WE LIVE HERE – haastattelussa Man Yau
2.2.2015
We Live Here on näyttely ja tapahtumatila, jossa suomalainen ja islantilainen muotoilu muuttavat yhteen asuntoon Tukholman keskustassa. Mukana on varsin kattava joukko nykymuotoilijoita. Suomesta muun muassa tutut nimet kuten Harri Koskinen, Klaus Haapaniemi ja Minna Parikka. Näyttely järjestetään 2.–8. helmikuuta osana Tukholman design-viikkoa.
Asunnossa tietenkin soi pohjoismainen musiikki ja tarjolla on suomalais-islantilainen menu Iittalan astioista. Näyttelyn jälkeen esineet ovat myynnissä tanskalaisen Lauritzin järjestämässä huutokaupassa.
Juttelin näyttelyyn osallistuvan helsinkiläisen Man Yaun kanssa, joka vie mukanaan Tukholmaan design-nunchakut.
Viivi Poutiainen Hei Man! We Live Heren teema on yhteen muuttaminen. Miten sinä lähestyit aihetta? Miksi nunchakut?
Man Yau Olen kokenut aina ongelmalliseksi lokeroida itseäni tiettyyn skeneen. En kutsuisi itseäni designeriksi, mutten myöskään taiteilijaksi. Kun We Live Here -projektista otettiin yhteyttä, mietin sovinko lainkaan konseptiin, sillä teokseni eivät ole perinteistä skandinaavista muotoilua. Aloin pohtimaan aihetta itseni kannalta, ehkä jopa vähän itsekkäällä tavalla. Mistä en olisi valmis luopumaan yhteenmuuttaessa? Valitsin näyttelyyn kaksi projektia, aikaisemmasta Semiprecious -soolonäyttelystäni yhden vesibongiveistoksen sekä uuden projektin NUNZUGU part 1, eli näitä nunchucks’eja. Halusin ottaa mainitut teokset mukaan projektiin, sillä ne seuraavat omaa tyyliäni, tapaani yhdistää nykytaide ja muotoilu. Halusin tuoda osan itseäni näyttelyyn, niinkuin toisin uuteen jaettuun kotiini.
VP Teoksesi liikkuvat usein jossakin muotoilun ja kuvanveiston rajoilla. Aika usein niissä syntyy hauska ristiriita esineen ja sen materiaalin välillä. Olet esimerkiksi tehnyt keraamisen skeittilaudan ja huippuylellisiä vesipiippuja. Mikä tässä kiinnostaa?
MY En tiedä mikä muita teoksissani kiinnostaa. Ehkäpä jonkinlainen ajankohtaisuus ja popkulttuurin yhdistäminen perinteisiin materiaaleihin. Toteutan usein kuvanveiston ja muotoilun välimaastossa liikkuvia teoksia, sillä se tuntuu minulle luontevalta. ”Poikkitaiteellinen nykymuotoilu” ei ole minusta lainkaan erityistä, vaan yksi tapa toteuttaa itseään ja luoda teoksia, jotka kommentoivat yhteiskuntaa. Nuorena tekijänä ja virtuaalimaailman lapsena popkulttuurin käsitteleminen on minulle osa henkilökohtaista elämää. Ja vaikka käytän hienoksi miellettyjä materiaaliaaleja, ne ovat osa työmetodejani, mediumeja joita käytän. Ristiriidassa olevat aiheet tulevat ympäristöstäni, hetkestä jossa elän.
VP We Live Heressä on mukana valtava joukko erityyppisiä muotoilijoita. Vaikuttiko se jollain tavalla projektiin?
MY Totta kai vaikutti. Mukana on tosiaan 80 muotoilijaa ja liki 150 tuotetta. Lisäksi muotoilijoita tekemässä viestintää, rakentamassa huonekaluja paikan päällä ja luomassa uusia juomareseptejä, installaatioita, graafisia suunnittelijoita… Paljon koordinointia, mutta myös kohtaamisia ja hauskaa tekemistä. Se oli projektin tavoitteenakin – tuoda nämä kolme muotoiluskeneä aidosti yhteen, käytännön tasolla. Mukana on valtava joukko väkeä siksi, että tahdomme katsoa muotoilua laajasti, siis ei vain tuotteiden kautta. Muotoilu koskettaa elämän ja asumisen joka osa-aluetta, ruokakaapista vaatekaappiin, taiteeseen, kodin äänimaailmaan, ongelmanratkaisuun ja kaupunkimme suunniteluun. Kun minuun otettiin yhteyttä muutama kuukausi sitten ja luin konseptikuvauksen, lähdin samantien mukaan.
VP Kiitos haastattelusta ja onnea Tukholmaan!
Semiprecious, Blunto 1 / 3. Valokuva Paavo Lehtonen, REVS Magazine Issue#9 “Stimulate” 2013
