Heinäkuussa koko Suomi pysähtyy. Mitään ei tapahdu missään, koska osa porukasta telakoituu tiukasti mökilleen makaamaan ja osa suhaa täysillä ympäri maakuntia kesäteattereista kesänäyttelyihin. En ole vielä aivan varma kumpaan jengiin kuulun eli tässä muutama niistä kesänäyttelyistä tai tekosyistä jäädä mökille makaamaan. 1. Veden varassa Helsingissä ja Tammisaaressa Vietin juhannuksen Savossa mökillä. Siihen kuuluivat tiiviisti hyttyset […]
Heinäkuussa koko Suomi pysähtyy. Mitään ei tapahdu missään, koska osa porukasta telakoituu tiukasti mökilleen makaamaan ja osa suhaa täysillä ympäri maakuntia kesäteattereista kesänäyttelyihin. En ole vielä aivan varma kumpaan jengiin kuulun eli tässä muutama niistä kesänäyttelyistä tai tekosyistä jäädä mökille makaamaan.
1. Veden varassa Helsingissä ja Tammisaaressa
Vietin juhannuksen Savossa mökillä. Siihen kuuluivat tiiviisti hyttyset ja järvi. Ensimmäisiä massamurhasin mätkimällä niitä
Antti Holman kirjastosta lainatulla ja kontaktimuovilla päällystetyllä kirjalla. Jälkimmäiseen heitin talviturkkini. Uidessani hitaasti syvenevässä, mutta kummallisen kirkkaassa vedessä, ihastelin sen aalloissa kertautuvaa maisemaa ja vaaleanpunaisia pilviä. Vedessä kelluessani ja sitten sitä saunan jättimäisestä ikkunasta lauteilta tuijottaessani mietin, että järvimaisema todella on monen muun suomalaisen tapaan mielenmaisemani, kotini. Veden ja ihmisen välinen suhde on teemana myös näyttelyssä
Veden varassa – islantilaistaiteilijoita Suomen rannikoilla, joka on
Pro Artibus -säätiön järjestämä neljään näyttelytilaan levittäytyvä suurnäyttely. Islantilaista nykytaidetta ja sen moninaisuutta vesiteeman kautta esittelevä näyttely on esillä Helsingissä
Amos Andersonin taidemuseossa ja
Forum Box -galleriassa. Tammisaaressa näyttely on esillä
Galleria Elverketissä, Villa Schildtissä ja kaupungin alueella. Näyttelykokonaisuuden tuorein osuus on tänään Forum Boxissa avautuva
Kolbeinn Hugin The Future Must Be Destroyed Yesterday, joka on “audiovisuaalinen spektaakkeli joka tutkii vettä kaikkien mahdollisten tulevaisuuksien välineenä”.
Lue lisää näyttelystä täältä. 2. Mäntässä kaikkea sensibiliteetistä avaruuteen
Jos aion ajatella itseäni jatkossakin jonkinlaisena kulttuuri-ihmisenä, olisi irrottauduttava laiturista ja mentävä Mänttään tänäkin kesänä.
Kuvataideviikoilla on
Anssi Kasitonnin laatima kattaus
Lucy Liu vetonaulanaan, mutta myös
Serlachius-museo Göstassa on taas vaikka mitä käsitetaiteesta, karvakasveihin ja kuuhanhiin, kuten Harri Mäcklin
kiteyttää. Göstan tämän kesän näyttelyt ovat
Mark Wallinger Markin lisäksi
Taiteen tähtitaivaat ja
Feminiininen sensibiliteetti. Brittiläisen
Mark Wallingerin näyttely Mark Wallinger Mark on Göstan kesän päänäyttely ja sen on kuratoinut
Timo Valjakka. Näyttelyssä on esillä yhteensä 40 maalausta, veistosta sekä elokuva- ja videoteosta, joiden
“aihepiiri ulottuu suhteellisuusteoriasta nykyihmisen häilyvään identiteettiin, nationalismiin, luokkayhteiskuntaan ja muihin ajankohtaisiin kysymyksiin”. Itsehän olen kiinnostunut museon pihalle ilmestyneistä Wallingerin omistaman ravihevosen mukaan 3D-skannatuista hevosveistoksista, koska hepat.
Noora Schroderuksen näyttely puolestaan kiehtoo jo nimellään
Feminiininen sensibiliteetti. Mukana näyttelyssä on seteliteosten ohella muun muassa teos
Karvainen kasvio, jossa Schroderus on käyttänyt materiaalina ihmisen kehon karvoja:
“Ajatuksena on ollut käyttää voimakkaita tunteita, kuten vastenmielisyyttä ja jopa inhoa herättävää materiaalia, joka näistä tunteista huolimatta on täysin luonnollista ja jonka tarkoitus on suojata ihmiskehon herkkiä alueita.” Göstassa tutkaillaan tänä kesänä myös avaruutta
Taiteen tähtitaivaat -näyttelyssä, jonka ovat kuratoineet tietokirjailija
Markus Hotakainen ja taiteentutkija
Helena Sederholm. Näyttely yhdistää tähtitiedettä ja taidetta sekä vanhempaa realistista kuvausta nykytaiteeseen.
Serlachius-museot Gösta Joenniementie 47 Mänttä 3. Mueckin jättinuket Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella
Ron Mueckin näyttely voi hyvin olla yksi kesän pelottavimmista. Mueck on nukentekijä jo toisessa polvessa ja tehnyt nukkeja muun muassa
Sesame Street -ohjelmaan. Tänä kesänä
Sara Hildénin taidemuseossa on esillä Mueckin nukentekotaidoista jalostuneita hyperrealistisia ihmisveistoksia vuosilta 1997-2013. Mueckin veistokset leikittelevät mittakaavalla: ne ovat joko valtavia tai aivan pikkuruisia. Suuret naamat tuntuvat ahdistavilta ja piirteet realistisuudessaan liioitelluilta. Samalla ne ovat tuttuja ja samaistuttavia. Mueck kuvaakin teoksillaan ihmistä ja ihmisyyttä.
“Mueck tavoittaa henkilöhahmojensa ilmeissä, eleissä ja asennoissa hetken, johon katsoja kykenee samastumaan. Henkilöhahmon edessä katsoja luo oman tarinansa: sen miten tarina on alkanut ja miten se jatkuu.”
Sara Hildénin taidemuseo Laiturikatu 13 33230 Tampere
Kuvat: näyttelykuvia / Serlachius-museot / Sampo Linkoneva.]]>