Festivaali 

Vasemmisto-meppi Li Anderssonin alullepanema politiikkaa ja taidetta yhdistävä Käänne-festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa tammikuussa. Festivaali innosti ja veti väkeä jonoksi asti. Miksi taidetta vihataan? -paneelikeskustelussa pohdittiin taide- ja kulttuurikenttään kohdistuvaa vihamielisyyttä ja vähättelyä, mutta mieleen jäi lähinnä se miten Taiken johtaja Kaisa Rönkkö peräänkuulutti apuun oikeistolaista taidetta. 

Some

Somealustojen suhteen tapahtui hajaannus. Moni laittoi X:n boikottiin Elon Muskin sekoilujen ja USA:n hallituskytkyjen takia. Ensin kaikkien piti mennä Blueskyihin ja Threadsiin, myöhemmin vuoden kuluessa vähintään joka toisella alkoi olla oma Substack.

Hämmennystä aiheutui, kun Didrichsenin taidemuseon ja Suomen valokuvataiteen museon Instagram-tilit poistettiin hetkellisesti helmikuussa. 

Museonäyttelyt

Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäki kertoi Hesarissa, että museoiden näyttelyt ovat yhdentekeviä ja harmittomia. Vastineessa museonjohtajat torjuivat kritiikin hymisemällä yhdentekevyyksiä ja harmittomuuksia.  

Säätiöt

Taidetta tukevien säätiöiden toiminnassa on eroja. Helmikuussa uutisoitiin, miten Koneen Säätiö lahjoitti 800 000 euroa Luonnonperintösäätiölle suojelualueen perustamiseksi Jämsässä. Samaan aikaan Amos Rexin omistaja Komstsamfundet hakkasi metsää valtakunnallisesti arvokkaalla muinaismuistoalueella Kemiönsaaressa.

Joulukuussa myönnettiin Koneen Säätiön apurahat ja samana päivänä julkaistiin juttu säätiöiden sijoituksista. Siinä kyseltiin, kolkuttaako apurahansaajien omatunto kapitalismin ikeessä, mutta kovin raflaavia paljastuksia ei tullut esiin. 

Työelämä

HAMin työehdoista käytiin keväällä keskustelua Hesarin mielipideosaston välityksellä. Museon johdon puolustuspuheenvuoroa seuranneeseen vastineeseen osallistui suuri osa museon työntekijöistä. Sen mukaan museon säätiöittämisen myötä käyttöön otettu työehtosopimus heikentää työehtoja ja samalla prosessi on tulehduttanut työilmapiiriä.

Kyseenalaiset johtamismetodit olivat käytössä Amos Rexissä, joka kohahdutti hankkiutumalla eroon joukosta työntekijöitä irtisanomispaketein, ja aloittamalla pian uudet rekrytoinnit. Irtisanomisten mittakaava on Suomen museokentällä poikkeuksellinen. Erityisen ankea ja hähmäinen vaikutelma jäi museon johdon välttelevästä kommentointityylistä – siitä, ettei päätösten takana kuitenkaan kehdata seistä julkisuudessa.

Kansainväliset rekryt

Amos Rexin kansainvälinen johtajarekry ilmeisesti rohkaisi muitakin kotimaisia taideinstituutioita etsimään henkilökuntaa ulkomailta. EMMAn ruorissa aloitti KW:n entinen johtaja Krist Gruijthuijsen, joka toi tullessaan uusia tuulia myös museon sometilille ja etätyökäytäntöihin. Vasta tuloillaan oleva AD-museo rekrysi pääkuraattorinsa Carson Chanin MoMAsta, ja Kuvataideakatemian kuraattoriohjelman professorina aloitti aiemmin mm. Migros-museossa ja Tatessa kuratoinut Michael Birchall.

Haaveilemme tosi-tv-ohjelmasta, jossa nämä uudet johtajat lähtevät yhdessä reippaasti tutustumaan maakuntien taidetarjontaan.

Näyttelytilat

Valokuvataiteen museon suosittu K1-näyttelytila Kämp-galleriassa lopetti, eikä uudesta tilasta ole toistaiseksi tietoa. Pääkaupungin galleriakentän näyttävin tulokas oli hulppeat näyttelytilat Vallilan Konepajalle remontoinut Makasiini Contemporary. Hesarikin tiesi kertoa, että itäinen kantakaupunki kiinnostaa luovaa luokkaa. Meilahden vanhaan taidemuseorakennukseen avautunut taidehalli sen sijaan kohotutti kulmakarvoja. Toistaiseksi siellä on nähty Nanna Suden ja Pekka Ala-Pietilän yhteisnäyttely.

Perinteikkään Forum Boxin tilanne kärjistyi loppuvuodesta, kun sen vuokranantajana vuodesta 1999 toiminut Helsingin kaupunki alkoi yhtäkkiä valmistella kiinteistön myyntiä. Adressin Forum Boxin puolesta voi allekirjoittaa vielä 31.1.2026 mennessä. 

Sivistysteko

Rosebud-kirjakaupan ja Helsingin yliopiston toimitilavääntö kertoi kaiken sivistyksen tilasta Suomessa. Yliopisto vuokrasi Rosebudin tilat Kaisa-talosta halpakauppaketju Rustalle. Valoa loppusyksyyn toi se, että Rosebud löysi uudet tilat Postitalosta.

Seksikäs ja performatiivinen lukeminen 

Tänä vuonna keksittiin, että lukeminen on seksikästä. Lukemisen performatiivisuudesta ja Nuori Voima -stringeistä keskusteltiin ulkomaita myöten.

Syksyllä Suomessa käytiin taas “kulttuurikeskustelua” ja “kulttuurieliitti” päätyi “ilmiriitaan”, kun Silvia Hosseini antoi palaa sivistyksen rappiosta ja Piiri-median yhteisöllisten lukufiilistelytapahtumien tyhjänpäiväisyydestä. Piirin vastineesta tuli vähän “se on ite tyhmä joka toisia haukkuu” -vaikutelma.

Biennaalit

Helsinki Biennaali järjestettiin kolmatta kertaa ja vakiinnutti konseptiaan. Tänäkin vuonna se ammensi tutuista teemoista: Vallisaaren luonnosta, ilmastokriisistä ja lajikadosta.

Piipahdimme myös katsomassa lähimaiden näyttely- ja festivaalitarjontaa. Norjassa järjestettävä Momentum-biennaali keskittyi tänä vuonna äänitaiteeseen, Göteborgin biennaali Ruotsissa taas taiteilijoiden poliittiseen rooliin. Erityisen nautinnollisen kokemuksen tarjosi kuitenkin Latvian Riiassa järjestetty Survival Kit.

Reissu

Lokakuussa EDIT osallistui kansainväliseen taidekirjoittajien ja -julkaisijoiden tapaamiseen (Arts and Culture Magazines Publisher’s Forum eli ACMPF) Oslossa. Tapaaminen oli osa monivuotista hanketta, joka jatkuu myös tulevana vuonna. Julkaisimme Andria Nyberg Forshagen kirjoittaman matkaraportin Oslosta. 

Kaunein koti

Vaikka museoiden kävijäennätykset paukkuvat vuodesta toiseen, suomalaiset eivät osta taidetta ja se näkyy myös sisustusohjelmissa. Eleonoora Riihinen kirjoitti Hesarin kolumnissaan kuvaavasti, että kalliiden design-huonekalujen rinnalla asunnoista löytyy “geneerisiä sisustusjulisteita Clas Ohlson -kehyksissä” tai abstrakteja, kodin värimaailmaan sopivia ja amatöörimäisiä pastellisotkuja, “koska mitä muuta kuvataide on kuin kivoja värejä sekaisin”. 

Taidekaupat 

Anteeksi, korjaus edelliseen. Kyllähän Suomessa taidetta ostetaan – esimerkiksi sahayritys Versowood tilasi uuteen toimitilaansa luontoaiheisen maalaussarjan toimitusjohtajan influensserinaisystävältä. 

Didrichsenin taidemuseo puolestaan toteutti museon historian kalleimman hankkeen tilaamalla pihalleen jättikäden taiteilija Lorenzo Quinnilta. Mikäpäs siinä, ja kun Venetsiassakin on.

Ruohonjuuritason taidehankintojen asiantuntija Tapio “Taidehaistelija” Viitasaari oli EDITin haastattelussa keväällä ensimmäisen kuratoimansa näyttelyn tiimoilta.

Taide-eliitti

Populistinen taide-elitismi keskustelu sai uusia tasoja, kun HS Vision taloustoimittaja ja kirjailija Tuomas Niskakangas sekoitteli jännästi eliitin ja kaupallisuuden määritelmiä taiteilija Johanna Orasta käsittelevässä jutussaan. Sen mukaan “eliitti” kaihtaa Orasta, koska tämä myy niin hyvin, ja eliittiä edustavat jutun mukaan mm. maamme johtavat kaupalliset taidegalleriat. Professori ja performanssitaiteilija Tero Nauha analysoi juttua tarkkanäköisesti Instagram-postauksessaan.

Kritiikkikeskustelu

Jokaiseen vuoteen mahtuu aina myös yksi kritiikkikeskustelu. Tällä kertaa sen aloitti oikein Hesarin vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi yllättävillä ja kryptisillä kritiikkivisioillaan. Keskustelu taidekritiikistä ja muun muassa siinä käytetystä kielestä kävi kuumana ja kas kummaa, taas menivät puurot ja vellit sekaisin. Sanna Lipponen ja Sini Mononen kommentoivat keskustelua kuvataidekriitikoiden näkökulmasta ja yrittivät vääntää asioita rautalangasta. 

Taiteen valtionpalkinnot

160-vuotiaat Taiteen valtionpalkinnot selvisivät sodista, lamasta ja maailmanlaajuisesta pandemiasta, mutta eivät Orpon hallituksen kulttuuri- ja sivistysvihamielisestä politiikasta. Viiden miljoonan euron leikkausten vuoksi Taikessa ei jaettu tänä vuonna valtionpalkintoja. Päätös seuraavista palkinnoista tehdään alkuvuonna. 

ALV

Vuosi 2025 jää historiaan ensimmäisenä ja toivottavasti viimeisenä vuotena, jolloin kirjojen arvonlisävero nousi 10:stä 14 prosenttiin. Vuonna 2026 ALV laskee peräti 13,5 prosenttiin. Hieno ajoitus meiltä julkaista ensimmäinen kirjamme vuoden 2024 lopulla. Hereillä mutta mihin hintaan -kirjan voi hankkia Khaoksen verkkokaupasta. Kirjassa julkaistut Anna-Kaisa Kosken teksti Muistiinpanoja ”ilmastosta” ja Sini Rinne-Kannon teksti Ei enää mitään sanottavaa – Merkintöjä kymmenluvun kollektiiveista ilmestyivät keväällä EDITin verkkosivuilla.

Arvio

Edellisestä tulikin mieleen, että tämän vuoden suosikkiarviomme on Mustekalassa julkaistu Saara Karhusen ja Jaakko Uotin valtavan hieno dialogimuotoinen kritiikki Hereillä mutta mihin hintaan -kirjasta.