Aino Lintusen syyskuussa SIC-galleriassa esillä olevan Shimmy-näyttelyn maalausten pääosissa ovat harkitut väriyhdistelmät. Mielenkiintoisia kombinaatioista tekevät samean ja kirkkaan vastakkainasettelut. Näyttelyssä on yhdistelty haaleita ja talvisia siniharmaita sävyjä rinnakkain kevyesti hohtavaan limetin vihreän tai hehkuvan punaoranssin kanssa.

Lintusen abstraktit maalaukset ovat tyylikkäitä ja ajattomia. Niissä voi kuvitella näkevänsä esimerkiksi interiöörejä, tekstiilejä tai vaikkapa ikkunoita. Joistakin taas voi hyvällä mielikuvituksella löytää hahmomaisia ääriviivoja.

Näiden maalausten viiva on rento ja vaivaton. Lintusen maalausjälki ei ole missään nimessä pikkutarkkaa tai erityisen siloteltua, muttei voimakkaan ekspressiivistäkään. Maalausten pinnoissa on kuitenkin satunnaista struktuuria sekä vikkelää siveltimen liikettä.

Näyttelyssä on esillä kankaalle maalattujen öljyvärimaalausten rinnalla pieniä öljyliitutöitä paperille. Yksi paljon muita teoksia suurempi, kaksi metriä korkea maalaus (Shimmy, öljy kankaalle, 2020) on näyttelyn selkeä katseenvangitsija ja nimikkoteos.

Näyttelyn nimi, englanninkielen sana, shimmy merkitsee liikettä; hytkymistä, keikkumista tai tietynlaista tanssahtelua. Mitään hurjan vauhdikasta liikkeen tuntua tästä näyttelystä on turha hakea, mutta rytmikkyyttä kylläkin. Ripustus on tahdikas: pystysuuntainen suorakulmion muoto toistuu samanlaisena melkein koko näyttelyn halki. Maalaus muodostaa aina tarkasti rajatun neliskulmaisen värialueen. Yksi maalaus, yksi väritutkielma, ripustettuna suunnilleen aina samalle korkeudelle, tasaisesti pitkin karun kauniin galleriatilan seiniä. Näyttely on selvästi oikeassa paikassa viime vuonna Jätkäsaaresta kaupungin toiselle laidalle Kannelmäkeen muuttaneessa SICissä. Lintusen hienostuneet maalaukset käyvät luontevaa vuoropuhelua entisen liikehuoneiston uniikin rouheuden kanssa.

Näyttelytekstinä on julkaistu argentiinalaisen kirjailijan ja taidekriitikon Luis Sagastin runollinen ja polveileva teksti, jossa hän tulkitsee Lintusen maalauksia erityisesti fyysisinä teoksina. Tekstissään hän löytää lumen vaimentamasta ääniaallosta persoonallisen vertauskuvan näyttelyn teoksille.

Vuodesta 2018 SICin taustajoukoissa vaikuttanut Aino Lintunen (s. 1990) viimeistelee maisterin opintojaan Kuvataideakatemiassa ja osallistuu tänä syksynä (koronapandemian vuoksi loka-marraskuulle siirrettyyn) Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyyn. Hänen teoksiaan on nähty aiemmin  esimerkiksi yksityisnäyttelyssä Asematilassa sekä muun muassa SIC-gallerian Altered Flakes -ryhmänäyttelyssä.

Aino Lintunen: Shimmy
5. – 27.9.2020
SIC

Kuvat: Tuomas Linna