Anne Koskisen näyttely In Need of a Guardian on herkkä ja harkittu kokonaisuus, jossa aavistuksenomaisten piirrosten keveys ja lohkaremaisten kiviveistosten raskaus tasapainottavat kauniisti toisiaan. Kaksi viikkoa sitten Galerie Anhavassa avautuneessa Anne Koskisen In Need of a Guardian -näyttelyssä tunnelma on seesteinen ja mystinen, jopa jollain tapaa hengellinen. Materiaalintuntu ja sen työstäminen ovat näyttelykokonaisuudessa erityisen läsnä sekä graniittimöhkäleiden kovissa että paperin huokoisissa pinnoissa. Koskisen piirros- ja veistojälki on hyvin vaivattoman oloista, samanaikaisesti herkkää ja varmaa. Ihmisen kasvonpiirteet ovat katoamaisillaan paperin valkoiseen, ja samalla ilmestyneet luonnonkivien pyöreään pintaan. Ne ovat kuin aaveita tai alitajunnan uumenista nousevia muistoja menneestä, tuskin havaittavia ääriviivoja ja muotoja. Koskisen käyttämissä raaoissa luonnonkivilohkareissa on näkyvissä luonnon ja vuosituhansien hiomat muodot ja uurteet, joita taiteilija on työstänyt eteenpäin. Nuo alkuperäismuodot ja luonnonmateriaali sulautuvat luontevaksi osaksi veistoksia, melkein kuin kivessä häilähtävät lasten kasvot olisivat olleet siinä aina. Sekä veistoksia että piirroksia tarkastellessa miettii, kuinka pienien jälkien perusteella havaitsemme ja tunnistamme ihmiskasvot tai vartalon muodot? Mieli täydentää nopeasti ilmaan häviävät jäljet. Katoamisen, muistamisen ja havaitsemisen teemat kulkevat mukana läpi näyttelyn, olipa materiaalivalintana kivi tai paperi. Tekniikat saavuttavat synteesin Stone Flowers -teoksessa (2017), jossa herkkä piirrosjälki on tallentunut henkäyksen lailla raskaalle marmorilevylle.   [caption id="attachment_7438" align="aligncenter" width="2048"] The Guardian series, 2017, graniitti[/caption] Vähäeleiset teokset herättävät yllättäviä assosiaatioita. Yläkerrassa yksi möhkälemäisistä kiviveistoksistä on kuin lumeen meritähdeksi heittäytynyt haalariasuinen pikkulapsi, joka tekee mieli poimia maasta syliin ja hoivata. Kellarikerroksen näyttelytilaan riviin sijoitetut graniittiveistokset puolestaan ovat kuin pieniä buddhapatsaita rukouskynttilät käsissään. Kun kynttilät sytytetään, kivi herää eloon ja liikkeeseen. Koskisen kulta-, hopea- ja pronssipiirrokset ovat kuin pelkistettyjä potretteja. Niissä naishahmot poseeraavat ilmeeltään vakavina tai hymyilevät useimmiten yksin. Teoksessa In Need of a Guardian VI (2017) on kuitenkin kuvattuna kahdet hyvin samannäköiset hymyilevät kasvot vierekkäin. Ovatko hahmot yksi ja sama? Vai ovatko he kaksoset, sisarukset tai ystävät? Heidän piirretyissä, hampaat paljastavissa hymyissään on jotakin pelottavaa. Teos herättää ajatuksia tyttöjen välisistä suhteista. Söpöstä, kaikennielevästä ystävyydestä, johon liittyy samalla jotakin petomaista. Monet Koskisen piirrosten hahmot ovat sonnustautuneet turkiksiin tai kukkakruunuihin. Turkikset muistuttavat vanhoista valokuvista mummolan kirjahyllyssä sekä siitä ompeluhuoneen kaapin ylähyllylle nostetusta kettupuuhkasta, joka tuntui pehmeämmältä kuin mikään muu. Kukat liittävät ajatukset tärkeisiin, mutta ohikiitäviin hetkiin. Vain hetken värikkäinä ja kauniina kestävät kukat on varattu erityisiin tilanteisiin – sellaisiin, jotka tallennetaan kuviksi ehkä merkkinä jostakin tärkeästä saavutuksesta. Kukat saattavat siirtymäriitistä toiseen, syntymästä kuolemaan. Kaikessa vähäeleisyydessään Koskisen piirrokset tuntuvat tulvivan muistoja ja mielikuvia noista tapahtumista. Hetkistä, jotka ylittävät ajan ja kulkevat mukana.   Anne Koskinen: In Need of A Guardian Näyttely esillä 1.10. saakka Galerie Anhava   Teksti: Rosa Kuosmanen ja Sanna Lipponen. Kuva: Anne Koskinen, In Need of a Guardian VI (2017).]]>