Kohta-taidehallin Shallow Springs -ryhmänäyttely yksinkertaisesti toimii todella hyvin. Näyttely tuntuu harvinaisen yhtenäiseltä, olematta silti ollenkaan yksitoikkoinen. Se sulauttaa yhteen eri aikakausien ja erilaisin medioin toteutettuja teoksia saumattomasti ja luovasti. Tämä huomioon ottaen, on ehkä yllättävääkin, että näyttelyllä on kolme kuraattoria: Anders Kreuger (Kohtan toiminnanjohtaja) sekä taiteilijat Jaakko Pallasvuo ja Miša Skalskis. Yhdessä he ovat valinneet kaksitoista eri sukupolvien taiteilijaa – kolme jokaisesta Baltian maasta sekä kolme Suomesta. Kohta on kiitettävästi profiloitunut tuomaan esille jokseenkin valtavirran ulkopuolelle jääneitä, mutta jo pitemmän uran tehneitä taiteilijoita. Nyt mukana olevat taiteilijat ovat syntyneet 1950–2000-luvuilla ja esillä olevat teokset ovat useilta eri vuosikymmeniltä. Tästä huolimatta näyttely tuntuu hämmästyttävän tuoreelta.

Kohta itse on kutsunut Suomessa ja Baltiassa toimivien taiteilijoiden yhteisnäyttelyään solidaarisuuden eleeksi, jonka taustalla vaikuttaa Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ja sen vaikutukset ympäröiviin alueisiin. Maantieteellinen rajaus on yhteisnäyttelylle ihan kiinnostava lähtökohta, mutta katsojana se tuntuu kuitenkin toissijaiselta. Näyttely on ennen kaikkea tarkalla maulla ja estetiikan tajulla toteutettu. Shallow Springs onnistuu luomaan Kohtaan oman jännittävän pienoismaailmansa. Sillä on aivan kuin tunnistettava oma esteettinen kielensä, jota voi yrittää ymmärtää teosten muodosta riippumatta. Esimerkiksi Marikki Hakolan ja Viktor Timofeevin videoiden äänet eivät tuota yhdessä tyypillistä häiritsevää kakofoniaa, vaan sen sijaan yhteinen äänimaailma syventää sukellusta Shallow Springsiin.

Tilan taitava hyödyntäminen on myös osa näyttelyn onnistumista. Ripustus, sinänsä ihan tylsän tavanomaiseen galleriatilaan, on suunniteltu kekseliäästi ja huolellisesti. Anna Škodenkon, Rait Präätsin ja Daria Melnikovan kolmiulotteiset teokset hallitsevat tilaa ja nousevat näyttelyssä etualalle. Gabrielė Adomaitytėn ja Milla Askan enemmän ja vähemmän abstraktit maalaukset ovat niin ikään tärkeässä osassa kokonaisuuden muotoutumisessa. Myös kaupallisen valokuvan parissa työskentelevän Justinas Vilutisin hienot valokuvateokset taas jäävät näyttelystä ehkä helpoiten mieleen.

Yleensä arvostan kuratoriaalista, tiukkaa karsimista, mutta nyt nautin Shallow Springsin runsaudesta, josta löytyy jotain uutta, minne tahansa katse osuukin. Näyttelyä voisikin kiertää loputtomiin, mikä on pienelle gallerianäyttelylle varsin poikkeuksellista.

Shallow Springs Kohtassa 22.6. saakka.

Artikkelikuva: Justinas Vilutis, Fear Eats the Soul 8, 2021, digital image.