Edit

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Parempien olojen ajaminen vaatii myös taiteilijoiden ja taiteen lajien välistä solidaarisuutta, kirjoittaa dokumenttivalokuvaaja, kuvataiteilija ja kirjoittaja Joel Karppanen.

Vacant or slow time have become rare within a culture that has reduced waiting to a minimum. Instead, every second of the day tends to be colonised by labour, leisure or consumption. As time itself becomes one of capitalism’s ‘flows’, the field of art has also not been freed from the pressures of production, writes curator Mariliis Rebane.

Vacant or slow time have become rare within a culture that has reduced waiting to a minimum. Instead, every second of the day tends to be colonised by labour, leisure or consumption. As time itself becomes one of capitalism’s ‘flows’, the field of art has also not been freed from the pressures of production, writes curator Mariliis Rebane.

Vacant or slow time have become rare within a culture that has reduced waiting to a minimum. Instead, every second of the day tends to be colonised by labour, leisure or consumption. As time itself becomes one of capitalism’s ‘flows’, the field of art has also not been freed from the pressures of production, writes curator Mariliis Rebane.

Vacant or slow time have become rare within a culture that has reduced waiting to a minimum. Instead, every second of the day tends to be colonised by labour, leisure or consumption. As time itself becomes one of capitalism’s ‘flows’, the field of art has also not been freed from the pressures of production, writes curator Mariliis Rebane.

Koronaviruspandemian vuoksi käynnissä olevat maailmanlaajuiset rajoitustoimet ovat piirtäneet voimakkaasti esiin ihmisten erilaiset elämäntilanteet, etuoikeudet ja epätasa-arvon. Miten taidekenttä toimii ja miten taide elää ihmisten arjessa epävarmuuden ja huolen täyttämässä tilanteessa? Kokosimme tähän tekstiin ajatuksia ja esimerkkejä siitä, miten eri yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot ovat reagoineet kriisiin Suomessa ja muualla maailmassa.

Koronaviruspandemian vuoksi käynnissä olevat maailmanlaajuiset rajoitustoimet ovat piirtäneet voimakkaasti esiin ihmisten erilaiset elämäntilanteet, etuoikeudet ja epätasa-arvon. Miten taidekenttä toimii ja miten taide elää ihmisten arjessa epävarmuuden ja huolen täyttämässä tilanteessa? Kokosimme tähän tekstiin ajatuksia ja esimerkkejä siitä, miten eri yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot ovat reagoineet kriisiin Suomessa ja muualla maailmassa.

Koronaviruspandemian vuoksi käynnissä olevat maailmanlaajuiset rajoitustoimet ovat piirtäneet voimakkaasti esiin ihmisten erilaiset elämäntilanteet, etuoikeudet ja epätasa-arvon. Miten taidekenttä toimii ja miten taide elää ihmisten arjessa epävarmuuden ja huolen täyttämässä tilanteessa? Kokosimme tähän tekstiin ajatuksia ja esimerkkejä siitä, miten eri yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot ovat reagoineet kriisiin Suomessa ja muualla maailmassa.

Koronaviruspandemian vuoksi käynnissä olevat maailmanlaajuiset rajoitustoimet ovat piirtäneet voimakkaasti esiin ihmisten erilaiset elämäntilanteet, etuoikeudet ja epätasa-arvon. Miten taidekenttä toimii ja miten taide elää ihmisten arjessa epävarmuuden ja huolen täyttämässä tilanteessa? Kokosimme tähän tekstiin ajatuksia ja esimerkkejä siitä, miten eri yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot ovat reagoineet kriisiin Suomessa ja muualla maailmassa.