Olli Keräsen SICissä esillä oleva näyttely Mound on eräänlainen mysteeri, jonka keskellä vihjeitä tarjoavat eniten teosten materiaalit parafiinista palmuihin ja koira-aitauksesta tekohiuksiin. 

Teosten selkeät ja toisaalta monitulkintaiset muodot vetävät puoleensa. Niiden materiaalit käyvät vuoropuhelua paitsi keskenään myös tilan kanssa.  

Näyttelytilan betonilattialle sijoitetut kolme betonipaloilta näyttävää möhkälettä teoksessa Kolmio (2021) ovatkin itse asiassa alumiinisia. Toiselle puolelle tilaa sijoitetun teoksen 0.5 (2020) muotokielessä on jotakin samaa rakennuselementinkaltaista, mutta se puolestaan koostuu raudoitetusta betonista ja eristelevystä. 

Tilaa hallitsee kaksi suurempaa teosta. Toinen niistä on videoteos 29 min 54 sec (2021), jossa liikkuva kuva ilmestyy näkyviin tietyin väliajoin. Siinä erottuu väritöntä taivasta, korkeaa riista-aitaa, penkkaa ja pusikkoa. Taustalta kuuluu ohi ajavien autojen kohinaa. 

Teoksessa Kaksio (2021) on tilassa seisovia ja nojailevia suuria, suorakulmaisia muotoja. Sen materiaalit ovat lastulevy, kertopuu, värjätty parafiini, kipsi, palmu, maali, koirankarva ja koira-aitaus. 

Koira-aitaus on asetettu nojaamaan seinää vasten litteänä rakenteena. Se on aita, joka ei varsinaisesti aitaa mitään. Seinää vasten nojatessaan se ei varsinaisesti muodosta sisä- ja ulkotilaa, vaan luopuu ja luovuttaa funktionsa suhteen. Toisin kuin videolla näkyvä, ryhdikkäänä seisova ja kovasti toiminnassa olevalta vaikuttava aita. 

Koska näyttelytekstissäkin puhutaan lähinnä puurosta, sushista ja pinaatti-juustotortellineista, keskityn ajattelemaan aitoja. Se tuntuu vapaudelta. Vapaudelta aitojen äärellä, niiden sisällä ja ulkopuolella. 

Aitojen tarkoitus on tietenkin vapauden sijaan piirtää rajat, tehdä niistä konkreettiset ja estää pääsy niiden toiselle puolelle – eläimiltä tai ihmisiltä. Aita moottoritien vieressä osoittaa, mikä alue halutaan omistaa autoille ja mikä eläimille. Sillä pyritään turvaamaan sekä eläinten että ihmisten liikennettä mutta rajoittamalla eläimiä ja rajaamalla ne ihmisten reitin ulkopuolelle. 

Koira-aitaus puolestaan pyrkii pitämään eläimet sen sisäpuolella, ikään kuin turvassa muun maailman vaaroilta. Kun katson koira-aidan jälkeen teosta -1 (2021), kulmikkaista teräsputkista muodostuva palleropäinen tikku-ukko alkaa näyttää betonilaatoilla takajaloilleen seisomaan nousseelta koiralta. Sellaiselta joka hyppää iloissaan kohti tuttua ihmistä tai nostaa etutassunsa tuolin selkänojalle yltääkseen katsomaan, mitä pöydällä on. Ja sitten kuvittelen pöydälle puurolautasen tai sitä pastaa. 

Olli Keräsen näyttely Mound on esillä SICissä 4.4.2021 saakka.

Artikkelikuva: Olli Keränen, -1 (2021) | SIC