Edit

Kaksi 1960-luvulla työskentelynsä aloittanutta ikonista veistäjää, Richard Serra ja James Turrell, ovat olleet kesän gallerianäyttelyiden isoja nimiä New Yorkissa. Serra veistää monumentaalisia terästeoksia, Turrell veistää valoa. Toinen näyttelyistä on fyysisesti lähes aineeton, toinen taas materiaalisesti massiivinen. Mutta niissä on myös paljon yhteistä.

Kaksi 1960-luvulla työskentelynsä aloittanutta ikonista veistäjää, Richard Serra ja James Turrell, ovat olleet kesän gallerianäyttelyiden isoja nimiä New Yorkissa. Serra veistää monumentaalisia terästeoksia, Turrell veistää valoa. Toinen näyttelyistä on fyysisesti lähes aineeton, toinen taas materiaalisesti massiivinen. Mutta niissä on myös paljon yhteistä.

Kaksi 1960-luvulla työskentelynsä aloittanutta ikonista veistäjää, Richard Serra ja James Turrell, ovat olleet kesän gallerianäyttelyiden isoja nimiä New Yorkissa. Serra veistää monumentaalisia terästeoksia, Turrell veistää valoa. Toinen näyttelyistä on fyysisesti lähes aineeton, toinen taas materiaalisesti massiivinen. Mutta niissä on myös paljon yhteistä.

Kaksi 1960-luvulla työskentelynsä aloittanutta ikonista veistäjää, Richard Serra ja James Turrell, ovat olleet kesän gallerianäyttelyiden isoja nimiä New Yorkissa. Serra veistää monumentaalisia terästeoksia, Turrell veistää valoa. Toinen näyttelyistä on fyysisesti lähes aineeton, toinen taas materiaalisesti massiivinen. Mutta niissä on myös paljon yhteistä.

”I am writing a manifesto because i have nothing to say.” (Philippe Soupault)  Julian Rosefeldtin videoinstallaatio Manifesto on esillä Berliinin Hamburger Bahnhofilla  10.7. 18.9. saakka. Teos koostuu 13 lyhyestä elokuvasta, joita varten Rosefeldt tutki kymmeniä pääasiassa taiteen saralla tehtyjä manifestejä viimeisen noin 150 vuoden ajalta. Teksteistä taiteilija kokosi ja muokkasi tekstikollaaseja, joiden pohjalta elokuvat luotiin. Varhaisin […]

”I am writing a manifesto because i have nothing to say.” (Philippe Soupault)  Julian Rosefeldtin videoinstallaatio Manifesto on esillä Berliinin Hamburger Bahnhofilla  10.7. 18.9. saakka. Teos koostuu 13 lyhyestä elokuvasta, joita varten Rosefeldt tutki kymmeniä pääasiassa taiteen saralla tehtyjä manifestejä viimeisen noin 150 vuoden ajalta. Teksteistä taiteilija kokosi ja muokkasi tekstikollaaseja, joiden pohjalta elokuvat luotiin. Varhaisin […]

”I am writing a manifesto because i have nothing to say.” (Philippe Soupault)  Julian Rosefeldtin videoinstallaatio Manifesto on esillä Berliinin Hamburger Bahnhofilla  10.7. 18.9. saakka. Teos koostuu 13 lyhyestä elokuvasta, joita varten Rosefeldt tutki kymmeniä pääasiassa taiteen saralla tehtyjä manifestejä viimeisen noin 150 vuoden ajalta. Teksteistä taiteilija kokosi ja muokkasi tekstikollaaseja, joiden pohjalta elokuvat luotiin. Varhaisin […]

”I am writing a manifesto because i have nothing to say.” (Philippe Soupault)  Julian Rosefeldtin videoinstallaatio Manifesto on esillä Berliinin Hamburger Bahnhofilla  10.7. 18.9. saakka. Teos koostuu 13 lyhyestä elokuvasta, joita varten Rosefeldt tutki kymmeniä pääasiassa taiteen saralla tehtyjä manifestejä viimeisen noin 150 vuoden ajalta. Teksteistä taiteilija kokosi ja muokkasi tekstikollaaseja, joiden pohjalta elokuvat luotiin. Varhaisin […]

Etsi nautintoa ja vältä tuskaa. Sinnessä kesän ajan esillä ollut The Pleasure Principle -näyttely on kiehtova psykologinen pohdiskelu. Näyttely on esillä vielä tämän viikonlopun. Ja se kannattaa nähdä. Ilari Laamasen kuratoiman näyttelyn nimi viittaa mielihyväperiaatteeseen, joka tarkoittaa pyrkimystä biologisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämiseen ja kivun välttämiseen. Freud päätyi ajattelemaan, että pakkomielle toistaa saattaa olla jopa […]

Etsi nautintoa ja vältä tuskaa. Sinnessä kesän ajan esillä ollut The Pleasure Principle -näyttely on kiehtova psykologinen pohdiskelu. Näyttely on esillä vielä tämän viikonlopun. Ja se kannattaa nähdä. Ilari Laamasen kuratoiman näyttelyn nimi viittaa mielihyväperiaatteeseen, joka tarkoittaa pyrkimystä biologisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämiseen ja kivun välttämiseen. Freud päätyi ajattelemaan, että pakkomielle toistaa saattaa olla jopa […]

Etsi nautintoa ja vältä tuskaa. Sinnessä kesän ajan esillä ollut The Pleasure Principle -näyttely on kiehtova psykologinen pohdiskelu. Näyttely on esillä vielä tämän viikonlopun. Ja se kannattaa nähdä. Ilari Laamasen kuratoiman näyttelyn nimi viittaa mielihyväperiaatteeseen, joka tarkoittaa pyrkimystä biologisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämiseen ja kivun välttämiseen. Freud päätyi ajattelemaan, että pakkomielle toistaa saattaa olla jopa […]

Etsi nautintoa ja vältä tuskaa. Sinnessä kesän ajan esillä ollut The Pleasure Principle -näyttely on kiehtova psykologinen pohdiskelu. Näyttely on esillä vielä tämän viikonlopun. Ja se kannattaa nähdä. Ilari Laamasen kuratoiman näyttelyn nimi viittaa mielihyväperiaatteeseen, joka tarkoittaa pyrkimystä biologisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämiseen ja kivun välttämiseen. Freud päätyi ajattelemaan, että pakkomielle toistaa saattaa olla jopa […]

Vielä heinäkuun alkuun asti SICissä esillä oleva Danilo Stankovicin näyttely Thousand Years of Sleep on parasta mitä näin juhannusviikolla voi toivoa. Danilo Stankovicin (s. 1981, Ruotsi) näyttely on siitä hauska tapaus, että en välttämättä olisi ollut järjettömän innostunut hänen töistään, jos olisin nähnyt niitä yksittäin. Suttuiset valokuvat, pienimuotoiset akvarellit tai geometriset maalaukset eivät ole mitenkään […]

Vielä heinäkuun alkuun asti SICissä esillä oleva Danilo Stankovicin näyttely Thousand Years of Sleep on parasta mitä näin juhannusviikolla voi toivoa. Danilo Stankovicin (s. 1981, Ruotsi) näyttely on siitä hauska tapaus, että en välttämättä olisi ollut järjettömän innostunut hänen töistään, jos olisin nähnyt niitä yksittäin. Suttuiset valokuvat, pienimuotoiset akvarellit tai geometriset maalaukset eivät ole mitenkään […]

Vielä heinäkuun alkuun asti SICissä esillä oleva Danilo Stankovicin näyttely Thousand Years of Sleep on parasta mitä näin juhannusviikolla voi toivoa. Danilo Stankovicin (s. 1981, Ruotsi) näyttely on siitä hauska tapaus, että en välttämättä olisi ollut järjettömän innostunut hänen töistään, jos olisin nähnyt niitä yksittäin. Suttuiset valokuvat, pienimuotoiset akvarellit tai geometriset maalaukset eivät ole mitenkään […]

Vielä heinäkuun alkuun asti SICissä esillä oleva Danilo Stankovicin näyttely Thousand Years of Sleep on parasta mitä näin juhannusviikolla voi toivoa. Danilo Stankovicin (s. 1981, Ruotsi) näyttely on siitä hauska tapaus, että en välttämättä olisi ollut järjettömän innostunut hänen töistään, jos olisin nähnyt niitä yksittäin. Suttuiset valokuvat, pienimuotoiset akvarellit tai geometriset maalaukset eivät ole mitenkään […]

Paul McCarthy onkaan mämmissä menettänyt, kun ei ole sattunut syntymään tai erityisemmin tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tosin tahmeita ruskeita ihoon liimautuvia ruokatuotteita löytyy kyllä muitakin maailmalta. Hersheyn suklaakastike on McCarthyn tapauksessa toiminut siinä roolissa, mihin mämmi asettuu Anni Kleinin ja Jarkko Partasen Dirty Dancing -tanssiteoksessa. McCarthyn performanssit ovat yksi teoksen innoittajista, amerikkalaisen populaarikulttuurin ja 80-luvun samannimisen […]

Paul McCarthy onkaan mämmissä menettänyt, kun ei ole sattunut syntymään tai erityisemmin tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tosin tahmeita ruskeita ihoon liimautuvia ruokatuotteita löytyy kyllä muitakin maailmalta. Hersheyn suklaakastike on McCarthyn tapauksessa toiminut siinä roolissa, mihin mämmi asettuu Anni Kleinin ja Jarkko Partasen Dirty Dancing -tanssiteoksessa. McCarthyn performanssit ovat yksi teoksen innoittajista, amerikkalaisen populaarikulttuurin ja 80-luvun samannimisen […]

Paul McCarthy onkaan mämmissä menettänyt, kun ei ole sattunut syntymään tai erityisemmin tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tosin tahmeita ruskeita ihoon liimautuvia ruokatuotteita löytyy kyllä muitakin maailmalta. Hersheyn suklaakastike on McCarthyn tapauksessa toiminut siinä roolissa, mihin mämmi asettuu Anni Kleinin ja Jarkko Partasen Dirty Dancing -tanssiteoksessa. McCarthyn performanssit ovat yksi teoksen innoittajista, amerikkalaisen populaarikulttuurin ja 80-luvun samannimisen […]

Paul McCarthy onkaan mämmissä menettänyt, kun ei ole sattunut syntymään tai erityisemmin tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tosin tahmeita ruskeita ihoon liimautuvia ruokatuotteita löytyy kyllä muitakin maailmalta. Hersheyn suklaakastike on McCarthyn tapauksessa toiminut siinä roolissa, mihin mämmi asettuu Anni Kleinin ja Jarkko Partasen Dirty Dancing -tanssiteoksessa. McCarthyn performanssit ovat yksi teoksen innoittajista, amerikkalaisen populaarikulttuurin ja 80-luvun samannimisen […]