Hortonomiaa ja arkeologiaa New Yorkissa – EDIT

Sulje

Sulje

Hortonomiaa ja arkeologiaa New Yorkissa

Kasvifanaatikolla on New Yorkin lukuisten puistojen ja puutarhojen keskellä mukavat oltavat. Tänä kesänä hortonomisten taipumusten yhdistäminen taide-elämyksiin on ollut erityisen luontevaa jo useiden näyttelyiden luonnonläheisen sijainnin ja tematiikan vuoksi – ne johdattavat katsojan kirjaimellisesti keskelle dynaamisia ekosysteemejä ja kasvikunnan moninaista symboliikkaa. Metropolitan Museum of Artin kattoterassille astuessa tulee ensimmäisenä mieleen, että kesken kunnostustöiden lähteneet työmiehet […]

Kasvifanaatikolla on New Yorkin lukuisten puistojen ja puutarhojen keskellä mukavat oltavat. Tänä kesänä hortonomisten taipumusten yhdistäminen taide-elämyksiin on ollut erityisen luontevaa jo useiden näyttelyiden luonnonläheisen sijainnin ja tematiikan vuoksi – ne johdattavat katsojan kirjaimellisesti keskelle dynaamisia ekosysteemejä ja kasvikunnan moninaista symboliikkaa.


Metropolitan Museum of Artin kattoterassille astuessa tulee ensimmäisenä mieleen, että kesken kunnostustöiden lähteneet työmiehet ovat unohtaneet laittaa kattolaatat paikoilleen. Revityn laatoituksen kyljessä seisoo suuri lasinen vesitankki, jossa kelluu asteroidia muistuttava laavamöykky. Tankin pohjalla maa-aineksessa ryömii jonkinlaisia alkueliöitä, tarkemmin sanottuna kilpikidusjalkaisia äyriäisiä (Triops cancriformis), eläviä fossiileja. Näkymä muistuttaa jonkin vieraan planeetan pintaa tai miljoonien vuosien takaista evoluution alkulähdettä. Laatoituksen toisessa päässä makaa jykevä siirtolohkare, joka koostuu New Yorkin maaperälle ominaisesta kiviaineksesta.

Metin katolla ei kuitenkaan ole käynnissä arkeologiset kaivaukset – tai no, tavallaan on – vaan kyseessä on ranskalaistaiteilija Pierre Huyghen installaatio, joka on tänä vuonna museon kattopuutarhaan komissioitu taideteos. Huyghe on käsitellyt monimateriaalisissa teoksissaan usein biologiaa, ekologiaa ja ekosysteemejä, ja kuten tälläkin kertaa, niissä on usein keskeisessä osassa eri teoselementtien välinen dynamiikka. Katolle sijoitettu varsin minimalistinen teos vaikuttaa aluksi kuin psykologiselta testiltä tai arvoitukselta, jonka ratkaisemiseksi ei liiemmin tarjota vihjeitä. Koko komeutta ympäröi New Yorkin yläkaupungin pilvenpiirtäjien siluetti ja vihreänä rönsyävä Central Park.

Huyghen teoksen elementit sijoittuvat kiehtovasti miljoonien vuosien aikajänteelle. Samaan tematiikkaan liittyen kokonaisuudessa yhdistyy uusi teknologia ja luonnontilassa olevat evoluution ohittamat organismit. Säännöllisin aikavälein lasitankin pinnan peittää valkoinen himmeä valo, joka peittää tankin sisällön tyystin taakseen. Teosta käsittelevä julkaisu kertoo kyseessä olevan nestemäistä kristallia käyttävä teknologia, joka myös LCD:nä tunnetaan. Laatoituksen raoissa kiiltelevät vesilammikot luovat illuusion, että tankista vuotava vesi rapauttaa museon arvokasta kattoa. Oikeasti kyse on piilotetusta vettä kierrättävästä järjestelmästä. Selkeä muistutus siitä, miten kaikki luonnossa toimii yhteydessä toisiinsa, vaikka emme sitä aina pysty havaitsemaan. Dynamiikkaan vaikuttaa merkittävästi myös ihmiset luomat keinotekoiset järjestelmät. Teosta käsittelevässä julkaisussa Huyghe kuvailee:

“Walking through Central Park, you realize that all events there — the stone, the frozen lake, the plane overhead, the maintenance worker — are equally necessary. The important thing is not necessarily the big event. There is an ecology in the broadest sense of the word; different states of life, each element playing a role — even sometimes antagonistically.”

Metin kattoterassi on varsin (järkyttävän) ruuhkainen erityisesti viikonloppuisin, joten teokseen keskittyminen on helpompaa arkisin. Kattopuutarha nimestään huolimatta ei ole ehkä omiaan rauhalliseen käyskentelyyn, mutta vierestä onneksi löytyy samoiltavaa senkin edestä. Central Parkissa pääsee jopa vähän yllättäen uppoutumaan halutessaan lähestulkoon umpimetsään; erityisesti museon korkeuksilta löytyvä lintubongareiden ja pesukarhujen pesäpaikka The Ramble -luonnonsuojelualue soveltuu hyvin hortoiluun. Puutarhoista erityisesti valtavien liljojen Shakespeare Garden ja puiston ylälaidasta löytyvä muotopuutarha Conservatory Gardens ovat sykähdyttäneet kasvimaanikkoa. Metin sisäänpääsylipulla pääsee saman viikon sisällä myös museon toiseen vierailun arvoiseen toimipisteeseen, Manhattanin pohjoiskärjessä sijaitsevaan The Cloisters Museum and Gardensiin.


The Roof Garden Commission: Pierre Huyghe

The Metropolitan Museum of Art 12.5.–1.11.2015

Kuva: Installation view of The Roof Garden Commission: Pierre Huyghe at The Metropolitan Museum of Art, 2015. Photography by Hyla Skopitz, The Photograph Studio, The Metropolitan Museum of Art. Copyright 2015.


17FridaKahloRobertBenson

Hortonomiasta ja Nykin kesänäyttelyistä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta New York Botanical Gardenia Bronxissa, jonne on kesän ajan virrannut väkeä Frida Kahlon Art, Garden, Life -näyttelyn perässä. Näyttelyyn on uudelleenrakennettu Kahlon kuuluisan, Mexico Cityssa sijaitsevan Casa Azulin puutarha ja taiteilijan työskentelytila kirkkaine folkloristine sisustuksineen, hedelmäpuineen ja kaktuksineen. Nähtävillä on myös muun muassa runsas valikoima aina niin kiehtovia mehikasveja eli sukkulentteja. Kuten näyttelytekstissäkin kerrotaan, näyttelyyn valokuvien ja Kahlon teosten perusteella rakennettu puutarhakokonaisuus on ennemminkin taiteilijan inspiraation lähteitä heijasteleva tulkinta kuin tarkka rekonstruktio. Esillä on lisäksi 14 alkuperäisteoksen intiimi kokonaisuus, joka käsittelee taiteilijan läheistä suhdetta luontoon ja kasvikuntaan.

Hieman ohueksi jäävä teoskattaus jättää toivomaan lisää teosesimerkkejä, mutta ilmentää hienosti kuinka merkityksellinen asema kasveilla oli Kahlon taiteessa ja elämässä. Sen sijaan, että kasvikuvasto toimisi hänen teoksissaan ainoastaan dekoratiivisena elementtinä, siihen sisältyy voimakasta seksuaalista ja poliittista hortonomista symboliikkaa. Kahlon tuotantoa tarkemmin tuntevat tunnistavat puutarhasta ainakin hänelle tunnusomaisia kampauksia koristavat daaliat ja ihmeköynnökset sekä monissa teoksissa rönsyilevät peikonlehdet. Ehkä ilmeisimmin seksuaalisuuden metaforia ilmentää teos Flower of Life (1944) yhdistäessään tähtilatvan, tuttavallisemmin joulutähden siemeniä ampuvaan koisokasviin luoden selkeän fallistisen kuvaelman. Seksuaalisuuden ohella kasvit merkitsivät Kahlolle kulttuurista ylpeyttä ja nationalismia hänen kuvatessaan teoksissaan erityisesti meksikolaista kasvikuntaa ja hortikulttuuria. Toisaalta eksoottisten kasvien esittäminen kotimaansa maisemissa oli Kahlolle keino tuoda esille maansa monikulttuurinen historia, kolonialismin kritiikkiä unohtamatta.


Frida Kahlo: Art, Garden, Life

The New York Botanical Garden 16.5.–1.11.2015


Kuva: The New York Botanical Garden / Robert Benson

]]>

Olen kirjoittaja ja taidehistorioitsija, ja työskennellyt kulttuurialan organisaatioissa nykytaiteen ja viestinnän parissa. Niin kirjoittamisessa kuin taiteessa kiehtoo usein enemmän prosessi kuin lopputulos.

rosa@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *