Charles-Henry Bédué: Virtuous Circle – EDIT

Sulje

Sulje

Charles-Henry Bédué: Virtuous Circle

Suomen valokuvataiteen museossa on esillä ranskalaisen Charles-Henry Béduén näyttely Virtuous Circle, joka tutkii valokuvateoksen elämää. Mistä valokuvat syntyvät? Millaisia yhteyksiä ne muodostavat keskenään? Ja onko valokuvan myyminen lopun sijaan alku taideteokselle?

Suomen valokuvataiteen museossa on esillä ranskalaisen Charles-Henry Béduén näyttely Virtuous Circle, joka tutkii valokuvateoksen elämää. Mistä valokuvat syntyvät? Millaisia yhteyksiä ne muodostavat keskenään? Ja onko valokuvan myyminen lopun sijaan alku taideteokselle? Charles-Henry Bédué on sommitellut Valokuvataiteen museon Projekti-tilan jokaiselle neljälle seinälle oman kollaasinkaltaisen installaation. Jokaisen keskiössä on suuri interiöörikuva. Nämä kuvat ovat metakuvia: kuvia kuvissa tai kuvia kuvista, sillä jokaisessa kuvatussa tilassa on Béduén valokuvateos. Installaatioihin on koottu suuren kuvan ympärille pienempiä vedoksia tai muuta materiaalia, joka liittyy jollakin tavalla suurempaan kuvaan ja kokonaisuuteen. Viitteet kuvien tai esineiden välillä voivat olla aavistuksenomaisia tai hyvin selkeitä. Seinälle on ripustettu esimerkiksi ilmapalloeläimiä tai piirustuksia, jotka näkyvät suuremmassa kuvassa. Viitteet ovat usein myös sävyjä – on selvää että Bédué rakastaa värejä. Shampanjalasia pitelevän henkilön siistin puvuntakin kirkas sininen sävy toistuu suuremmassa kuvassa kansioissa ja seinälle liimatuissa muistilapuissa. Aiemmin Bédué kuvasi paljon erilaisia muotitapahtumia muun muassa Shanghaissa ja Pekingissä. Tämä tuntui hänestä ontolta eikä työ antanut hänelle mitään. Kunnes hän näppäsi kuvan vahingossa ja huomasi, että kiinnostavuus syntyy näkökulmista. Sarjaan L’Habit Fait Le Moine (The Clothes Make The Man) hän kuvasi muotitapahtumia odottamattomista näkökulmista ja siirtyi kasvojen kuvaamisesta raajojen, tekstuurin ja laskosten abstrakteihin sommitelmiin. Nämä sommitelmat ovat vain väriä, muotoa ja pintaa. Samalla ne ovat myös tarkkaan valittuja ja rajattuja hetkiä – fragmentteja tapahtumista, ihmisistä ja esineistä. Koruihin kiedottuja käsiä, design-vaatteita ja älypuhelimia. Sattuma on puuttunut Béduén työskentelyyn useamminkin. Vuosina 2010–2015 hän kuvasi ja koosti valokuvasarjaa The Cult of the Self. Sarjan kautta Bédué tutkiskeli maailmaa ja itseään, mutta huomasi myös kuvien välille syntyviä yhteyksiä: ne alkoivat keskustella keskenään. Kuvat löysivät toisensa ja paikkansa intuitiivisesti. Ne alkoivat elää uudella tavalla toistensa yhteydessä. Bédué halusi koota sarjan valokuvakirjaksi mutta huomasi pian, ettei kuvien elämä jäisi vain kirjan sivuille. Kuvien kyky luoda yhteyksiä asioiden ja ihmisten välille olisi kanavoitavissa erilaisille foorumeille. Tästä ajatuksesta syntyi myös Béduén ajatus kaikkien The Cult of the Self -sarjasta ostettujen kuvien kuvaamisesta uudessa ympäristössään. Näyttelyssään Bédué on asettanut suurten, intiimejä tiloja esittävien kuvatulosteiden rinnalle sarjan muita kuvia. Hänen kuvissaan hyvin intiimi oman perheen ja oman arkisen itsetutkiskelun kuvaaminen yhdistyy säihkyvän muotimaailman dokumentointiin. Moniulotteisissa kuvakollaaseissa kaikkia kuvien yhteyksiä on mahdoton havaita. Osan niistä näkee ehkä vain Bédué itse. Kuvakokonaisuudet ovatkin oikeastaan kuva-arvoituksia, jotka hajoavat kaleidoskoopin tapaan moneen suuntaan. Tai useampiin ulottuvuuksiin. Kiinnostavinta Béduén näyttelyssä onkin installaatioiden kerroksellisuus ja kerronnallisuus. Hänelle valokuvat ovat oikeastaan siemeniä. Ne eivät ole valmis lopputulos vaan alku. Ne ovat alku uusille kuville, keskusteluille, yhteyksille ja näkökulmille. Bédué kiertää kehää mutta ei palaa lähtöpisteeseensä vaan vie prosessia jokaisella uudella kuvallaan yhden tason syvemmälle. Hän kuvaa, kokoaa näyttelyn, myy kuvansa ja kuvaa kuvansa uudessa ympäristössään, kokoaa uuden näyttelyn, myy kuvansa kuvassa ja kuvaa kuvansa kuvassa uudessa ympäristössään ja niin edelleen. Hänen taiteellinen prosessinsa on parhaillaan kuin venäläinen maatuska. ”Ja niiden sisällä on uusia mummoja, ja niiden sisällä on uusia mummoja, ja niiden sisällä on uusia mummoja…” Tässä piilevät Béduén työskentelyn mielettömät mahdollisuudet mutta myös haasteet. Prosessi ei ole hänen saneltavissaan. Hän tarvitsee teoksilleen ostajan ja mahdollistajan. Ilman heitä Béduén havittelema prosessi jää torsoksi, eivätkä siemenet pääse kasvamaan.   02_charleshenrybedue   Näyttely esillä su 8.1.2017 saakka Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 G 00180 Helsinki   Kuvat: Charles-Henry Bédué, sarjasta Virtuous Circle / Suomen valokuvataiteen museo.]]>

Olen kuvataidekriitikko ja vapaa kirjoittaja. Aiemmin olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa näyttelytuotantoon ja viestintään liittyvissä tehtävissä. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan, ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa.

sanna@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *