kiasman kuulostavan naisten viagralta. Tänä vuonna tuo ja moni muukin museo on päivittänyt logonsa ja visuaalisen ilmeensä. Onko tässä nyt käsillä taidelaitosten visuaalisen markkinoinnin käynnistämä luova renessanssi vai onko paikallaan #keisarinuudetvaatteet ? ”Englanninlakritsi”, sanoi kollega Kansallisgallerian twitterissä käyttämästä ilmeestä. Kieltämättä aika suora assosiaatio, kun logossa komeilee kolme värillistä pampulaa ja niiden sisällä mustat pampulaiset. Itse pidän kyllä enemmän Porvoon lakusta, mutta ymmärrän logossa ilmenevän lakuviittauksen kaipaukseksi brittiläiseen museaaliseen kulttuuriin. Hyvä niin! Mutta onko nyt haettu muutakin kuin lakritsaa? No voisi ajatella, että kolme pampulaa symboleeraavat Kansallisgallerian muodostavia museoita: Ateneumia, Kiasmaa ja Sinebrychoffia. Kansallisgalleria-sana on paloiteltu, tai tavutettu näillä mustilla palloilla. Ikään kuin niin, että kun joku on alkanut kirjoittamaan sitä ison organisaation nimeä näppäimistöllään näin: koo, aa, än,.. niin sitten hups yhtäkkiä siihen on hypännyt keskeyttämään jokin pampula, ja kirjoittajan on pitänyt siirtyä seuraavalle riville, jossa jatkaa äs, aa, tupla-äl, ii, äs, … ja taas tulee joku tielle ja pakko painaa entteriä ja taas mennään gee, aa, äl *pampula* äl, ee, är, ii, aa. Huhhuh, päästiin loppuun vaikka pampulat häiritsivät. Lievästi kyllä ikäviä asioita konnotoi tällainen logotulkinta. Tarina ei kerro tulevatko kolme pampulaa todellisuudessakin Kansallisgallerian tielle. Kiasma on uudistanut hiljattain ilmettään ja tässäkin on kikkailtu välimerkein. Ennen oli pelkkä kiasma, nyt on kiasma_. Televisiosta nähdyistä näyttelytrailereissa olen havainnut, että tuo loppuun lisätty alaviiva vielä vilkkuu, antaen ymmärtää että siinä on nyt joku kirjoitus- tai muu prosessi kesken. Minusta tuntuu, kuin kirjoittaja vähän miettisi tässä vielä mitä kirjoittaisi lisäksi, vai että joko pitää lopettaa. Ehkä siihen loppuun voisi lisätä kysymysmerkin, sydämen tai kakkahymiön. Toisaalta voi olla, että kirjoittajalle on iskenyt pahamaineinen writer’s block eikä hän tiedä mitä kiasma_:lle pitäisi tehdä. Kansallismuseokin päivitti hiljattain ilmettään. Uusi visuaalinen ilme huomattiin jokunen kuukausi sitten, samoihin aikoihin kun museossa oli esillä uskontojen maailmaa käsittelevä näyttely. Neliöformaattiin asettuva logo on rytmikäs ja miellyttävä. Siinä näkyy tikkukirjaimin esitetyt K-, M-, N- ja M-kirjaimet, jotka on aseteltu vähän sillätavalla niinkuin tulitikut pöydälle. Aikalailla cool vaikutelma ja helppo myös tunkea kaikenlaisen rihkaman kuvitukseksi. Myönnän, että menin tämän uuden logon innoittamana katsomaan tuota jo mainittua uskontonäyttelyä. Myönnän myös, että näyttelyä paremmin mieleen jäi logo. Taidehallin uusi ilme on ollut tosi monen mielestä tosi onnistunut – niin myös minun mielestäni. Logossa heijastuu yksinkertaisella tavalla rakennuksen luonne ja muutenkin visuaalisessa markkinoinnissa on käytössä selkeä ja vähäeleinen ote. Olen myös kiinnittänyt huomiota hienoihin ja toimiviin julisteisiin ja museokrääsään. Moni asiakas varmaankin poikkeaa museokauppaan. Nyt vaikuttaa siltä, että museot ovat lähteneet kiltisti tekemään brändäystä. Usein uusi logo tai ilme on tarpeen toteuttaa silloin, kun organisaatio muuttuu, kun rakennetaan uutta ja remontoidaan. Toisaalta rahaa voi syytää mainostoimistolle ihan vaan, jotta näyttäisi siltä, että nyt on tehty jotain uutta. Hauskimmillaan nämä viime aikojen ilmeuudistukset ovat olleet juuri niissä tapauksissa, joissa on hehkutettu tulevaa uudistusta henkseleitä nuorekkaasti paukutellen, mutta sitten lopputuloksen tullessa kohdalle on voitu todeta, että mitään ei ole muutettu. Ikään kuin tehtäisiin sellainen täysin käsitteellinen visuaalisen ilmeen muutos, koska todellisuudessa ei uskallettu muuttua, mutta pelättiin vielä enemmän samanlaisena pysymistä.

Frankenstein-giffit: giphy.com