Helsingin Taideyliopistossa on voinut opiskella kirjoittamista jo pitk��n, mutta oman maisteriohjelmansa se sai vuonna 2019. Kirjoittamisen maisteriohjelmassa voi suuntautua yleisimpien muotojen proosan ja lyriikan lis�ksi my�s mediasensitiiviseen kirjoittamiseen tai taiteesta kirjoittamiseen. Taiteidenv�lisyys on ohjelmassa keskeinen vahvuus, vaikka ensimm�iseen maisteriksi opiskelevien joukkoon vuonna 2019 ei valikoitunutkaan taidekirjoittamiseen suuntautuvia kirjoittajia. Koulutusohjelman kursseille osallistuu my�s muiden oppiaineiden opiskelijoita ja yhteisty�t� tehd��n eri yliopistojen kanssa. Koulutusohjelmajohtajana toimii kirjailija ja dramaturgi Jusa Peltoniemi. Ohjelmassa ty�skentelee t�ll� hetkell� nelj� osa-aikaista vierailuprofessoria, kirjailijat Mikael Brygger, Riikka Pelo, Antti Salminen ja Jussi Valtonen. Keskustelimme Mikael Bryggerin ja Jussi Valtosen kanssa siit�, millaista on opettaa kirjoittamista ja millaisia merkityksi� yhteis�llisyydell� on kirjoittamisen opiskelussa.

Millainen tausta teill� itsell�nne on kirjoittamisen alalla? Ent� miten olette p��tyneet opettamaan t�h�n ohjelmaan?

Mikael: Opetin ensimm�ist� kertaa Taideyliopistossa viime vuosikymmenen alkupuolella. Pari vuotta sitten nykyisen koulutusohjelman johtajana toimiva Jusa Peltoniemi pyysi opettamaan isompaa kurssia ja mukaan maisteriohjelman suunnitteluryhm��n. Siit� asti olen ollut todella innoissani ja tyytyv�isen� mukana t�ss�.

Olen osallistunut aktiivisesti toimintaan kirjallisuuden ja erityisesti runouden kent�ll�, muun muassa runouslehti Tuli & Savun toimitusty�h�n sek� sit� kustantavan Runoyhdistys Nihil Interit ry:n toimintaan. Olen my�s osallistunut esimerkiksi Suomen PENin eli kirjailijoiden kansainv�lisen sananvapausj�rjest�n toimintaan. Perustimme my�s vuonna 2010 Poesian, joka on osuuskuntamuotoinen, erityisesti runouteen keskittyv� kustantamo.

Osin my�s n�ist� syist� oma kirjoittajuuteni on keskustelevaa. Olen kiinnostunut tekij�iden ja taiteiden v�lisest� vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi Henriikka Tavin ja IC-98:n kanssa tehty yhteisty� on ollut todella antoisaa.

Jussi: Olin opettanut useita yksitt�isi� luovan kirjoittamisen kursseja ja ty�pajoja eri paikoissa, ja olin jo pitk��n haaveillut siit�, ett� saisin olla mukana opettamassa ja kehitt�m�ss� pitk�j�nteisemp�� kirjoittajakoulutusta, jossa opiskelijat eiv�t vaihtuisi joka kerta ja jossa ei aina aloitettaisi alkeista. Ajattelin jo haikeasti, ettei se olisi Suomessa mahdollista. Kuulin t�st� koulutusohjelmasta asuessani New Yorkissa ja hain professorin paikkaa. Olin onnekas saadessani sen.�

Kirjoittajataustani on monivaiheinen. Aloitin toimittajan ty�n kautta ja se opetti paljon muun muassa sovituissa aikatauluissa ja merkkim��riss� pysymisest� ja siit�, kuinka teksti usein paranee, kun sit� tiivistet��n. Opiskellessani yliopistolla olin monta vuotta mukana luovan kirjoittamisen ryhm� Nobelistiklubissa. Se oli todella olennainen vaihe fiktion kirjoittamiseni kannalta. Luimme toistemme tekstej�, kommentoimme niit� ja keskustelimme kirjallisuudesta. Monet ryhm�st� saivat julkaistua tekstej� ja se kannusti. Kun my�hemmin kaipasin lis�� v�lineit� kirjoittamiseen, opiskelin elokuvak�sikirjoittamista.

Kirjoittamisen opiskeleminen tai itselle sopivien opintojen ��relle p��seminen ei ole itsest��nselv��. Olisitteko itse hakeneet t�h�n ohjelmaan, jos t�m� olisi ollut olemassa aiemmin?

Mikael: Todenn�k�isesti. Mietin my�s sit�, mik� sai minut hakeutumaan aikoinani Kriittisen Korkeakouluun. Asuin Vaasassa ja olin hiukan syrj�ss� tapahtumista ja tilaisuuksista. Yst�v�ni vihjasi t�llaisesta koulutuksesta ja sanoi tiet�v�ns�, ett� olen l�hinn� kirjoittanut viime aikoina. Koulutus oli antoisa ja olen kiitollinen, ett� sain kuulla siit�. Ei ole itsest��n selv��, ett� n�ist� asioista tulee tietoiseksi.

Jussi: Varsinkaan silloin, kun sille olisi tarvetta. Joskus niist� kuulee vasta j�lkik�teen, kun on jo joutunut tekem��n toisenlaisia valintoja. Toisaalta: ehk� koskaan ei ole liian my�h�ist�. Sanoin juuri yhdelle opiskelijalle, ett� toivottavasti n�m� kurssit ovat edes puoliksi yht� antoisia teille kuin mit� ne ovat meille. Olen my�s iloinen siit�, miten motivoituneita, hyvi� lukijoita ja ahkeria opiskelijoita meill� on.

Millainen rooli yhteis�llisyydell� ja taiteidenv�lisyydell� on t�ss� maisteriohjelmassa?

Mikael: Olen alkanut ajatella kurssitilanteita yh� enemm�n kohtaamispaikkoina. Vaikkapa dramaturgia- ja digitaalisuusty�pajassa on opiskelijoita eri koulutusohjelmista, Aalto-yliopistosta ja Taideyliopistosta. Eri n�k�kulmista ja taustoista tulevat ihmiset kokoontuvat yhteen tietyn teeman ��relle ja kaikki tuovat oman osaamisensa ja n�k�kulmansa keskusteluun.�

Jussi: Minulla on ihan sama kokemus. Opetusryhm�t ovat aika pieni�, mik� mahdollistaa tietynlaisen ryhm�ytymisen ja luottamuksen, mik� ei tapahdu 150 ihmisen luentokurssilla. Kirjoittamisen kursseille osallistuu my�s muiden aineiden opiskelijoita, ja osallistujista riippuen syntyy usein jotakin ennakoimatonta. Anton Tsehovin sanataide -kurssilla keskustelu meni nopeasti hyvin henkil�kohtaisille ja eksistentialistisille tasoille. Se johtui varmasti osaltaan my�s Tsehovista mutta my�s juuri niist� ihmisist�, jotka olivat kurssilla mukana ja heid�n kyvyst��n peilata yhdess� tekstej� omiin kokemuksiinsa ja aiemmin lukemaansa. Analyyttisten s�vyjen lis�ksi taiteen tekeminen ja siihen perehtyminen on ehdottomasti henkil�kohtaista ja ennakoimatonta.�

Vaikuttaa silt�, ett� kohtaamisten merkitys on n�iss� opinnoissa keskeist�. Miten t�m� suhteutuu usein yksil�lajina pidettyyn kirjoittajan ty�h�n?

Jussi: Koska proosan kirjoittaminen on luonteeltaan yksin�ist� puuhaa, kohtaamiset ovat siksikin t�rkeit� ja antoisia. T�m�n lis�ksi olennainen osa proosan kirjoittamista on yritt�� oppia ennakoimaan, mit� kirjoittamani teksti her�tt�� lukijassa ja kuinka erilaisin tavoin samaa teksti� voi tulkita. T�t� voi olla aika vaikea oppia, jos ei saa koskaan kuulla toisten reaktioita siihen, mit� on itse kirjoittanut. On t�rke� n�hd�, kuinka monenlaisia lukukokemuksia sama teksti voi her�tt�� ja kuinka joistakin asioista syntyy usein silti laaja yksimielisyys. Kirjoittamisen opiskelu on t�ss� mieless� siis varsin sosiaalinen prosessi.

Mikael: Suomessa runous on valtavan yhteis�llist�. Se ideointivoima ja vertaistuen m��r� on valtavan t�rke� ja olennainen osa ruohonjuuritason toimintaa. N�iss� opinnoissakin se oma yhteis� on t�rke� ja ohjelmien tai koulujen v�listen rajojen ylitt�minen on todella luonnollista ja hienoa. Samalla opiskelijat kartuttavat kontakteja l�pi koko Suomen ja kansainv�lisenkin taidekent�n.�

Kollektiivisen ty�skentelyn merkityst� tuodaan nyt paljon esiin eri taiteiden aloilla. Opetetaanko kursseillanne esimerkiksi yhdess� kirjoittamista vai painottuuko pyrkimys yhteis�llisyyteen n�ihin edell�mainittuihin kohtaamisiin ja keskusteluihin?�

Mikael: Kursseillani teemme usein harjoituksia, joihin liittyy yhteist� kirjoittamista. Olemme pelanneet opiskelijoiden kanssa erilaisia tekstuaalisia pelej� ja tutkineet pelikorttien, noppien ja vastaavien k�ytt�� kirjoittamisen apuv�linein�. T�n��n viel� ehk� kirjoitamme jaetussa yhteisess� tilassa teko�lyn avustamana. Olen pyrkinyt tietoisesti tiettyyn interaktivisuuden teemaan kirjoittajien ja lukijoiden v�lill�. Ajattelen, ett� se kuuluu t�h�n kirjoittamisen v�lisyyksist�, v�lineist� ja mediumeista kiinnostuneeseen n�k�kulmaan.�

Jussi: Minun kursseillani ei ole niink��n yhdess� kirjoittamista, mutta sit�kin enemm�n yhdess� lukemista. Ajattelen, ett� kirjoittamisen maisteriohjelma rakentuu kahden asian ymp�rille: lukemisen ja kirjoittamisen. Molemmat ovat valmistautumista toista varten, ja ne ruokkivat ideaalisti toisiaan. Se n�kyi my�s Tsehov-kurssilla: keskusteluissa novelleista l�ytyi usein uusia yksityiskohtia, kerroksia ja tulkintoja, jotka saattoivat muuttaa my�s omaa lukutapaa. Kurssin j�lkeen tuntui melkein silt�, ett� novellit menev�t suorastaan hukkaan, jos ei ole omia n�k�kulmia t�ydent�v�� keskustelukumppania.

Ensimm�inen maisteriohjelma p��ttyy kev��ll� ja t�ll� hetkell� on avoinna haku uusille opiskelijoille. Onko ensi syksyn� alkavaan seuraavaan maisterikoulutukseen tulossa muutoksia? Oletteko saaneet opiskelijoilta palautetta? Ent� mit� ajattelette taidekirjoittamisen suuntauksesta?

Jussi: Tutkinnon rakenne pysyy samana, ja monet kurssisis�ll�ist�kin varmasti toistuvat. Opintojen sis�lt� riippuu kuitenkin my�s tulevien p��aineopiskelijoiden suuntautumisesta. Kurssisis�lt�j� pyrit��n miettim��n my�s opiskelijoiden omien taiteellisten projektien n�k�kulmasta. Otamme tietysti palautetta jatkuvasti vastaan, ja voimme tehd� muutoksia my�s matkan varrella. Nyt meill� on my�s kokemusta ensimm�isest� vuosikurssista, jonka pohjalta voimme tehd� tarvittavaa hienos��t��.�

Mikael: Suhde opiskelijoihin ja muihin opettajiin on kollegiaalinen ja n�hd�kseni opiskelijoilla on suuri vaikutus ohjelman luonteeseen ja sis�lt�ihin.

Jussi: Meill� on my�s mahdollisuus k�ytt�� runsaasti vierailijoita ja tuntiopettajia. Pid�n taidekirjoittamisen suuntausta t�rke�n� sek� koulutusohjelmallemme ett� taidekent�lle ylip��t��n. Meill� ei ole juuri nyt opiskelijoita sill� painotuksella, mutta rohkaisisin l�mpim�sti kaikkia kiinnostuneita hakemaan.

Kuulostaa silt�, ett� koulutusohjelmassa kuunnellaan opiskelijoita varsin herk�ll� korvalla ja otetaan vastaan se, mit� heill� on sanottavanaan. Joulukuussa julkaistu Suomen Kuvalehden juttu taidekoulujen opetustilanteista her�tti paljon keskustelua. Jutusta v�littyi vaikutelma siit�, ett� opiskelijoiden halu ajatella, vaikuttaa ja kritisoida olisi jotenkin huono asia. Taiteen tekeminen, kirjoittaminen ja lukeminen voivat nostaa esiin my�s hyvin henkil�kohtaisia asioita. Mill� tavalla luodaan sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, jossa avoin keskustelu on mahdollista?

Jussi: T�m� on mielest�ni superolennainen kysymys. Luottamus on yhteisen taiteellisen ty�skentelyn kulmakivi. Kaunokirjallinen teksti saa merkityksens� vasta yhteisty�ss� lukijan kanssa. Lukija tulkitsee teksti� omista l�ht�kohdistaan, kontekstistaan ja omassa ajastaan. On mahdotonta pohtia nyansoituja reaktioita taideteoksiin ilman avointa ja luottamuksellista ilmapiiri�, joissa opiskelijat kokevat, ett� he saavat � ja haluavat � sanoa, mit� oikeasti ajattelevat. Sit�, miten onnistumme siin�, pit�isi tietysti kysy� opiskelijoita. Ryhm�n jokainen j�sen osaltaan vaikuttaa my�s siihen, millaiseksi yhteinen ilmapiiri muodostuu.

Viime vuonna pit�m�ll�ni kurssilla pohdittiin omien el�m�nkokemusten k�ytt�mist� fiktion ja asiaproosan ty�v�lineen�. Siell� mietimme ensimm�isell� kerralla, mik� olisi parasta ja mik� pahinta, mit� kurssilla voisi k�yd�. Niiden pohjalta teimme ryhm�lle yhdess� s��nn�t ja sovimme, ett� kaikki noudatamme niit�. Yksi s��nn�ist� oli, ett� niist� henkil�kohtaisista asioista, joista puhumme kurssilla, emme puhu sen huoneen ulkopuolella.�

Mikael: Luottamuksen ilmapiiri on todella olennainen. Me ihmiset teemme omasta mielest�mme hirve�n paljon virheit�, isompia ja pienempi�. Pienten virheiden ja k�mm�hdysten k�sittelyss� on mahdollisuus luoda turvallista tilaa pys�htym�ll� niiden ��reen ja korjaamalla sanomaansa tai tekem��ns�. Asiat kannattaa k�yd� l�pi silloin, kun ne tapahtuvat. Jo t�llaisten toimintatapojen kautta synnytet��n asioiden avointa ja luottamuksellista k�sittely�. Ja sitten jos potentiaalisesti hankalampi asia tapahtuu tai tulee ilmi, silloin on jo jonkinlaisia v�lineit� sen k�sittelyyn.

T�m�nkaltaisissa keskusteluissa tuntuvat yhdistyv�n usein laaja n�k�kulma ja yksitt�inen hetki, esimerkiksi opetustilanteessa voi nousta esiin isoja rakenteellisia kysymyksi�. Yksitt�isess� vuorovaikutustilanteessa tulee tietenkin reagoida asianmukaisesti, mutta usein n�ihin tuntuu liittyv�n vaatimus, ett� samalla pit�isi ratkaista my�s se valtavan laaja ongelma. Kohtaaminen ja keskustelu vaikuttaisivat olevan t�ss�kin avainroolissa.

Mikael: Suomen Kuvalehden juttuun liittyen luin Pietari Kylm�l�n kommentin (jossa my�s jaettiin Tiina Tuppuraisen blogiteksti aiheesta) Twitteriss�, mink� voin allekirjoittaa: �En ole koskaan Teakissa opettaessani t�rm�nnyt SK:n ja @AAARamo’n jutussa esitettyyn opiskelijoiden herkk�nahkaisuuteen. Enemm�n on ollut halua ja kyky� herkkyyteen ja luutumien kyseenalaistamiseen. T�m� kirjoitus tukee my�s omaa havaintoani.��

N�m� asiat on ��rimm�isen t�rkeit� ja tekisi mieli antaa k��nt�� n�k�kulmaa toisin p�in ja antaa kunniaa ja huomiota sille herkkyydelle, joka kuitenkin on taiteen tekemisess� t�rke�� ��herkkyytt� n�hd� asioita ja ottaa niit� esille.

Ei mik��n oppilaitos tai instituutio voi en�� t�n� p�iv�n� olla sellainen, ett� se on rajattu seiniens� sis�lle omaan toimintakulttuuriinsa. Asioiden ja ilmi�iden t�ytyy virrata sen l�pi.�

Jussi: T�m� ei ole ainoa keskustelu, jossa tuntuu k�yv�n yh� helpommin niin, ett� ihmiset polarisoituvat ja suuttuvat toisilleen. Kuunteleminen ja toisten kunnioittaminen ovat tosiaan avainroolissa. Meill� on my�s kulttuurina, yhteiskuntana ja globaalina maailmana j�ttim�isen isoja kysymyksi� ratkaisematta, mik� tietenkin heijastuu my�s n�ihin keskusteluihin. Tietysti toivoisi ett� keksisimme niihin hyvi� ratkaisuja yhdess�.

Koulutusohjelman tavoitteissa kuvataan, kuinka opiskelijoita pyrit��n valmistelemaan taiteilijoiksi ja p�rj��m��n taiteen kent�ll� tulevaisuudessa. Mill� tavalla sellainen onnistuu ja mit� se vaatii?

Jussi: Sanoisin ett� kahdella tavalla: lukemalla ja kirjoittamalla. On tietysti selv��, ett� jokainen, joka haluaa tehd� taidetta, joutuu tekem��n sit� jossakin yhteiskunnassa, joka toimii omien pelis��nt�jens� mukaan ja ne eiv�t v�ltt�m�tt� tai ehk� koskaan ole taiteilijoille suotuisat tai armeliaat. Ajattelen kuitenkin, ett� n�m� kaksi vuotta kirjoittamisen maisteriohjelmassa ovat sellaista aikaa, jolloin voi keskitty� rauhassa taiteen tutkimiseen, oman taiteellisen ty�n pohtimiseen, taiteen alaan ja ty�v�lineisiin perehtymiseen.�

Mikael: Allekirjoitan t�m�n kaiken ja lis�isin siihen viel� keskustelun merkityksen. Teosten ja tarkan lukemisen ohella valmiudet keskustella taiteesta ja kirjallisuudesta vahvistuvat voimakkaasti.�

Jussi: Toki meill� on my�s proosallisia osuuksia: esimerkiksi Antti Salminen on pit�nyt ty�el�m��n liittyvi� kursseja, joissa pohditaan, mit� tapahtuu n�iden seinien ulkopuolella taiteilijalle t�ll� alalla. Lis�ksi opiskelijat ovat toivoneet muun muassa enemm�n tietoa kustannusalasta ja eri kustantamoista. Emme tietenk��n unohda, ett� on olemassa muu maailma yliopiston ulkopuolella.

Haastattelu on tehty osana EDITin ja Taideyliopiston sis�lt�yhteisty�t�. Kirjoittamisen maisteriohjelman haku on avoinna 7.�20.1.2021.

Teksti: Sanna Lipponen ja Anu Pasanen�

Artikkelikuva: Veikko K�hk�nen | Taideyliopisto (rajattu)