Lätkäjätkä realness – EDIT

Sulje

Sulje

Lätkäjätkä realness

Artor Jesus Inkerö käy salilla. Treenaaminen on osa hänen teostaan Kehollinen projekti, jossa tutkitaan sukupuolen ja kehon suhdetta. Laiha keho on tähän mennessä muuttunut lihaksikkaaksi, hiukset ovat lyhentyneet ja vaatteet vaihtuneet sporttisiksi. Projekti jatkuu edelleen ja siinä taiteilijan konkreettisena tavoitteena on saavuttaa jääkiekkoilija Kasper Björkqvistin kehonkoostumus.

Artor Jesus Inkerö käy salilla. Treenaaminen on osa hänen teostaan Kehollinen projekti, jossa tutkitaan sukupuolen ja kehon suhdetta. Laiha keho on tähän mennessä muuttunut lihaksikkaaksi, hiukset ovat lyhentyneet ja vaatteet vaihtuneet sporttisiksi. Projekti jatkuu edelleen ja siinä taiteilijan konkreettisena tavoitteena on saavuttaa jääkiekkoilija Kasper Björkqvistin kehonkoostumus. Luen kommenttiosiota Hesarissa ilmestyneestä jutusta, joka käsittelee Kehollisen projektin tuloksia esittelevää näyttelyä Saariaho Järvenpää -galleriassa. Varsinaisen artikkelin luin jo huhtikuun puolella näyttelyn vasta avauduttua, mutta en uskaltanut vilkaista kommentteja tuolloin. Muunsukupuolisen Artor Jesus Inkerön näyttelyssä pohditaan muuttuvaa kehoa ja sukupuolta normikriittisestä näkökulmasta. Aihepiiri tuntuukin melko kaukaiselta kommentoijien näkökulmasta ja heidän reaktioitaan lukiessa huomaan esimerkiksi, miten muunsukupuolisuus luetaan transsukupuolisuuden synonyymiksi. Inkerön teos onkin tärkeä ja ajankohtainen. Tämän voi Hesarin kommenteistakin nähdä. Seinällä olevassa valokuvassa Inkerö on esillä muotokuvassa, toisella seinällä hän jännittää hauiksia vessassa otetussa peiliselfiessä. Näin hän näkee itsensä ja haluaa tulla esitetyksi. Toisaalla nähdään lähikuva ihosta. Siinä näkyy punaisia näppylöitä, hentoja karvoja ja huokosia. Samassa hetkessä alan pohdiskelemaan hormoneita ja aknea. Videoteoksessa hän on hotellin uima-altaassa. Vedessä ollessaan neste koskettaa hänen kehoaan kauttaaltaan. Keho syrjäyttää uima-allasvedestä muotoisensa osan pois, mutta tunnistaako vesi tuon kehon muodon? Hetkessä hän istuu sohvalla kengät jalassaan ja kaivaa nenää. Välillä hän nousee ylös seisomaan ja tarkaillee reisilihastensa rytmikästä supistumista ja rentoutumista. Olen näkevinäni hänen tutkailevassa katseessaan samalla uteliaisuutta, hämmästystä ja tyytyväisyyttä. Kokonaisuutena näyttely on suoraviivaisen pelkistetty ja ripustus on melko hyvin perusteltu. Pääteos on galleriatilan keskelle sijoitettu video. Lattialla on pino julisteita, seinillä valokuvia ja siellä täällä valokuvaprinttejä, jotka on asennettu nivellettyyn metallijalustaan. Uskoisin jalustojen olleen alunperin osa kuntosalilaiteita. Tilan takaosan rajaa seinäksi musta verho. Sen edessä on suurikokoinen projektio, joka ei tunnu osalta tätä näyttelyä. Muilta osin ripustustapa tukee hyvin näyttelyn narratiivista sisältöä. Näyttelyn teokset kuvaavat Inkeröä itseään. Hän ei esitä ketään tai yritä olla mitään, paitsi oma itsensä muuttuvassa kehossaan. Välillä hän kokeilee ylleen cis-miehen olemusta pienillä eleillä, jotka edustavat kokonaisprojektia pienoiskoossa. Kehonmuokkaamisen teeman kautta teoksesta välittyy hentoinen kipeys, melkeinpä universaalin kokemuksen kaltainen traumaattinen muisto, joka liittyy oman vartalon hyväksymisen vaikeuteen. Toisaalta oman ruumiinsa muokkaaminen on osoitus vallasta. Kehonmuokkaaminen on kehon hallinnan ja kehonsa omistamisen ele. Treenaaminen saattaa aiheuttaa ulkoisia muutoksia, joita lähipiiri usein myös kommentoi. Kuinka paljon kehon muoto oikeastaan vahvistaa tai rikkoo sukupuoltamme muiden ihmisten kokemusten ja reaktioiden kautta? Lihaksikas mies saattaa kerätä kehuja, mutta bodaava nainen tuntuu olevan joillekin kova pala. Inkerön näyttely on Kehollisen projektin tilannekatsaus, oikeastaan siis omaelämäkerrallisen performanssin dokumentaatio. Teos on merkityksellinen juuri taiteilijan sukupuolikokemuksen takia. Muunsukupuolisuus lähtökohtana avaa näyttelyssä merkittäviä oivalluksia normatiivisesta sukupuolikokemuksesta, ei siis ainoastaan mieheydestä. Nuo oivallukset jäisivät helposti pimentoon binäärisen sukupuolikerronnan kautta tarkasteltuna. Lähes yhtä merkittävänä minäkokemuksena tuntuu myös olevan taiteilijan keho ja sen lähtötila projektin alussa. Fyysisen olomuotonsa muunnuttua Artor Jesus Inkerö on muuttanut sivustakatsojien kokemusta itsestään. Hän on siis tuottanut kehostaan selkeästi sukupuolitetun luennan. Tässä keho rinnastuu sukupuolen kokemukseen asiana, jonka pysyvyyttä ja absoluuttisuutta teoksessa koetellaan: kun keho muuttuu, miten syvällä tasolla kokemus itsestä muuttuu?

Artor Jesus Inkerö 21.4. – 21.4.2017

Saariaho Järvenpää

Merimiehenkatu 31, Helsinki

Kuvat: Artor Jesus Inkerö

Olen taidehistorioitsija ja entinen taidemaalari, joka on työskennellyt erilaisissa taidealan tehtävissä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Termi ”taidealan sekatyöläinen” pätee kyllä minuun, mutta sen sijaan kutsun itseäni mieluummin renessanssi-ihmiseksi. Kirjoittajana kiinnostun usein herkimmin juuri niistä asioista, joiden en usko muuten päätyvän esimerkiksi sanomalehden sivuille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *