ITSENI ESITYS – MAIL ORDER EXPERIMANCE – EDIT

Sulje

Sulje

ITSENI ESITYS – MAIL ORDER EXPERIMANCE

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Mail Order Experimancen ensimmäinen versio syntyi vuonna 2008, kun esitystaiteen ammattilaisista muodostuva kollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskus tutki todellisuutta lähtökohtanaan Katsoja-kokijan keho esityksessä. Kulttuuripedagogi Risto Santavuoren sekä esitys- ja rituaalitaiteilija Eero-Tapio Vuoren luoma MOE on “katsojalähtöinen esitys, joka yhdistelee elementtejä teatterista ja tajunnallisesta ohjauksesta”. Sen materiaalinen muoto on vihko, jonka sisältämät yksinkertaiset ohjeet kuljettavat kokijan läpi esityksen vaiheiden: tilaan asettumisen, matkan ja paluun. Esityksen rakenne ei vaadi kokijalta muuta kuin aikaa, ja senkin ajankohdan ja pituuden saa määritellä itse.

Olen tilannut MOEn TTK:n verkkokaupasta ja valinnut tilausohjeiden mukaan yhden sanan, jonka tekijät liittävät esitykseen. Pian postissa saapuu A4-kokoinen kirjekuori. Ohjeessa kehotetaan valitsemaan esityspäivä ja kerrotaan esitysajan olevan yleensä illalla kello seitsemän. Huolimatta koronakevään eristäytymisestä ja aikataulujeni tyhjyydestä en löydä esitykselle mieleistäni ilta-ajankohtaa, vaan hilloan kuorta pöydällä päiväkausia ennen kuin saan lopulta sovittua itseni kanssa esitysajan. Minun esitykseni, matkani paras ajankohta on maanantaiaamupäivä.

“Esityspäivänä, varaa itsellesi rauhallista aikaa. Mene täsmälleen esityksen alkaessa WC:hen esityskuori mukanasi. Noudata ohjeita tarkkaan.”

Pidän silmiä pimeässä kylpyhuoneessa vaistomaisesti kiinni. Ohjeet kehottavat kuuntelemaan tilaa, joka alkaa puhua materiaaliensa ja muotojensa kielillä. Kun avaan silmät, hämärästä kohti kurottuvat jokapäiväisten esineiden olomuodot: suihkuletku, kuukuppi, lavuaari ja sen nurkassa kumollaan oleva tyhjä hiustenhoitoainepullo. Niistä purskahtaa esiin kymmeniä assosiaatioita, aikaan ja materiaan kiinnittyneitä, arkisia olemassaolon ilmaisuja. Kuinka kauan olen asunut tässä asunnossa? Neljä vuotta (kiitollisuus pysyvyydestä, se on pidempään kuin missään aikuisikäni kodissa). Milloin siivosin vessan viimeksi? Kauan sitten (häpeä, uhmakas välinpitämättömyys, lopulta omaan likaisuuteen hyväksyvästi ja ehkä hellyydellä suhtautuminen?). Olenko oksentanut koskaan tässä vessassa? En muista (ilahtuneisuus paniikkia herättävän ruumiillisen toiminnon mahdollisesta pitkäaikaisesta välttämisestä, success!).

Mail Order Experimance ei ole esityksenä monimutkainen, mutta se on monitasoinen. Se saa herkistymään tuntoaistille. Miltä kosketus tuntuu? Entä liike? Keho alkaa työstää itseään mukavuutta kohti. Venyttelen, käytän lavuaaria jalkojen tukena, mutta en liiku istuimelta. Tiettyjen rajoitusten pitäminen matkalla tuntuu luontaiselta, vaikka siihen ei ohjeissa erityisesti kehotetakaan. Toistan valitsemaani sanaa erilaisilla suun asennoilla ja äänillä. Kuuntelen, mutta on vaikea keskittyä samaan aikaan aistimaan sitä, miltä puhuminen tuntuu ja miltä äänen kuuleminen tuntuu. Äänen tuottamisen kokemus tuntuu jotenkin suoremmalta kehokokemukselta kuin kuunteleminen, joka taas tuntuu vaativan aivan erityistä keskittymistä ja herkkyyttä.

Esitys saa myös pohtimaan sitä, millä tavalla ympäristö, ohjeet ja rakenteet vaikuttavat teokseen ja toisiinsa. Yksinkertaisimmillaan esitys on kai esiintyjän ja yleisön välinen kohtaaminen. Tuossa tavanomaisessa tilanteessa on helppoa ajautua otaksumaan, että esiintyjän toiminta ja esitystä varten järjestetyssä tilassa oleminen tuottavat yleisön edustajassa reaktiot, joita hän sitten kokee ja havainnoi. MOE kuitenkin poistaa yhtälöstä “ulkoisen” esiintyjän ja paljastaa sen, miten esitys rakentuu itsessä.

Siten MOEssa korostuu myös se, mitä milloinkin tuo esitykseen ja kokemukseen mukanaan. Kokemaani esitystä ei olisi syntynyt ilman vihkossa kuvailtua tapahtuman rakennetta, mutta sen ilmenemiseen vaikuttivat vielä ohjeitakin enemmän kaikki se, mitä itse toin mukanani – kehossa, tunnetiloissa ja muistoissa. Esitystä edeltäneet eletyt hetket tulvivat tilanteeseen väistämättä, kaikki omilla erilaisilla intensiteeteillään.

“Meditatiivinen” on attribuutti, joka on liitetty monenlaiseen taiteeseen. Usein sillä saatetaan viitata teoksiin, jotka kutsuvat rauhalliseen keskittymiseen, sisäänpäinkääntyneeseen huomioon tai aistikokemuksiin tai universaaliin yhteyden kokemukseen uppoutumiseen. MOEn kohdalla todellisuuden taiteellinen tutkiminen ja todellisuuden meditatiivinen tutkiminen tuntuvat erityisen läheisiltä, oikeastaan erottamattomilta.

Tai näin minä ainakin olen virittäytynyt kokemaan. Juuri ennen valitsemaani esitysaikaa olen ollut mukana ryhmämeditaatiossa, niin kuin viime viikot joka aamu kello kymmenen. Videokokouspalvelun avulla meditaatioryhmäni on kokoontunut harjoittamaan buddhalaisen perinteen mukaista anatta-harjoitusta. Paalinkielinen sana anatta tarkoittaa ei-itseyttä ja sitä harjoittamalla luovutaan tietoisesti samaistumisesta kaikkiin kokemuksen osa-alueisiin. Harjoituksessa pyritään näkemään, kuinka kaikki kokemamme asiat ovat ehdollisia, riippuvaisia mielen rakennelmista. Minuuden kokemuksesta höllentäminen meditaation avulla vähentää samaistumisesta ja takertumisesta aiheutuvaa kärsimystä. 

Yksi tapa harjoittaa anattaa lähtee liikkeelle tutkimalla minuuden muodostumista. Oppimalla erittelemään kokemuksen osa-alueet oppii tunnistamaan myös niiden pysymättömyyden ja rakentuneisuuden. Tämä näkemisen tapa tuli mukaani kylpyhuoneeseen, jossa MOE tapahtui ja vaikutti siihen, miten se tapahtui, eli miten sen koin.

Toinen mahdollinen – ja yhtä tosi – näkemisen tapa on se, että esitys muodostui siitä, että istuin kolme varttia pimeässä vessassa venyttelemässä ja toistelemassa erään lintulajin nimeä. Meditaation, taiteenlajin tai buddhalaisen perinteen kautta virittäytyminen näkemisen tapojen joustavuuteen antaa kuitenkin mahdollisuuden valita sen tavan, joka tuntuu mielekkäimmältä. Sen tavan, joka avaa tai syventää kokemusta, vie kohti vapautta ja kärsimyksen vähenemistä.

Paluun jälkeen ohje kuuluu:

“Voit tunnistaa merkitsevän matkaltasi ja ottaa sen mukaan. Kaikki tarpeeton haihtuu.”

Esityksen jälkeen kaikki kokemani tuntuu samaan aikaan sattumalta ja tarkoitetulta. 

 

Minä olen esitys.

Esitys olen minä.

 

 

Tekstissä käsitelty Mail Order Experimance tapahtui turkulaisessa yksityisasunnossa 25.5. klo 11–11.47. Todellisuuden tutkimuskeskuksen verkkokaupan mukaan MOEt ovat tällä hetkellä loppuunmyytyjä, mutta kollektiivin Facebook-sivujen mukaan heiltä voi tiedustella mahdollisuutta uuteen esityserään.

 

Kuva liittyy esitystä varten valittuun sanaan. | Wilhelm von Wright: Emberiza citrinella | Wikimedia Commons

Olen taidealan humanisti, vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri Turusta. Tällä hetkellä maailmassa olemisessa tuntuu tärkeältä tarkkailun ja osallistumisen tasapaino. Ihmettelen pieniä liikahduksia pinnan alla niin taiteessa, kirjoittamisessa kuin elämässäkin. Vuonna 2020 työskentelen Taiteen edistämiskeskuksen apurahalla.

anu@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *