Sinnessä viime viikolla avautunut Inka Bellin näyttely Synchronicity piirtää tekoälyn hallitsemasta ihmisen jälkeisestä ajasta harmonisen kuvan, jossa ympäristö on vapautunut ihmisen kasaamista merkityskerrostumista.   Inka Bellin näyttely Synchronicity kuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa ihmisen sijaan jäljelle jäänyt tekoäly tutkii ympäristöään ja muodostaa inhimillisistä kokemuksista vapaita visuaalisia jälkiä. Tietokoneella toteutetut minimalistiset, abstraktit kuviot tuovat mieleen varhaisten tietokoneiden yksinkertaisen pikseligrafiikan. Tarkoituksellisen persoonattoman ja keinotekoisen ilmaisun kontrastiksi asettuu teosten tekniikka ja materiaalin tuntu, jotka kielivät runsaasta ja konkreettisesta ihmiskäden työstämisestä. Teokset on toteutettu seriagrafian, kivilitografian, puupiirroksen sekä sokeapainatuksen menetelmin. Kuva koneiden ja tekoälyn hallitsemasta, ihmiskunnan jälkeisestä ajasta ei kuitenkaan näyttäydy perinteisen uhkaavana tai dystooppisena, vaan piirtyy esiin ennemminkin sopusointuisena ja hallittuna. Kuvatulvan ja kaoottisen maailmanmenon aikana ihmisen kasaamista merkityksistä ja rakennetuista viittauksista riisuttu ääriformalistinen kuvakieli tuntuu suorastaan vapauttavalta. Ulkopuolelle viittaavista merkityksistä näennäisen tyhjät teokset saavat kuitenkin lisäkierroksia näyttelyn ja teosten nimistä. Variable -termillä ja järjestysnumeroin nimetyt teosnimet korostavat konemaista järjestelmällisyyttä. Variable eli muuttuja viittaa tietokonekielessä muun muassa tiedon varastoimiseen. Mahdollistaako ihmisen taakseen jättämä ja erilaisiin taustalla vaikuttaviin lausekkeisiin varastoitunut tieto tekoälylle ihmisen jälkien seuraamisen ja käyttäytymisen imitoimisen? Näyttelyn nimi Synchronicity taas viittaa psykoanalyytikko Carl Jungin luomaan ajatukseen merkityksellisistä sattumista. Synkronisiteetti tarkoittaa tapahtumien joukkoa, joilla ei ole varsinaista kausaalista tai näkyvää syy-yhteyttä, mutta jotka ovat merkityksellisiä nimenomaan kokijalleen itselleen ja vaikuttavat sitä kautta ihmisen toimintaan. Yksinkertaistettuna: Näet unta ala-asteaikaisesta ihastuksestasi, joka seuraavana päivänä kävelee vastaan. Synkronisiteetin mukaan kyse ei ole sattumasta. Koneen jättämän synteettisen piirrosjäljen pitäisi olla inhimillisistä viittauksista puhdasta, mutta esimerkiksi taidehistoriallisilta assosiaatioilta on hankala välttyä. Ne ovat siis näkijälleen merkityksellisiä. Rakennammeko koneen laatimille teoksille keksittyjä merkityksiä, vai seuraileeko päinvastoin tekoäly ihmisen jättämiä jälkiä ja tekee tietoisia viittauksia tunnistamiimme asioihin? Teosten kuvakieli saattaa olla koneen tekosia, mutta ripustuksessa näkyy ihmisen kädenjälki. Suurin osa grafiikanvedoksista on naulattu seinille, osa on sijoitettu tilallisemmin lattialle tai seinäelementteihin paksuiksi nipuiksi, joiden kautta ne muodostavat kolmiulotteisia abstrakteja kuvioita. Teosten materiaalisuudesta, tekniikkavariaatioista ja koon vaihtelusta syntyy tilaan mukavaa jännitettä. Bellin tausta graafisena suunnittelijana ja muun muassa TSTO-toimiston perustajajäsenenä on nähtävillä teosten estetiikassa ja muotokielessä, erityisesti puhtaiden värien ja graafisten elementtien käytössä.   Inka Bell: Synchronicity Sinne 17.3.–16.4.