joissa tunnistettavat persoonat liikkuvat maalauksesta toiseen. Ei olekaan yllättävää, että Stauffer on kunnostautunut myös sarjakuvan parissa. Arthur Russellin kappaleelta nimensä saaneen näyttelyn maalaukset ovat ehkä aiempia tummanpuhuvampia. Raikkaita värejä on osittain maalattu piiloon suurilla määrillä mustaa maalia. Taiteilija itse kutsuu sitä apupyöräksi, josta pitäisi päästä jollain tavalla eroon. Kaarlo Stauffer: In The Light Of The Miracle 26.10.2016—13.11.2016 tm•galleria Erottajankatu 9 B, Helsinki
[caption id="attachment_6002" align="aligncenter" width="840"]
Eeva Peura: Sanitarium, 2016. © Eeva Peura. Kuva: Erika Luoto.[/caption] Eeva Peuran (s. 1982) vasta-avautuneessa Black-näyttelyssä HAM-galleriassa nähdään niin ikään öljyvärimaalauksia ja paperitöitä. Peura ei käytä öljyväriä pelkästään värinä, vaan myös materiaalina. Maalista tulee massaa, jota hän muovailee kankaalla paikalleen. Hän pursottaa väriä kankaalle välillä niin paksusti, että teoksista tulee lähes kolmiulotteisia ja ne voi kokea myös hajuaistilla. Peuran maalauksissa on myös kohtauksia, jotka ovat enemmänkin elokuvallisia kuin valokuvallisia. Niissä on goottimaista melankoliaa ja kauhuelokuvien pahaenteisyyttä. Jos olisin hoksannut tämän heti, olisin näyttelyn avajaisissa kysynyt Peuralta tunteeko hän Fever Rayn kappaleen If I Had A Heart. Maalausten tunnelma nimittäin on kuin suoraan sen musiikkivideolta. Synkistelyn lisäksi ne ovat myös satumaisia, humoristisia ja jopa söpöjä. Myös Peuran teoksia hallitsevat isot mustat pinnat, jotka muodostavat hienoja vahvoja kontrasteja kiiltävien valkoisten ja kirkkaiden yksityiskohtien kanssa. Parhaalla tavalla rajuja, mutta samalla hassuja maalauksia ei voi kuin ihailla. Eeva Peura: Black 12.11.2016—8.1.2017 HAM-galleria Eteläinen Rautatiekatu 8, HelsinkiYlempi kuva: Kaarlo Stauffer: Nimetön, öljy kankaalle, 190 cm x 165 cm, 2016]]>
