Rakkauslauluissa lauletaan kaikenlaista, esimerkiksi sydämen viemisestä tai sydämen särkymisestä. Mietin, mitä särkyy kun sydän särkyy. Ehkä unelma rakkauden ikuisuudesta särkyy hetkeksi. Mietin myös, miksi itselläni rakkaus assosioituu niin vahvasti kaipaukseen. Ja mitä silloin oikeastaan kaipaan?

Ystäväni Tuuli Sirkeinen oli viikonloppuna luonani yötä. Yökyläilyt ovat nykyisin harvinaisia, joten tapahtuma oli spesiaali. Tuuli oli eronnut sinä aamuna ja lupasin keksiä meille jotain. Unelmoitiin päihtymisestä ja tatskoista, mutta päätettiin panostaa tatuoinnin laatuun ja nautittiin kokista. Kuunneltiin Mariah Careyn ja Whitney Houstonin balladeja. Tuuli muistutti, että olen aiemminkin tehnyt sille rakkaustatskan, pienen sydämen sormeen. Ja nyt tein reiteen tekstin burning Love. Ajattelin sitä muistona rakkaudesta. Siitä, että se polttaa ja jättää jäljen, mutta myös siitä, että vaikka suhteet päättyvät, rakkaus on ikuista.

Jäin miettimään rakkausaiheisia tatuointeja. Tatuoitu rakkaus jää itselle, itseen. Se on omaa, eikä kukaan voi poistaa sitä tai viedä mennessään.¹ Mietin Jessie Bullivantin teosta Your Name […] kuratoimassani Fantasy 1&2 -näyttelysssä SICissä.² Teoksessa on valokuva henkilön takapuolesta, teksti Your Name on tatuoituna oikeaan pakaraan. Tatuoidun rakkauden kohde vaihtuu mutta rakkaus säilyy. Tatuoinnin ”ikuisuus” merkitsee ikuista rakkautta. Vitsi piilee siinä, ettei tatuointiin ole viitsitty kirjoittaa rakkauden kohteen nimeä, koska se vaihtuu kuitenkin, tai siinä, ettei tatuoinnin kantaja muista tai tiedä hänen persettään katselevan henkilön nimeä, tai siinä, ettei tatuoinnin ottajalla ollut tatuointihetkellä ketään tiettyä mielessä.

Sinun puhutteleminen ja halun kohdistuminen on ollut työni keskiössä toistuvasti. Vuonna 2015 tein maisterin opinnäytteenäni projektin Mä haluan sut. Kutsuin kuraattorina viisi taiteilijaa, joihin koin seksuaalista/romanttista halua, tekemään teoksen näyttelyyn. Projektin motiivi oli se, että halusin viettää enemmän aikaa ihastusteni kanssa. Kirjoitin päiväkirjaan:

”Katson sun kuvia netissä. En kestä miten kuuma oot! Odotan sulta viestiä tai jotain. (Sä teet aina töitä.) Eilen päätin, etten odota sulta mitään. Mut en haluu luopuu susta. Pitää kehittää joku projekti, johon voin pyytää sut.”

Asetelma oli läpinäkyvä, ja taiteilijat tiesivät missä olivat mukana. Ajattelin olevani polyamorinen rakastaja, jolla on eettinen vastuu kaikkia rakkaitaan (näyttelyn taiteilijoita) kohtaan ja joka yrittää parhaansa mukaan selvitä risteävien vastuiden ja halujen keskellä. Navigoiminen siellä haastoi enemmän kuin taustatutkimuksena lukemani mannermaisen filosofian tähtikaarti.

Yksi syy siihen, että menin aikanaan opiskelemaan Kuvataideakatemiaan, oli, että siellä opetti ihailemani, eteerisenä ja upeana pitämäni taidehistorioitsija Riikka Stewen. Näin Riikan ensimmäistä kertaa, kun hän oli puhumassa EMMA:ssa Sophie Callen näyttelyn yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa vuonna 2012. Ihmissuhdeteemainen Take Care Of Yourself pohjasi Callen eksän lähettämään dumppausmailiin ja koitti asiantuntijalausuntojen avulla selvittää, mitä mailin viimeinen lause pidä huolta itsestäsi tarkoittaa. Mietin kiinnostustani ihmisiin ja ihmissuhteisiin ja luuppailen päässäni Riikan lausetta omasta näyttelystäni Mä haluan sut: ”Tätä katsellessa herää kysymys, onko älyllisyys mennyt pois muodista.” Olen myöhemmin tuudittautunut ajatukseen, että hän näki työni muodikkaana, että työni oli ajassa kiinni (ei siis ajatonta tai ikuista). Suhteet ja niiden kehittäminen ovat minulle tärkein ja älyllisin asia. Haluan että taide voi oleilla rakkaudessa, muhia ja marinoitua siirapissa ja sokerissa ja hunajassa.

Olen keksinyt sinut (lukijan, tekstin vastaanottajan, teoksen kokijan), jotta voisin kirjoittaa. Kirjoitan, jotta voisin olla yhteydessä sinuun. Roland Barthes kirjoittaa: ”Kun tiedän etten kirjoita toiselle, että kirjoittamani asiat eivät koskaan tuo minulle rakkautta siltä jota rakastan, että kirjoitus ei korvaa mitään, ei sublimoi mitään, että se on juuri siellä missä sinä et ole — siinä on kirjoituksen alku.”³ Ajattelin kirjoittaa, että haluaisin olla siellä missä olet. Tarvitsen etäisyyttä, jotta voin kirjoittaa. Kirjoitan, jotta pääsisin lähemmäksi. Yhdessäolo tuntuu tärkeältä ja haluan suuntautua sitä kohti silloinkin kun vain ajattelen sinua. Se halu kirjoittaa tätä tekstiä. Haluan olla yhdessä aina, ja haluan rakastaa aina.

Mietin, miten halu, ihastuminen ja rakkaus liittyvät toisiinsa. Yleinen narratiivi on, että ihastuminen on jotain rakkautta edeltävää. Mutta sen voi ajatella myös toisella tavalla: että rakkaus on ihastumisen kanssa samanaikaista ja että ihastuminen kiihdyttää rakkaudellisia tuntemuksia, halua rakastaa ja rakastavaa suuntautumista maailmaan. Jossain neurotutkimusten maailmassa rakastuminen näyttäytyy perspektiiviharhana, jossa ihastunut tai rakastunut menettää arvostelukykynsä ja näkee kaiken ihanana ja jossa ihastuksen kohde näyttäytyy ilman vikoja.

Monisuhteiden maailmassa puhutaan new relationship energystä eli NRE:stä, uuden suhteen energiasta. Rakastuminen ja siihen liittyvä innostus on energiaa. Mietin, voisimmeko hieman tarkentaa sanoja rakastuminen ja rakkaus? Tarkoitammeko perspektiiviharhaa, hullaantumista, innostusta, riippuvuutta, kiintymystä, sitoutumista, välittämistä, huolehtimista, kanssaeloa, kumppanuutta, resurssien jakamista, vai ehkä jonkinlaista eksklusiivisuussopimusta? Viime syksynä julkaistussa Avoimet suhteet -tietokirjassa Mirja Hämäläinen kirjoittaa: ”Tämän suuren tunteen typistäminen akronyymiin on ehkä tapa tehdä siitä banaalia tai ainakin vähentää mystiikkaa, joka siihen monogamiassa kuuluu. Rakkautta ja rakastumista latautuneempia sanoja saa hakea. Meidän kulttuurissamme niihin kuuluu niin kiinteästi yksinoikeus ja omistaminen, että voi olla helpompi käyttää kokonaan toisia käsitteitä. Polyamoriassa ajatellaan, että vaikka NRE-tunteiden keskellä tuntuu siltä, että haluat olla tämän yhden ihmisen kanssa aina ja jakaa kaiken, vaiheeseen kannattaa suhtautua tiedostavasti ja varauksellakin.”⁴

Olen itse tatuoinut oikeaan etureiteeni LOVE. Ja käsivarteeni HONEY sekä 2 Become 1. Kaikki englanniksi. Ajattelin joskus, että on helpompi rakastaa englanniksi, yhdellä soljuvalla tavulla, jotenkin kevyempää! Mietin, rakastavatko englantia tunnekielenään käyttävät kevyemmin — ja ylipäätään, mikä merkitys sanoilla on rakastamisessa.

Muutama vuosi sitten suomennetussa bell hooksin kirjassa Rakkaus muuttaa kaiken rakkaus on tekoja, rakkaudellisia tekoja.⁵ Sanoina rakastuminen ja rakkaus ovat semanttisesti samassa paikassa. Rakkauteen meneminen, rakkauden tuleminen minuun, rakkaudelle altistuminen, rakkauden kosketus, vaikutus, vaikuttuminen: passiivista. Ja rakkaus, että sekin olisi jotain mikä vain tapahtuu. Jos tarkennetaan tuohon bell hooksin rakkauden määritelmään — että rakkaus on tekemistä, rakastamista, rakastaen tekemistä, rakkaudellisia tekoja — niin rakastuminen on vaikuttumista ja rakastaminen vaikuttamista. Voi valita toimia rakkaudellisesti.

Kun jokin tuntuu minulle tärkeältä, pelko sen menettämisestä aktivoituu ja rakkaudellinen toiminta on vain teoreettinen pohdinta kirjan sivulla. Haluaisin tarrautua, pitää siitä tärkeästä kiinni. Ikuisuuden voi luvata, mutta lupaus liittyy performatiivisena eleenä muiden performanssien joukkoon. Taide säilöö rakkauden, ikuistaa, ja avautumalla taiteelle ihminen voi ehkä kokea rakkauden uudelleen ja uudelleen. Voi muistaa, kaivata, haluta, tuntea, räjähtää vähän sisäänpäin.⁶

Kuuntelen Sufjan Stevensin romanttis-eskapistista Run Away With Me:ta ripiitillä. Olen suuri harhaisen romantiikan fani, mutta toimivat käytännön sovellukset rakkaudesta kiinnostavat myös — sellaiset, jotka perustuvat jollekin muulle kuin romanttiselle fantasialle.

Ajattelen kestävän rakkauden ideaa maanisesti. Kirjassaan Playing Monogamy filosofi Simon(e) van Saarloos hahmottelee tyydyttävään rakkauden kokemukseen tähtäävää ohjeistusta. Ajattelen, että erinäiset ohjeistukset siitä, miten pitäisi elää, ovat ongelmallisia. Olen usein nonmonogamiakirjallisuutta lukiessani kokenut ohjeet ableistisina dogmeina ja niiden efektin lamaannuttavana. Luen ja mietin, olenko huono nonmonogamisti, jos en pysty tähän. van Saarloosilla ohjeita on viisi, ja pohdin tämän kirjoituksen kohdalla vain yhtä, ohjetta numero kaksi: Älä anna kontaktintarpeesi tulla liialliseksi. Hyväksy ettei sinun tarvitse jakaa kaikkea, ja pysy liikkeessä, jolloin halusi tulevat annostelluiksi. ”Rakkauden liekki palaa voimakkaimmin, kun on tilaa fantasioille.” van Saarloos mainitsee muusan, rakkauden kohteen, joka on saavuttamaton. Saavuttamattomuus johtaa kestävyyteen, sillä rakkaus ei koskaan täyty. ”Muusan asema on traaginen. Hän on kuin kuollut rakastaja, joten et voi koskaan valloittaa häntä etkä voi olla hänestä mustasukkainen. Tämän vastakohta on yhtä traaginen vastavuoroisen rakkauden kohtalo, jossa halu voi tyydyttyä mutta sen täyttymys tarkoittaa, että se tulee lopulta päätökseen.”⁷

Tarkoittaako I Will Always Love You⁸ oikeastaan, että koska tiedän ettei mikään ole ikuista, se vääjäämättömyys tekee minulle mahdolliseksi pitää fantasiaa ikuisuudesta hengissä loppuun asti? Tai: fantasioin ikuisesta rakkaudesta, koska suhteen loppumisen lisäksi tunteesta luopuminen olisi liikaa?

Yhden suhteen päättyminen tai siinä tapahtuva muutos, tai pettymys yhden unelman toteutumattomuudesta, voi olla traumaattista ja raskasta. Mutta jos rakkautta kokee muuallakin, maailma ei ehkä lopu. van Saarloosin mukaan laajasti suuntautunut rakastaja selviää.⁹ Mietin seksi- ja suhdevalmentaja Myisha Battlen määritelmää sitoutumisesta, jossa sitoutuminen on läsnä kaikissa kohtaamisissa, myös hetkellisissä ja ohimenevissä vuorovaikutuksissa.¹⁰ Yhden yön panon osapuolet ovat sitoutuneet hetken jakamiseen ja siinä tarvittavaan yhteisymmärrykseen toiminnan luonteesta.

Olen miettinyt paljon tähän pohjaavaa sitoutumisen praktiikkaa. Hetkeen sitoutuminen on rehellistä, mutta riittääkö se? Mä haluan sut -projektin aikana pohdin, ovatko kaikki suuret rakastajat tuhoutuneet tai löytäneet Jeesuksen. Yritin hahmotella sellaista maailmaa, jossa voisin rakastaa täysillä ilman pelkoa. Löysin teorioita mutten mitään käyttökelpoista. Olen taipuvainen pelkäämään hylkäämistä, ja tarvitsen affirmaatiota sisäistääkseni minuun sitoutumisen. Kun ei ole järkeä luvata ikuisuutta tai eksklusiivisuutta, miten silloin voi affirmoida? Ja onko kaipaaminen liiallista kontaktintarvetta? Kohtuullisuus ei ole koskaan ollut mielestäni kiinnostavaa, joten olen koko ajan tuhoutumisen partaalla.

Jos ei rakastu julkkikseen tai Jeesukseen, turvallista rakkautta ei kai olekaan. Toiselle avautuminen tekee haavoittuvaksi. Voi vain toivoa, että toinen kohtelee haavoittuvaa hyvin ja rakkaudellisesti.

Sinä, joka et koskaan vastaa tähän kirjoitukseen, olet ikuinen saavuttamaton rakkauteni.

Teksti on osa EDITin kuratoimaa OP-ED-juttusarjaa, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä.

1. Tatuoinnin voi tietysti poistaa kirurgisesti tai tatuoimalla päälle muuta, tai ruumis voi muuttua niin että tatuointi katoaa. Tämä ei ole täysin aukoton väite, ehkä tajuatte.
2. Fantasy 1&2 -näyttely käsitteli monogamiafantasiaa ja erilaisia suhdemuotoja fantasioina ja praktiikoina. Näyttelyn taiteilijat olivat Teo Ala-Ruona, Jessie Bullivant, Hinni Huttunen & Illusia Juvani, Anni Puolakka ja Abdullah Qureshi. Näyttely oli esillä SIC spacessa 3.—25.10.2020
3. Roland Barthes: Rakastuneen kielellä (Fragments d’un discours amoureux, 1977). Suom. Tarja Roinila. Nemo, Helsinki 2010 (2000)
4. Mirja Hämäläinen: Avoimet suhteet. Kosmos, Helsinki 2020
5. bell hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (All About Love. New Visions, 2000), niin & näin, Tampere 2016, suom. Elina Halttunen-Riikonen
6. Kiitos tarinasta, Ami Karvonen
7. Simon(e) van Saarloos: Playing Monogamy (Het monogame drama, 2015). Engl. käännös Liz Waters. Publication Studio, Rotterdam 2019 (suomennos omani)
8. Ajattelen tässä Whitney Houstonin biisiä
9. Ohjeessa mainitut ”laajalle suuntautuminen”, ”liikkeessä pysyminen” ja ”liiallisen kontaktintarpeen” välttely ovat tietysti ableistista kieltä. Ajattelen niitä tässä halun suuntaamisena, mielenliikkeinä, näkökulmien laajentamisena, kaipaamisena. Usein käy niin, että vaikka kuinka toivoisi löytävänsä rakastajan, ei löydä ketään. Halu jää kaikumaan vastaanottamattomana. Silloin tällaisen ohjeen lukeminen vituttaa.
10. Myisha Battle sitoutumisesta Creating Radical Relationships -työpajassa 1.7.2019

Kiitos: Teo Ala-Ruona, Pipsa Enqvist, Sanna Lipponen (EDIT)

Teksti: Max Hannus
Kuvitus: Kimmo Lust