Edit

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Työhuoneella-sarjan ensimmäisen kolmen haastattelun kokonaisuuden päättää Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Juvani käsittelee työskentelyssään muun muassa seksuaalisuutta, maskuliinisuutta ja sukupuolirooleja sekä queer-identiteettiä. Hän käyttää usein omaa kehoaan taiteensa välineenä kuvaten sitä erilaisten roolien tai symboliikan alustana.

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Tapasin Vuoden nuoren taiteilijan 2015 Ville Anderssonin ja keskustelimme nyt Helsinki Contemporaryssa esillä olevasta näyttelystään As Always, I Withdraw into the Music. Pohdimme näyttelyn teemoja ja prosessia, joka johti teosten syntyyn. Avainsanoiksi nousivat mm. tyhjyys, hiljaisuus ja vetäytyminen.

Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]

Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]

Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]

Nykytaide julistaa käsitteellisyyden, idean ja immaterialismin valtaa, mutta taideobjekti ei ole kadonnut minnekään. Länsimainen kulttuuri elää pakkomielteestä materiaan, samalla kun statusta kohottaa tavarasta eroon hankkiutuminen ja vain ”oikeiden” esineiden omistaminen. Niin taide-esineet kuin arkiset tavarat ovat sekä toimijoita että ihmisen toiminnan kohteita. Ne kiertävät kontekstista toiseen samalla kun uudet käyttötarkoitukset muuttavat niiden arvoa ja identiteettiä. […]