Mona Hatoum sovittaa maailman tilan Kiasmaan
9.10.2016
Kiasmassa viime viikolla avautuneen Mona Hatoumin näyttelyn maailma on kipeä ja runollinen, konfliktien ja ristiriitojen planeetta. Näyttely esittelee taiteilijan teoksia 1970-luvulta alkaen ja on palestiinalaissyntyisen Hatoumin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Edellisen kerran Suomessa Hatoumin teoksia on nähty ARS95-näyttelyssä.
Kiasmassa viime viikolla avautuneen Mona Hatoumin näyttelyn maailma on kipeä ja runollinen, konfliktien ja ristiriitojen planeetta. Näyttely esittelee taiteilijan teoksia 1970-luvulta alkaen ja on palestiinalaissyntyisen Hatoumin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Edellisen kerran Suomessa Hatoumin teoksia on nähty ARS95-näyttelyssä.
Hatoumin (s. 1952) ennen Kiasmaa Pariisin Centre Pompidoussa ja Lontoon Tate Modernissa kiertänyt näyttely koostuu pääosin valokuvista, installaatioista ja veistoksista. Hän aloitti uransa Lontoossa kuitenkin performanssi- ja videoteoksilla, joita niin ikään on näyttelyssä mukana. Hatoum käyttää teostensa lähtökohtana monesti kodin käyttöesineitä, joihin hän yhdistää ruumiillisia elementtejä kuten hiuksia tai kynsiä. Yhdistelmät ovat kovia ja tuntuvat väkivaltaisilta tai jopa epämiellyttäviltä. Myös verenpunainen väri, raskas metalli sekä erilaiset solukkomaiset verkostot ja ruudukot toistuvat kautta vuosien. Hän on käsitetaitelija, mutta liikkuu myös jossain minimalismin ja surrealismin liepeillä ottaen samalla kantaa muun muassa feminismin ja migraation kysymyksiin. Maailman kartta eri muodoissaan tulee vastaan symbolina kerta toisensa jälkeen. Hatoumin näyttely levittäytyy Kiasmassa yli kahteen kerrokseen, mutta puitteet jäävät maailman tilaa kommentoiville teoksille silti yllättävänkin ahtaiksi. Suurikokoiset installaatiot ovat kaikessa materiaalisuudessaan näyttäviä, mutta ne tuntuvat vaativan itselleen lisää tilaa. Hatoumin näyttelyn lisäksi Kiasma on muutenkin tänä syksynä vakavien asioiden äärellä: sama punainen lanka jatkuu toisessa kerroksessa kuvajournalisti Meeri Koutaniemen sekä tv-dokumenteistaan tutun Arman Alizadin näyttelyssä Pahan jälkeen, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja siitä selviytymistä. Näyttelyn sanoma on toki tärkeä ja sen kuvat ovat koskettavia, mutta herää kysymys onko nykytaiteen museo sille oikea paikka?
MONA HATOUM 7.1.2016-26.2.2017 Nykytaiteen museo Kiasma Mannerheiminaukio 2, Helsinki
Mona Hatoum, Cellules, 2012–13. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen]]>
