Edit

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Olemmeko kadottaneet taidon tylsistymiseen, kysyy ensimmäistä kertaa järjestetty Rauma Triennale, joka paljastaa suhtautumisensa pitkäveteisyyteen jo otsikossaan Rakas tylsyys. Itämeren alueen biennaalin jatkajaksi perustetun triennaalin ensimmäinen editio on levollinen ja harkittu kokonaisuus, joka nostaa esiin tylsyyden eri ulottuvuudet kauniina, karheina ja ennen kaikkea kiinnostavina.

Olemmeko kadottaneet taidon tylsistymiseen, kysyy ensimmäistä kertaa järjestetty Rauma Triennale, joka paljastaa suhtautumisensa pitkäveteisyyteen jo otsikossaan Rakas tylsyys. Itämeren alueen biennaalin jatkajaksi perustetun triennaalin ensimmäinen editio on levollinen ja harkittu kokonaisuus, joka nostaa esiin tylsyyden eri ulottuvuudet kauniina, karheina ja ennen kaikkea kiinnostavina.

Olemmeko kadottaneet taidon tylsistymiseen, kysyy ensimmäistä kertaa järjestetty Rauma Triennale, joka paljastaa suhtautumisensa pitkäveteisyyteen jo otsikossaan Rakas tylsyys. Itämeren alueen biennaalin jatkajaksi perustetun triennaalin ensimmäinen editio on levollinen ja harkittu kokonaisuus, joka nostaa esiin tylsyyden eri ulottuvuudet kauniina, karheina ja ennen kaikkea kiinnostavina.

Olemmeko kadottaneet taidon tylsistymiseen, kysyy ensimmäistä kertaa järjestetty Rauma Triennale, joka paljastaa suhtautumisensa pitkäveteisyyteen jo otsikossaan Rakas tylsyys. Itämeren alueen biennaalin jatkajaksi perustetun triennaalin ensimmäinen editio on levollinen ja harkittu kokonaisuus, joka nostaa esiin tylsyyden eri ulottuvuudet kauniina, karheina ja ennen kaikkea kiinnostavina.

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Club Guggenheimin tanssilattialla, mattolaiturijatkot ja mindfulness-kirja pään alla rantakalliolla. Kesä 2014, jolloin rilluttelu vei voiton perheenperustamiselta, alkaa olla ohi. Nyt vaivaa Flown jälkeinen melankolia, festariflunssa ja haikea sydän. Näistä selvitäkseen kannattaa ottaa hienoinen ryhtiliike ja palata edes mielessään ensimmäisen koulupäivän fiiliksiin: innokkaana uusiin koitoksiin. Tällaisiin mietteisiin sopivaksi olen laatinut katsauksen tulevan viikon tapahtumiin. The Bill […]

Club Guggenheimin tanssilattialla, mattolaiturijatkot ja mindfulness-kirja pään alla rantakalliolla. Kesä 2014, jolloin rilluttelu vei voiton perheenperustamiselta, alkaa olla ohi. Nyt vaivaa Flown jälkeinen melankolia, festariflunssa ja haikea sydän. Näistä selvitäkseen kannattaa ottaa hienoinen ryhtiliike ja palata edes mielessään ensimmäisen koulupäivän fiiliksiin: innokkaana uusiin koitoksiin. Tällaisiin mietteisiin sopivaksi olen laatinut katsauksen tulevan viikon tapahtumiin. The Bill […]

Club Guggenheimin tanssilattialla, mattolaiturijatkot ja mindfulness-kirja pään alla rantakalliolla. Kesä 2014, jolloin rilluttelu vei voiton perheenperustamiselta, alkaa olla ohi. Nyt vaivaa Flown jälkeinen melankolia, festariflunssa ja haikea sydän. Näistä selvitäkseen kannattaa ottaa hienoinen ryhtiliike ja palata edes mielessään ensimmäisen koulupäivän fiiliksiin: innokkaana uusiin koitoksiin. Tällaisiin mietteisiin sopivaksi olen laatinut katsauksen tulevan viikon tapahtumiin. The Bill […]

Club Guggenheimin tanssilattialla, mattolaiturijatkot ja mindfulness-kirja pään alla rantakalliolla. Kesä 2014, jolloin rilluttelu vei voiton perheenperustamiselta, alkaa olla ohi. Nyt vaivaa Flown jälkeinen melankolia, festariflunssa ja haikea sydän. Näistä selvitäkseen kannattaa ottaa hienoinen ryhtiliike ja palata edes mielessään ensimmäisen koulupäivän fiiliksiin: innokkaana uusiin koitoksiin. Tällaisiin mietteisiin sopivaksi olen laatinut katsauksen tulevan viikon tapahtumiin. The Bill […]

Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -lopputyönäyttely järjestetään tänä vuonna 9.5.-1.6. Haastattelin näyttelyn avajaistunnelmissa valmistuvia kuvataiteilijoita. Ensimmäisenä on vuorossa Hertta Kiiski.

Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -lopputyönäyttely järjestetään tänä vuonna 9.5.-1.6. Haastattelin näyttelyn avajaistunnelmissa valmistuvia kuvataiteilijoita. Ensimmäisenä on vuorossa Hertta Kiiski.

Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -lopputyönäyttely järjestetään tänä vuonna 9.5.-1.6. Haastattelin näyttelyn avajaistunnelmissa valmistuvia kuvataiteilijoita. Ensimmäisenä on vuorossa Hertta Kiiski.

Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -lopputyönäyttely järjestetään tänä vuonna 9.5.-1.6. Haastattelin näyttelyn avajaistunnelmissa valmistuvia kuvataiteilijoita. Ensimmäisenä on vuorossa Hertta Kiiski.