Kiasmassa esillä oleva Korakrit Arunanondchain näyttely on kuin kosminen palapeli. Se sisältää synkkiä, mustaa valuvia installaatioita, sinistä ysärifarkkua, arkistoidun isoäidin ja herkän keskustelun dronen kanssa. Yhdistelmä on paitsi outo myös kunnianhimoinen ja kiehtova. Kaikilta osin kokonaisuus ei toimi niin hyvin kuin voisi, mutta yllättää silloinkin. Ja se, mikä toimii, toimii tolkuttoman hyvin. Bangkokissa ja New Yorkissa työskentelevän Korakrit Arunanondchain (s. 1986) Kiasmassa esillä oleva näyttely with history in a room filled with people with funny names läväyttää katsojan eteen tämän ajan ja tämän maailman. Lisäksi se avaa tien myös siihen toiseen maailmaan – sellaiseen Stranger Things -sarjasta tuttuun ylösalaisin olevaan, synkkään ja pimeään. Näyttelyn teemat kumpuavat syvältä ihmisyydestä, mutta Arunanondchain tarjoamat muodot ja näkökulmat ovat tuoreita. Videoissa vilahtelevat vuorotellen uudet ja vanhat symbolit – hindujen ja buddhalaisten pyhä käärme Naga, farkkukangas, tuli ja vesi, Angry Birds ja Kung Fu Panda. Tapa, jolla Arunanondchai nivoo kaiken tuon luontevasti yhteen, on hämmästyttävä. Hän kohdistaa katseensa kaikkeen olevaiseen ja olemukseltaan epäselväänkin samalla kiinnostuksella ja avoimuudella oli kyseessä elämän kiertokulku tai farkkujen pinta, tulevaisuuden maailmat tai rakkaan ihmisen muistaminen. Koko näyttely on kuin visuaaliseen muotoon puettu kartesiolaisen ihmettelyn käsite: Arunanondchai todella pysähtyy tarkastelemansa ilmiön äärelle ja kysyy ”kuka sinä olet?”. Konkreettisemmin Arunanondchain näyttely koostuu taiteilijan uudesta moniosaisesta installaatiosta with history in a room filled with people with funny names 4 (2017) sekä videoinstallaatiosta Painting with history in a room filled with people with funny names 3 (2015). Painting with history in a room filled with people with funny names 3 Painting with history in a room filled with people with funny names 3 (2015) on installaatio, joka koostuu noin kahdenkymmenenviiden minuutin mittaisesta videosta sekä lattialle asetelluista farkunsinisistä tyynyistä. Tyynyjen päällä maatessa eteen avautuvat samanaikaisesti hektiset ja levolliset kuvatulvat. Aluksi kuvat tuntuvat sattumanvaraisilta, aiheiltaan ja laadultaan vaihtelevilta eivätkä edes kovin kiinnostavilta. Pian kuitenkin huomaa niiden oudon taian ja imun. Teoksen ääniraidalla Arunanondchai esiintyy puolifiktiivisenä denim-maalarina, joka esittää läpi videon intiimejä, syvällisiä ja runollisia kysymyksiä Chantri-nimiselle drone-lennokille. Chantri vastaa tälle taiteilijan äidin äänellä ranskaksi. Heidän välinen keskustelunsa etenee luontevasti ja nousee dronen tapaan kevyesti postmaterialistisiin korkeuksiin, joissa henget ovatkin dataa. Keskustelun taustalla kulkee visuaalinen tarina, joka luo jatkuvasti uusia tasoja, yhteyksiä ja kokonaisia virtoja sanotulle. Kuvien rinnastukset ovat runsaudestaan ja sattumanvaraisuuden vaikutelmastaan huolimatta hienoja ja harkittuja: pulppuavaa puhdasta vehreyttä ja vettä seuraavat hetken päästä vedessä samaan tahtiin kelluvat loputtomat roskat. Toisaalla vaaleiden vaikuttavien veistosten röpelöinen pinta muuttuukin jälleen roskien määrättömyydeksi. Arunanondchai näyttää sinisen sävyt revitystä ysärifarkusta sellaiseen vihertävään siniseen, joka tuntuu paratiisilta. Hän kurottaa hindujen ja buddhalaisten perinteeseen ja zoomaa pikavauhtia takaisin tämän päivän globaaliin Bangkokiin, Naga-käärmeestä Kung Fu Pandaan. Immersiivinen teos on kuin somea olematta somea. Sen loputtomat viittaukset keriytyvät auki, muodostavat uusia yhteyksiä, unohtuvat ja syntyvät uudelleen.   with history in a room filled with people with funny names 4 with history in a room filled with people with funny names 4 (2017) on moniosainen installaatio, joka jakautuu kolmeen eri osioon: garden, house ja painting. Näyttelytilan hallitsevin osio on with history in a room filled with people with funny names 4 (garden), (2017). Värikkään kukkean puutarhan sijaan Arunanondchain garden on pikemminkin painajaismainen kaiken nielevä kaatopaikka. Yhtä kaunis ja kiehtova kuin yksityiskohtainen ja hirvittäväkin. Se on kuin Stranger Thingsin pelottava toinen todellisuus. Samalla se on kuin jokin vieras organismi, joka hengittää ja jonka sisällä suonissa kohisee jotakin sinistä tai mustaa. Suurista installaatioryppäistä voi tunnistaa tuttujakin muotoja: tikkaita ja kasvoja, rauskuja, torakoita ja lohikäärmeitä. Mustaa ja multaa, lonkeroita ja johtoja. Apokalyptistä tunnelmaa korostavat kirkastuvat ja hämärtyvät valot, jotka vuoroin peittävät ja vuoroin paljastavat värejä. Pimeydessä lasisista muodoista tulee kalvoa, jonka sisällä hehkuu ehkäpä uudenlainen elämä – elämä, jonka kalvakassa hehkussa jättimäiset rotat jatkavat rakentamistaan ihmisen jälkeen. Kontrasti suurten tummanpuhuvien veistosten ja vaaleisiin vitriineihin kauniisti aseteltujen sekä huolellisesti koristeltujen arkisten esineiden välillä on suuri. with history in a room filled with people with funny names 4 (house), (2017) esittelee Arunanondchain isoäidin Tipyavarna Nitibhonin (s. 1927) valmistamia esineitä vuosilta 1979-2017. Kukilla, perhosilla ja ruseteilla peitetyt nenäliinarasiat sekä simpukoilla koristellut valokuvakehykset vaikuttavat sympaattisilta ja haurailta. Samat määreet on helppo liittää niiden tekijään, taiteilijan isoäitiin, joka esiintyy house-osion videoteoksessa. Tämä näyttelyn toinen reilun parinkymmenen minuutin mittainen videoteos katsotaan hämärässä suljetussa tilassa. Kuvavirta on tutulla tavalla runsas, mutta videon sävy on selkeästi toisenlainen. Erilaiset apinat koskettelevat itseään ja toisiaan. Ne repivät kuollutta toveriaan jaloista. Ihmisjoukkojen kyyneleitä valuvat kasvot sekoittuvat toisiinsa, kun he surevat Thaimaan kuninkaan Bhumibol Adulyadej’n kuolemaa. On vihreäksi maalattu ihmishahmo sekä toinen, öljyn peitossa oleva hahmo. Ennen kaikkea on isoäiti, joka ei enää muista kuinka tohvelia käytetään. Arunanondchai tutkii muistamisen teemaa tavalla, joka on jossakin herkän, tarkan ja eksploitatiivisen takana. Hän hahmottelee ja hämärtää kaipauksensekaisen ja kipeän, kollektiivisen ja yksityisen rajat yhä uudelleen. Hienovaraisella, arkisella tavalla Arunanondchai osoittaa kuinka menetys tapahtuu juuri siinä hänen silmiensä edessä, katsojan silmien edessä, kun isoäiti on vielä läsnä, mutta silti katoamassa muistinsa rapistuessa. Miltä tuo kaikki tuntuu? Mitä jää jäljelle, kun kuolemme? Entä mitä jää jäljelle, kun emme enää muista? Lehtipinon päälle aseteltu tohveli, jonka sisälle on survottu punainen pallo. Tai rottia. Niitä ihmisenkokoisia, itse aiheuttamamme kuudennen sukupuuttoaallon jälkeen maailman valtaavia rottia, joista yksi nojailee näyttelytilan Musiikkitalon suuntaan avautuvaan ikkunalasiin. with history in a room filled with people with funny names 4 (painting), (2017) ei ole näyttelyn onnistunein osio. Rotan lisäksi siihen kuuluvat farkkuun puetut mallinuket homssuisissa peruukeissa sekä seinälle ripustettu poltettu ja taiteilijan edellisiä teoksia esittelevä kangas. Se, että Arunanondchain teoksissa kaikki nivoutuu yhteen ja myös palaa takaisin yhteen, tuntuu kuitenkin vain tämän osion kohdalla alleviivatulta ja turhalta.   Korakrit Arunanondchai: with history in a room filled with people with funny names 29.09.2017  – 18.03.2018 Kiasma   Kuvat: 1. Korakrit Arunanondchai: with history in a room filled with people with funny names 4 (garden), (2017). Kuva: Sanna Lipponen. 2. Korakrit Arunanondchai: Painting with history in a room filled with people with funny names 3 (2015). 3. Korakrit Arunanondchai: with history in a room filled with people with funny names 4 (house), (2017). Kuva: Sanna Lipponen. 4. Korakrit Arunanondchai: with history in a room filled with people with funny names 4, (2017). 5. Korakrit Arunanondchai: with history in a room filled with people with funny names 4 (painting), (2017). Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.]]>