Söpöjä satuhahmojen näköisiä pieniä eläinpäitä, täysin abstrakteja muotoja, kiehtovia pintoja, sukkahousupäisiä hahmoja ja lohikäärmetatuoitu terrakottatyttö. About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa -näyttelyn kattaus on runsas teos- ja taiteilijamäärän lisäksi myös teemoiltaan, muodoiltaan ja tekniikoiltaan. Vaikka keramiikka saa yli 40 eri taiteilijan teoksissa monia muotoja, niitä kaikkia yhdistää teknisesti todella taitava toteutus. Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan Onoman järjestämä näyttely About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa on nimensä mukaisesti hieno otos eurooppalaista keramiikkataidetta. Näyttelyn on kuratoinut muun muassa muotoilun valtionpalkinnon saanut keramiikkataiteilija Erna Aaltonen, joka on kutsunut Fiskarsin Kuparipajaan koottuun näyttelyyn yli 40 eri puolilla Eurooppaa asuvaa taiteilijaa. Teos- ja taiteilijamäärän vuoksi näyttelyn ripustus on väkisinkin hiukan messumainen, mutta se ei vähennä näyttelyn vetovoimaa. Salien lattioille, seinille ja erivärisille matalille korokkeille sijoitettujen teosten seassa kulkee innostuneena ja uteliaana. Jopa kunkin taiteilijan kohdalle sijoitetut tiiviit sitaatit ja mustavalkomuotokuvat toimivat hyvin herättämällä mielikuvia taiteilijasta henkilönä, hänen tuotannostaan ja usein hänen suhteestaan taiteen tekemiseen ja jopa elämään laajemminkin. Osa teksteistä on kaikessa lyhyydessäänkin hyvin mahtipontisia ja maalailevuudessaan selvästi syvällisyyden vaikutelmaan tähtääviä, kun taas toiset tekstit ovat mittakaavaltaan pienempiä, konkreettisempia ja ehkä nöyryydessään aidompia. Näyttely on runsas myös teemoiltaan, muodoiltaan ja tekniikoiltaan. On söpöjä satuhahmojen näköisiä pieniä eläinpäitä, täysin abstrakteja muotoja, kiehtovia pintoja, sukkahousupäisiä hahmoja ja lohikäärmetatuoitu terrakottatyttö. Teokset ovat humoristisia, hassuja, hartaita, kulutuskriittisiä, sodanvastaisia tai sisäänpäin kääntyneitä. Ne ovat syntyneet muottiin valamalla, dreijaamalla, pienistä paloista kokoamalla tai erilaisia materiaaleja yhdistämällä. Ne ovat saaneet värinsä perinteisesti erilaisilla lasitteilla tai ronskisti akryylimaalilla tai tussilla maalaamalla ja niiden koko vaihtelee hyvin pienistä veistoksista suuriin tilateoksiin saakka. Kaikkia niitä yhdistää kuitenkin teknisesti todella taitava toteutus. Rainer Kurkan akryylimaalilla maalatut terrakottaveistokset Bittersweet (2011) ja Dragon Girl (2010) ovat elävännäköisiä, vaikuttavia teoksia. Molemmat veistokset esittävät nuoria kädet farkkujen taskuun työntäneitä naishahmoja. He seisovat korokkeellaan oranssia seinää vasten rentoina, vaikka molempien hahmojen jalat katkeavat reisien puolesta välistä. Teoksessa Bittersweet hahmolla on farkkujen lisäksi yllään valkoinen toppi mutta teoksessa Dragon Girl pinkkihiuksinen hahmo seisoo ilman paitaa rinnat ja napaa ympäröivä lohikäärmetatuointi paljaina. Teoksissa vaikuttavinta on hahmojen ilmeiden ja asentojen luontevuus sekä uskomaton materiaalin ja ihon tuntu. On suorastaan hämmentävä ajatus, että hahmoa koskettaessaan tuntisi kylmän ja kovan lasittamattoman saven kimmoisan ja lämpimän ihon sijaan.   Materiaalintuntu on olennaista myös Pekka Paikkarin jättiläismäiselle poltetusta savesta ja puusta koostuvalle teokselle Kehto (2018). Paikkari on työstänyt savea lattialla, rikkonut sen, numeroinut ja värjännyt palat sekä koonnut ne uunissa polttamisen jälkeen jälleen. Seinää vasten lattialle asetettu teos onkin upeaa halkeillutta, uurteista, lohkeillutta ja kaiverrettua pintaa, jossa värit leijuvat kuin sumuna. Katse seuraa ensin pinnan täyttäviä mustia railoja ja tarkentuu sitten aaltomaisen pyöreinä pintaan vedettyihin vierekkäisiin viivoihin. Ne vellovat ylhäältä alas, oikealta vasemmalle, muodostavat silmukan ja muuttuvat risteytyessään ristikoiksi. Kehto keinuttaa katsetta, rauhoittaa ja rentouttaa.   Susan O’Byrnen A Family Tree (2018) on hellyttävä ja hauska teoskokonaisuus. Se kuvaa taiteilijan sukupuuta hänen äitinsä puolelta – O’Byrne vain on muuttanut heidät eri eläinten päiksi ja asettanut heidät posliinisina trofeina seinälle. Kummituseläin, pesukarhu, koala, päästäinen… Jokainen eläinhahmo on paitsi ilmeikäs myös yksityiskohtainen. Taiteilija on sekoittanut paperimassaa ohueen posliiniin, painanut arkkeihin kuvioita, leikannut ne palasiksi ja kiinnittänyt ne sen jälkeen eläimen valmiin muodon päälle. Lopputuloksena syntyneet hahmot ovat tyyliteltyjä, söpöjä ja kuin satukirjan sivuilta kolmiulotteiseksi muuttuneita. Sympaattiset teokset hymyilyttävät ja saavat miettimään sitäkin, miltä eläimiltä esimerkiksi omat sukulaiset näyttäisivät.   Näyttelyssä vain harva teos ilmentää liikettä. Bernd Fischerin tussilla värjätyt paperisaviteokset Hellbraune Schleife, Violette Schleife sekä Schwarzer Faltung (kaikki kolme vuodelta 2018) näyttävät erehdyttävästi kankailta sekä siltä kuin olisivat lennähtäneet ilmaan ja jääneet kesken liikkeen pysäytetyiksi siihen. Tuo vaikutelma ei ole kovin kaukana totuudesta, sillä liike ulottuu lopputuloksen lisäksi Fischerin kohdalla hänen tapaansa työstää savea: teokset ovat syntyneet ohueksi kaulitusta paperisavilevyistä, joita Fischer on heitellyt pitkin työhuonettaan.   Mia E Göranssonin teokset ovat myös raikas poikkeus näyttelykokonaisuudessa väreiltään ja esillepanoltaan. Savi- ja kivitavarasta, posliinista, mdf:stä ja alumiinista koostuvat teokset Next to Nature –or not (2018), Platform (2015) Next to Nature, brown II (2018) ovat täydellisiä asetelmia, jotka ovat kuin tehtyjä instagrammattaviksi. Göransson ammentaa teoksiinsa luonnosta, ja aiemmin hänen teoksissaan on nähty esimerkiksi oksien ja lehtien muotoja. Hänen tuoreemmissa teoksissaan yhteydet luontoon ja ympäristöön ovat läsnä mutta hienovaraisempia ja urbaanimpia. Lisäksi niiden muodot redusoituneet geometrisiksi ja jopa kubistisiksi. Teoksessa Next to Nature –or not pyöreiden sylinterimäisten muotojen seasta kohoaa pystyyn nostettuja litteitä paloja – ne näyttävät siltä kuin olisivat jääneet yli paperiarkista, josta on leikattu jotakin tähdellisempää. Göranssonin tarkkaan sommitellussa asetelmassa jokainen huolellisesti työstetty yksittäinen esine löytää paikkansa. Yhteen koottuina hattaranvaaleanpunaiset esineet luovat vaikutelman mielikuvituksellisesta miniatyyrimaisemasta ja täydellisestä harmoniasta.   Kokonaisuutena About Clay -näyttely on kaukana tuosta harmoniasta ja oikeastaan vain harvojen taiteilijoiden teokset komplementoivat toisiaan – tai oikeastaan edes sopivat toistensa yhteyteen! Silti näyttely on todella runsas ja hieno kattaus sekä tuoretta että erittäin etabloitunutta keramiikkataidetta. Se näyttää saven monet kasvot ja muotoilee ne yhä uudelleen vaikuttavilla tavoilla.   Näyttelyn taiteilijat ovat Pálma Babos (HU), Daphne Corregan (FR), Sandra Davolio (DK), Ken Eastman (GB), Bernd Fischer (DE), Yoshimi Futamura (FR), Monika Grycko (IT), Mia E Göransson (SE), Ann van Hoey (BE), Steen Ipsen (DK), Carl Emil Jacobsen (DK), Kiho Kang (DE), Jacques Kaufmann (FR), Torbjørn Kvasbø (NO), Rainer Kurka (DE), Anne Mercedes (GB), Enric Mestre (ES), Deidre McLoughlin (IE), Nero / Alessandro Neretti (IT), Susan O`Byrne (GB), Ruta Pakarklyte (NO), Merete Rasmussen (DK), Fausto Salvi (IT), Silvia Siemes (DE) ja Mariko Wada (DK) sekä suomalaiset Sakari Kannosto, Kirsi Kivivirta, Nathalie Lautenbacher, Matias Liimatainen, Tiia Matikainen, Lotta Mattila, Saana Murtti, Pekka Paikkari, Suku Park, Päivi Rintaniemi, Kristina Riska, Johanna Rytkölä, Anneli Sainio, Kim Simonsson, Riitta Talonpoika, Kati Tuominen-Niittylä ja Karin Widnäs.   About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa 13.5.–2.9.2018 Kuparipaja, Fiskarsin ruukki Fiskars     Kuvat: Rainer Kurkan teoksista Bittersweet (2011) ja Dragon Girl (2010) | Sanna Lipponen. Pekka Paikkarin teoksesta Kehto (2018) | Sanna Lipponen. Susan O’Byrnen teoksesta A Family Tree (2018) | Sanna Lipponen. Bernd Fischerin teoksista Hellbraune Schleife, Violette Schleife sekä Schwarzer Faltung (kaikki 2018) | Sanna Lipponen. Mia E Göranssonin teoksesta Next to Nature –or not (2018) | Sanna Lipponen.]]>