Ihmiset makoilevat aurinkotuoleilla tai pehmeälle hiekalle levitettyjen vilttien päällä silmät suljettuina, lukevat kirjaa tai lehteä, näppäilevät älypuhelimiaan. Joku kävelyttää koiraa, toinen joogaa. Jotkut pelaavat sulkapalloa, mölkkyä tai shakkia. On kuuma, kenelläkään ei ole kiire minnekään. 

Rugilė Barzdžiukaitėn, Vaiva Grainytėn ja Lina Lapelytėn Sun & Sea -oopperaperformanssi kuvaa leppoisaa päivää auringossa hiekkarannalla – paitsi että Kaapelitehtaan Merikaapelihallista puuttuvat sekä aurinko että meri. Sisätilaan luotu keinotekoinen hiekkaranta (hiekkalaatikko? hiekkakasa?) on lumoava simulaatio, jossa pastelliset sävyt hiekalle tuoduissa tavaroissa ja sillä oleilevien ihmisten vaatteissa pehmentävät tunnistettavaa lomakuvastoa. Tunnelma on seesteinen ja raukea. 

Idylli kuitenkin rikkoutuu, kun kuuntelee, mitä rannalla oleilijat laulavat. Mies hukkuu mereen, meri roskaan ja levään. Säät ja tulivuoret ovat arvaamattomia. Korallit, kalat, mehiläiset ja kasvit katoavat. On valitusta rannalla roskaavista, koiriaan ulkoiluttavista tai kaljaa juovista ihmisistä. On kertomuksia työuupumuksesta, syyllisyydestä ja surusta. Koko maailma on suistunut raiteiltaan, mutta kun työelämä uuvuttaa, lennetään lomalle, josta on nautittava vaikka väkisin – vaikka kärventyisi auringossa, pyörryttäisi eikä vettäkään olisi enää juomapullossa. 

Sun & Sea palkittiin Venetsian biennaalin Kultaisella leijonalla vuonna 2019 ja on nähty sen jälkeen eri puolilla maailmaa. Vaihtuvat lokaatiot ja paikallinen avustajajoukko tuovat oman lisänsä esityksiin, mikä näkyy myös yksityiskohdissa, kuten Islannin mustassa hiekassa ja Suomessa pelattavassa mölkyssä. Kaapelitehtaalla nähtävä performanssi on osa Kiasman ARS22-näyttelyn liveohjelmistoa ja toteutettu yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön kanssa. 

Merikaapelihalli toimii teoksen esityspaikkana hyvin. Hiekkarannan ympärille rakennetulla parvella voi liikkua vapaasti ja katsella performanssia sekä tilaa eri puolilta. Ylhäältä katsottavaksi tarkoitetussa teoksessa lintuperspektiivi etäännyttää sopivalla tavalla ja toki parvelta käsin saa myös kauniita kuvia Instagramiin. Performanssi on käynnissä jatkuvasti, ja yleisö vaihtuu tasatunnein.

Lyhyet soolo- ja kuoro-osuudet ovat keveitä, popahtavia ja tarttuvia melodioita. Laulajat ja tunnelmat vaihtuvat. Lauletun kuuntelemisen lisäksi on mielenkiintoista tarkkailla, kuka milloinkin on äänessä, ja pohtia, millaista makuultaan laulaminen on. 

Sun & Sea on kaunis, ihastuttava ja surrealistinen. Pahaenteinen, irvokas ja realistinen kuva tästä ajasta. Ja juuri siksi sen katsomisesta nauttii vaikka oikeastaan kärsii, hymyilee vaikka pitäisi itkeä. 

“– I cried so much when I learned that corals will be gone.
And together with the Great Barrier Reef the fish would go extinct –
From sharks to the smallest fry.
– I cried so much when I learned bees are massively falling from the sky,
And with them all the world’s plant life will die.
– I cried so much when I understood that I am mortal,
That my body will one day get old and wither.
And I won’t see, or feel, or smell ever again…

– My mother left a 3D printer turned on.
And the machine began to print me out.

When my body dies, I will remain,
In an empty planet without birds, animals and corals.
Yet with the press of a single button,
I will remake this world again:
– 3D corals never fade away!
– 3D animals never lose their horns!
– 3D food doesn’t have a price!
– 3D me lives forever!”

Sun & Sea 28.8. saakka osana ARS22-liveohjelmistoa Merikaapelihallissa, Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1). Vain ennakkolipulla.

Artikkelikuva: Rugilė Barzdžiukaitė, Vaiva Grainytė, Lina Lapelytė, Sun & Sea, 2019 / 2022 ©Artists Merikaapelihalli, Kaapelitehdas | Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen (rajattu)