Työskentelyä keholla ja yhdessä – Haastattelussa Emmi Venna
4.3.2020
Koreografi Emmi Vennan uusi teos Fabulous Muscles sukeltaa lihasten läpi surun, fantasioiden, body horrorin ja psykedelian äärelle. Koreografiaa, tekstiä, animaatiota ja käsintehtyjä materiaaleja yhdistävän teoksen lähtökohtana on ollut erityinen herkkyys, joka keholla työskentelemiseen liittyy. Tällä kertaa Venna on työskennellyt myös kuvataiteen kentällä vaikuttavien tekijöiden kanssa työryhmänä.
Viivi Poutiainen Esityksesi Fabulous Muscles (kuten Maria Säkö/HS kirjoittaa) yhdistää tanssia, tekstiä, video-, ääni- ja pukusuunnittelua. Miten tämä esitys eroaa aiemmista projekteistasi?
Emmi Venna Koen, että teos on enemmänkin monien pitkään tekemieni asioiden tiivistymä. Minulle on yleensäkin luontevaa yhdistää monia mediumeita samassa teoksessa, koska lähestyn koreografiaa tosi laajasti ja vaalin sen potentiaalia sulattaa yhteen useita eri taidemuotoja.
Tässä teoksessa on ehkä ollut vielä vahvemmin läsnä sellainen ”don’t kill your darlings” -mentaliteetti. En ole pyrkinyt karsimaan elementtejä, koska uskon, että eri osa-alueet ruokkii toisiaan ja muodostaa itselle stimuloivampaa kokonaistekstuuria kuin esimerkiksi vain kehon liikkeeseen keskittyminen. Fabulous Musclesissa olen myös kehittänyt eteenpäin aiemmin harjoittamaani ”anekdotaalista” esiintymisen tapaa, jossa suhde yleisöön on avoin ja keskusteleva, ja jossa freimaan tekemiäni asioita puheella.
Tässä teoksessa on ehkä ollut vielä vahvemmin läsnä sellainen ”don’t kill your darlings” -mentaliteetti. En ole pyrkinyt karsimaan elementtejä, koska uskon, että eri osa-alueet ruokkii toisiaan ja muodostaa itselle stimuloivampaa kokonaistekstuuria kuin esimerkiksi vain kehon liikkeeseen keskittyminen. Fabulous Musclesissa olen myös kehittänyt eteenpäin aiemmin harjoittamaani ”anekdotaalista” esiintymisen tapaa, jossa suhde yleisöön on avoin ja keskusteleva, ja jossa freimaan tekemiäni asioita puheella.
VP Tanssijana ja koreografina olet varmasti työskennellyt useinkin ryhmänä, mutta nyt mukana oli myös kuvataiteilijoita puvustajana ja tekemässä animaatioita. Mistä tuli ajatus ottaa mukaan tekijöitä (Aino Autere, Ville Kallio, Reija Meriläinen) kuvataiteen puolelta?
EV Pyysin Reija Meriläistä toteuttamaan puvustuksen, koska olen nauttinut hänen teoksista tosi kehollisella tasolla. Tiesin myös, että Reija on tehnyt paljon käsinommeltuja vaatteita ja elementtejä. Ajattelin, että Reijan teoksissa läsnäoleva herkullinen ja ihon alle menevä jännite olisi hyvä lähtökohta Fabulous Musclesin pukusuunnittelulle.
Myös Aino Auteren ja Ville Kallion töissä on sellaisia näkökulmia ruumiillisuuteen, jotka puhuttelevat ja joita olen fiilistellyt jo kauan. Kun työryhmässä syntyi ajatus videon tai animaation tekemisestä, tiesin heti, että pyydän Reijan lisäksi Ainoa ja Villeä piirtämään videota varten. Aino on tehnyt myös teoksen ennakkokuvat.
Myös Aino Auteren ja Ville Kallion töissä on sellaisia näkökulmia ruumiillisuuteen, jotka puhuttelevat ja joita olen fiilistellyt jo kauan. Kun työryhmässä syntyi ajatus videon tai animaation tekemisestä, tiesin heti, että pyydän Reijan lisäksi Ainoa ja Villeä piirtämään videota varten. Aino on tehnyt myös teoksen ennakkokuvat.
Emmi Vennan teos Fabulous Muscles yhdistelee tanssiin eri taiteenlajeja, kuten animaatiota.
VP Esityksen puvustuksen on tehnyt taiteilija Reija Meriläinen. Fabulous Musclesin visuaalinen maailma muistuttaakin paljon Meriläisen töistä. Oliko lopputulos teidän yhteinen ratkaisu vai annoitko hänelle vapaat kädet?
EV Meidän ekalla työjaksolla käytettiin aika paljon aikaa siihen, että haimme yhdessä puvustuksen kokonaissuuntaa, asujen siluetteja, tuntumaa ja funktionaalisuutta. Puvustus vaikuttaa kehollisen kokemuksen myötä esiintymiseen ja koreografiseen rakenteeseen todella olennaisesti, joten olen tosi tarkka siitä miltä puvustus tuntuu iholla ja minkälaista kehollisuutta se kutsuu esiin. Lopputuloksessa nautin tosi paljon siitä, että Reijan kädenjälki näkyy ja että tekstuurit virittävät ruumistani juuri toivomallani tavalla.
VP Visuaalinen maailma myös tukee hienosti koreografian lihallista tematiikkaa. Esityksen edetessä kehosi muuttuu väriltään yhä lähemmäs lihallisen punertavaa sävyä, joka toistuu puvuissa ja valaistuksessa. Oliko tämä tietoinen ohje puvustajalle sekä valosuunnittelijalle (Erno Aaltonen)?
EV Erno Aaltosen työ teoksessa on valosuunnittelun lisäksi nimenomaan tällaisten kaarien ja dramaturgioiden suunnittelua. Omasta puolestani teoksen dramaturgia on syntynyt tosi intuitiivisesti. Siinä kulkee kuitenkin monta dramaturgista kerrosta rinnakkain – esiintymisellä, valolla, äänellä ja puvuilla on omat dramaturgiat, jotka nivoutuu yhteen mutta ei välttämättä ole aina synkassa. Aistin itse näitä elementtejä lähinnä teoksen sisältä, esiintyjän näkökulmasta, enkä ole lähtenyt luomaan teosta niin sanotun kuvallisen konseptin kautta. Koen, että Ernon ja Reijan työ tekee tosi hienosti ja kirkkaasti näkyväksi etsimiäni tunnelmia ja kehollisesta kokemuksesta kumpuavaa koreografiaa.
Fabulous Muscles -sooloteoksen kantaesitys nähtiin helmikuussa Mad Housella Helsingissä.
VP Fabulous Muscles esittelee tosi mielenkiintoisen ajatuksen tiedostamattomista, opituista liikkeistä loisina. Miten päädyit tämän käsitteen äärelle?
EV ”Parasitic movement” on ukrainalais-israelilaisen Moshe Feldenkraisin käsite, jolla viitataan tarpeettomiin mikroliikkeisiin ja ”hälyyn” kehossa silloin, kun ihminen yrittää onnistua liikkeessä kehon kuuntelemisen ja liikkeen funnktionaalisuuden kustannuksella. Olen harjoittanut Feldenkraisin kehittämää kehotietoisuusmenetelmää monta vuotta ja tämä loismaisen liikkeen käsite on mietittänyt minua pitkään. Se on minulle myös tosi virittävä mielikuva, koska rakastan bodyhorroria ja kehoon liittyvää kauhukuvastoa.
Ihmisruumis on tosi huokoinen, siihen jää jälkiä ihan kaikesta, ei pelkästään jonkun tietyn kehollisen menetelmän harjoittelusta. Näitä jälkiä on mielestäni mahdotonta purkaa täysin pois, mutta niiden syvällinen tarkastelu avaa mielestäni tosi paljon kiinnostavaa taiteellista ja esityksellistä materiaalia.
Ihmisruumis on tosi huokoinen, siihen jää jälkiä ihan kaikesta, ei pelkästään jonkun tietyn kehollisen menetelmän harjoittelusta. Näitä jälkiä on mielestäni mahdotonta purkaa täysin pois, mutta niiden syvällinen tarkastelu avaa mielestäni tosi paljon kiinnostavaa taiteellista ja esityksellistä materiaalia.
VP Koreografille keskeisempää aihetta kehon ja liikkeen lisäksi on oikeastaan aika vaikea kuvitella. Aiotko jatkaa tämän aiheen parissa vai työstätkö jo jotain uutta?
EV En ajattele, että työskentelyni pohjautuu varsinaisesti ”aiheisiin”. Maailmasuhteeni on historiani vuoksi tosi ruumiillinen ja se on lähtökohta, josta lähestyn kaikkea tekemistäni. Fabulous Muscles sisältää sellaisia liikkeitä, tekstuureja, anekdootteja ja tunnelmia, joista olen just nyt kiinnostunut. Toisaalta se on yritys raivata tilaa sellaiselle keholliselle materiaalille, jota en osaa tai halua rationalisoida.
Ajattelen usein, että kiinnostavin teoksellisuus tapahtuu jokapäiväisessä elämässä, ja että teokset eivät voi ikinä tavoittaa elämän kiinnostavuutta ja kompleksisuutta. Teoksen tekeminen voi kuitenkin olla hyvä tapa ikään kuin pysäyttää jatkuva ajattelun ja kokemisen virta hetkelliseen muotoon, jota voi toistaa ja jakaa yleisöjen kanssa. Koen, että teoksen sisältämistä aihioista ja ajatuksista alkaa saada kunnolla kiinni vasta sen kautta, että niitä jakaa esitystilanteessa.
Ajattelen usein, että kiinnostavin teoksellisuus tapahtuu jokapäiväisessä elämässä, ja että teokset eivät voi ikinä tavoittaa elämän kiinnostavuutta ja kompleksisuutta. Teoksen tekeminen voi kuitenkin olla hyvä tapa ikään kuin pysäyttää jatkuva ajattelun ja kokemisen virta hetkelliseen muotoon, jota voi toistaa ja jakaa yleisöjen kanssa. Koen, että teoksen sisältämistä aihioista ja ajatuksista alkaa saada kunnolla kiinni vasta sen kautta, että niitä jakaa esitystilanteessa.
Teksti on osa yhteisöllisyyttä käsittelevää juttusarjaa. Vuonna 2020 EDIT syventyy siihen, mitä yhteisöllisyys on ja mitä se voisi olla sekä kritiikin että taiteen tekemisessä. Sarjassa pohditaan yhteisöllisyyden mahdollisuuksia ja haastatellaan kentän toimijoita aiheesta. Sarja toteutetaan Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kopiosto-apurahan tuella.
Kuvat: Emma Sarpaniemi.
