Adel Abidinin Life is short, let’s have an affair -näyttely näyttää avioliiton sellaisena, mikä se on jordanialaisen oikeustalon näkökulmasta. Tositapahtumiin perustuva kokonaisuus sisältää ääni-installaation, iPhone-videon ja piirroksia tapaukseen liittyville oikeuden dokumenteille. Ainoa nimi, joka teoksessa esiintyy, on taiteilija Adel Abidin, jonka niskoilla on toissijainen syyte avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Ensisijainen syytetty on Abidinin kanssa työskennellyt jordanialainen naimisissa ollut nainen. Teos on tarina, juonellinen kertomus, mutta sen, siis taiteilijan, näkökulma on ulkopuolisen. On kuin Adel Abidin itse ei todella olisi ollut osa oikeussali-kolmiodraamaa. Onko hän? Kuka lopulta teki mitä ja miksi se on niin kiinnostavaa? Tämänkö takia 7 päivää -lehti on edelleen pystyssä? On vieraannuttavaa tirkistellä, tai ennemmin salakuunnella, muiden henkilökohtaisia asioita oikeudenkäynnin kautta. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta tulee aviorikos, jota tutkitaan lain kautta. Raskauttavana todisteena tapahtuneesta rikoksesta on kantajan löytämä sähköpostiviesti “I want you to lick my pussy”. Lainsäädännön maantieteelliset rajat piirtyvät absurdeina. Taas mieleen palaa Suomi ja tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn vaikeus. Valtaapitävien tulee olla yhtä mieltä sanoista, jotka lakiin kirjataan. Kansalaisten taas on sovitettava elämänsä noihin sanoihin sopivaksi. Suomessa Abidinin saamat jordanialaisen oikeuden dokumentit käyvät suttupaperista. Vieraiden kirjainten merkitys katoaa ja kirjaimellisesti peittyy. Asianmukaisten lauserakenteiden päälle kiertyvät tottelemattomat muodot ja värit. Askarteluun tarkoitetut tarrasilmät tuijottavat paperista vastaan ymmärtäen dokumenttien sisällöstä yhtä vähän kuin minä. Abidin on peittänyt asianomaisten nimet dokumenteista, muistuttaa näyttelyteksti. Väistämättä ajaudun ajattelemaan uskontoa. Tai ehkä ennemmin vanhoillisuutta, joka vaikuttaa aina kulkevan uskonnon kanssa käsi kädessä. Mitä jos emme koskaan olisi hyväksyneet ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä? Tai mitä jos uskontojen tehtävä olisikin muistuttaa ihmisiä siitä, että elämä on tässä ja nyt: toista mahdollisuutta ei välttämättä tule eikä kukaan vuosituhansien takainen moralisti kirjaa tekojamme muistiin? Tuntuisiko elämä lyhyemmältä vai pidemmältä?   Soundtrack: The National – Bloodbuzz Ohio https://www.youtube.com/watch?v=yfySK7CLEEg