Taikalaatikko-näyttelyn kuraattori Harri Kalha pukee pohdinnassaan sanoiksi sen, mitä itsekin mietin yrittäessäni asettaa Rut Brykiä (1916-1999) suomalaisen taiteen kaanoniin: “Rut Bryk on eittämätön klassikko – tuttu nimi monille suomalaisille – mutta harva osaa sijoittaa häntä mihinkään esteettiseen tai historialliseen kontekstiin. Ennemminkin Bryk niputetaan osaksi yleisempää vintage-ilmiötä.“ Suomi-designin pyhän miehen Tapio Wirkkalan vaimona tunnettu, Arabian tehtaan taideteollisuusosastolla vuosikymmeniä työskennellyt Bryk on ollut palkittu ja arvostettu keraamikko, mutta itsenäisenä kuvataiteilijana tuskin kuitenkaan mikään household name. Ainakaan tähän asti. Kalha sanoo suoraan halunneensa esittää Brykin EMMAn näyttelyssä “persoonallisena kuvantekijänä, omaa tietään kulkeneena modernistina” ja siinä tavoitteessa hän eittämättä onnistuu.

EMMAn Taikalaatikko-näyttely on rakennettu siten, ettei katsojan mieleen edes juolahda pitää Brykiä muuna kuin Todella Tärkeänä Taiteilijana. Älkää ymmärtäkö väärin, Brykin teokset todella ansaitsevat tulla vielä suuremman yleisön tietoon ja tunnetuksi tinkimättömänä taiteena. EMMAn laajat näyttelysalit sekä linjakkaasti kuratoitu ja rytmitetty näyttely tekevät vain lähes yhtä suuren vaikutuksen kuin itse teokset. Tai ehkä se on sittenkin Brykin uran ja siitä koostettu näyttelyn yhteispeli, jotka saavat aikaan lähes hengellisen kokemuksen. Ei tässä nyt aivan uskoon olla tultu, mutta on silkkaa nautintoa nähdä laaja kronologinen retrospektiivi, jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Sekä katsojalla että teoksilla on tilaa hengittää, olla hiljaa ja ihmetellä, kuljeksia ja pysähdellä.

Matka Brykin maailmaan alkaa melankolisilla näkymillä ja lasketuilla katseilla. Hiustenleikkausta ja hautajaisia, kallellaan olevia hedelmiä ja kukkasia. Sitten siirrytään vähän kauemmaksi, katsellaan taloja sekä Karjalasta että Sisiliasta, tutkitaan kaupunkeja. Kunnes yhtäkkiä ollaan ruutukaavan ulkopuolella, lähes avaruudessa asti. Taiteilijan näkymätön käsi on asetellut neliöt ja ympyrät haluamaansa muotoon ja kaikesta tihkuu aika. Brykin taiteellinen ura ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle ja on kuin näyttelyn nimi, Taikalaatikko, sisältäen ihmeellisen paljon asioita ihmeellisen hillityssä muodossa. Pienuudessa on suuruutta ja perspektiivin muuttuminen vuosikymmenien aikana tuo näyttelykokonaisuuteen liikettä, se ikään kuin soljuu eteenpäin eri värejä välkehtivänä virtana.

Uran alkupuolen figuratiivisten töiden äärellä mieli yhdistelee Marc Chagallia ja Tove Janssonia, mutta kuten Vuokko Nurmesniemi yhdellä näyttelyn videoista toteaa, Bryk oli ihan oma itsensä. Bryk ilmaisi teoksissaan usein sisäistä maailmaansa, mutta hän oli hyvin pidättyväinen ihminen eikä halunnut selittää töitään. Työläiden ja aikaa vievien tekniikoiden kehittäminen tuo myös myöhempiin abstrakteihin teoksiin henkilökohtaisen sävyn. Keramiikka on aistillinen materiaali, joka tuntuu iholla ja sormenpäissä vaikka sitä vain katselisi. Pienistä yksiköistä, kuin pikseleistä, muodostuvat laajat veistokselliset teokset tuntuvat edelleen raikkailta. Niissä voi nähdä yhtä hyvin tulevaisuuden kaupunkeja ja dystooppista happosadetta kuin maagisia puita ja vesiputouksiakin.

 Rut Bryk – Taikalaatikko
EMMA Espoon Modernin taiteen museo
12.5.-4.9.2016

Artikkelikuva | Rut Bryk: Leijona (1957) | Ari Karttunen, EMMA