Anna Estarriolan Galerie Anhavassa esillä oleva näyttely Hideouts on suhteellisessa niukkuudessaan näyttävä ja hämmästyttävän ravitseva kokonaisuus. Kuvanveistoa, liikkuvaa kuvaa ja ääntä yhdistävien teosten kautta avautuu mielikuvituksellinen maailma, jossa korostuvat kysymykset tilassa ja kehossa olemisesta, jatkuvat prosessit ja niiden kautta sekä ajatuksen että muodon kirkastuminen äärimmäiseen tarkkuuteen asti.

Tunnistaakseen ja sisäistääkseen noiden kysymysten terävyyden ja syvyyden katsojan on oltava erityisen läsnä – erityisen läsnä teosten äärellä, näyttelytilassa ja omassa kehossaan. Havaitakseen pienet, tärkeät liikkeet tai vaimeat äänet on maltettava pysähtyä, katsoa ja kuunnella tarkemmin, kuten teoksen Ongoing (2019) kohdalla. Siinä suuri hiustukko makaa matalalla jalustalla kuin jättimäisestä päästä skalpeerattuna. Kun tuon tukon äärelle pysähtyy, voi kuulla vaimean rapinan ja huomata sen sisällä jonkin muljuavan jatkuvasti. Karvan ja päänahan alla ajatukset syntyvät, sinkoilevat ja poukkoilevat pysähtymättä. Ehkä muljahdukset kertovat loppumattomasta uusien muotojen tai ulospääsyn etsinnästä, mutta varmaa on, että liike ei voi lakata. Ajatukset eivät tule koskaan täysin valmiiksi.

Kehonsisäisten tapahtumien ja ihonalaisen liikkeen kautta jonkinlaisena sisarteoksena edelliselle näyttäytyy teos Muffled (2019). Molemmat tarkastelevat näkymättömissä tapahtuvien mielen liikkeiden näkyväksi ja kuuluvaksi saattamista. Teoksessa Muffled taiteilijan kaulan alta ihosta otettu näytepala on paisunut yli kaksituhatkertaiseksi alkuperäiseen kokoonsa nähden. Mikroskooppikuvasta suurennettu silikoni-iho liikehtii sen alta kuuluvan, tunnistamattomaksi muminaksi jäävän puheen mukaan. Sanat sekoittuvat, ja se, mitä ihonalainen ääni pyrkii kertomaan, jää salaisuudeksi.

Estarriolan teosten taustalla on paitsi taiteilijan tinkimätön visio myös hurja määrä työtä ja yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa. Yksi heistä on äänisuunnittelija Joonas Pehrsson, joka on työskennellyt taiteilijan kanssa teosten Muffled, Guided (2019) ja Resonance (2019) tiimoilta. Jälkimmäisessä teoksessa oranssiasuiset ihmishahmot istuvat lattialla, kurkistelevat ja laulavat nousevia ja laskevia ääniä päättömän virtahepoveistoksen sisään.

Teosta varten taiteilija ja äänisuunnittelija ovat testanneet sinnikkäästi eri taajuuksia ja äänenvoimakkuuksia, jotta suuren eläimen sylinterimäinen veistoskeho todella resonoi. Tuo keho toimii kaikukoppana ja sisäpuolena, jonka mittasuhteita laulajahahmot äänillään luotaavat. Äänet soivat onton kehon sisällä, värisyttävät sitä ja laajenevat täyttämään koko galleriatilan. Yksittäiset äänet nousevat ja laskevat, yhtyvät ja erkaantuvat omille teilleen. Ne liikkuvat virtahevon kehon sisä- ja ulkopuolella kietoen yhteen paitsi laulajahahmojen ja virtahevon myös katsojan kehot.

Teokset Transition / see through (2019) ja Transition / assisted breathing (2019) muodostavat yhdessä pysäyttävän parin. Jalustoille asetetut ihmisen rintakuva ja käsi erottuvat vaaleina seinien hätkähdyttävän kirkasta, mattasinistä sävyä vasten. Teoksen Transition / assisted breathing ihmishahmo on kuin kuolinnaamio. Sen silmät ovat suljetut ja suu aavistuksen raollaan. Henki kulkee kuitenkin yhä – hengityskoneen ansiosta. Kyseessä todella on oikea hengityskone, jonka saaminen osaksi taideteosta ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi konetta on testattu ja säädetty huolellisesti muun muassa vastaamaan teoksessa kuvatun henkilön oletettua fyysistä kokoa.

Hahmon vierellä on sänkyyn kokonsa ja muotonsa puolesta viittaavalla jalustalla käsi. Aivan kuin hengityskoneeseen sidottu hahmo valvoisi jonkun toisen vuoteen äärellä. Jonkun joka on siirtymässä toisaalle, vajonnut jo niin syvälle, että vain hänen kätensä on enää näkyvissä. Mutta kuten teoksen nimi Transition / see through paljastaa, siirtymään liittyy mahdollisuus nähdä lävitse: kädestä avautuu kurkistusaukko avaruuteen, äärettömyyteen. Näkymä pimeydessä tuikkivine tähtineen on kaunis ja loputtomuudessaan lohdullinenkin.

Sininen sävy, chroma key blue -maali molempien teosten taustalla viittaa blue screeniin, jonka avulla esimerkiksi elokuvia varten on mahdollista vaihtaa näyttelijän takana näkyvä maisema toiseksi. Se lisää teokseen jälleen uuden, vavahduttavan kerroksen: kuolema tulee taustasta riippumatta.

Sama sinisen sävy ja vaihdettavuuden ajatus on läsnä myös teoksessa Guided (2019), jossa se toistuu pienen hyllyllä napottavan, erikoisen jyrsijää muistuttavan olennon silmissä. Olennolla on korvissaan nappikuulokkeet ja vieressään isommat luurit näyttelyvieraalle, jotta he voivat kuunnella yhdessä kolmiminuuttisen meditatiivisen läsnäoloharjoituksen. Harjoitusta ohjaava ääni antaa englanniksi ohjeita, joiden avulla molemmat kuuntelijat kiinnittyvät ympäröivään tilaan ja omiin kehoihinsa, irtautuvat niistä ja palaavat taas omaan tai johonkin muuhun, vapaana olevaan kehoon.

Teoksessa Guided vaihdettavuuden ajatus onkin läsnä toisesta näkökulmasta. Tietoisuus irtoaa ruumiista ja palaa kehoon, joka ei ehkä olekaan sama kuin se mitä aiemmin asutti tai ehkä kehokin on vielä eri muotojen ja lajien välillä, kuten pienellä jyrsijällä. Se, mitä on milloinkin ja minkäkin sisällä ja mitä ulkopuolella, on paitsi suhteellista myös loputtoman mielenkiintoista.

Näyttely esillä 24.11.2019 saakka
Anna Estarriola: Hideouts
Galerie Anhava
Fredrikinkatu 43, Helsinki

Ylin kuva: Anna Estarriola, Resonance (2019). Valokuva: Jussi Tiainen / Galerie Anhava.