Kirja

Vuoden kohokohta oli, kun EDITin toimittaman Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologian julkkareita vietettiin marraskuussa. Antologia koostuu kymmenen kirjoittajan teksteistä ja käsittelee suomalaista nykytaidekenttää sekä sen toimijoita 2010-luvulta nykypäivään.

EDITin sivuilla on luettavissa kaksi tekstiä kirjasta: Rosa Kuosmasen “Eräs silminnäkijätodistus 2010-luvulta” ja Päiviö Maurice Omwamin “Eettiset muumiot, valkoiset tilat – Museoiden dekolonisaatiosta Suomessa”.

Kirja on saatavilla Khaos Publishingin verkkokaupasta sekä jälleenmyyjiltä. Lukekaa, ostakaa, lainatkaa, kommentoikaa! 

Teema

Ehkä koronavuosien kaikuina kotiteemaiset näyttelyt trendasivat niin Kiasmassa, Artsissa kuin Malvassakin. Samaa teemaa sivusi myös Taidehalli, jonne siirrettiin koko Tommi Toijan ateljee.

Ympäristötaidesekoilu

Vuoden hämmentävin ympäristötaidesekoilukohu syntyi taiteilijakolmikon Heini Ahon, Leena Kelan ja Eero Yli-Vakkurin Saaristomerellä sijaitsevalle luodolle poraamasta kaivosta ja siitä tehdystä rikosilmoituksesta. Hyvä tarkoitus kääntyi itseään vastaan, kun paikallisten mukaan luodon turmeltumisen lisäksi linnutkin kaikkosivat paikalta. Muistakaamme vastedes pesimärauha! 

Taidetilat

Toukokuussa kuraattori Remi Vesalan luotsaama Lou otti haltuunsa Vaasankadulla sijaitsevan galleriatilan Outo olon jälkeen. Parin liiketilan päähän muutti Galleria Loisti.

Ilahduttava tulokas oli Mannerheimintien näyteikkunagalleria Sports Hall Window. Samantyyppistä konseptia hyödyntää myös Sturenkadulle avautunut ikkunagalleria Toinen Silmä.

P1tted Dates -taidetila avautui syksyllä uudessa sijainnissa Teurastamolla ja jatkaa siellä myös ensi vuonna. (Kiitos Koneen säätiön). P1tted Datesissa järjestettiin myös EDITin toimittaman Hereillä mutta mihin hintaan – Nykytaiteen millenniaaliantologian julkkarit!

Kosmos, kaaos ja tanssi

Yksi vuoden lumoavimmista näyttelystä löytyi yllättäen Lahdesta. Jeremy Shaw’n Malvassa nähty, kosmosta, kaaosta ja järjestystä tanssin kautta käsittelevä Jaksoton järjestelmä oli upeasti installoitu.

Luetuin juttu

Vuoden luetuin juttumme oli arvio Iiu Susirajan laajasta Ei mikään helppo nakki -näyttelystä WAMissa. Susirajan omaleimainen, valloittava ja vino ilmaisu ilahdutti ja muistutti siitä, miten lämpö ja huumori ovat vaikeita tavoittaa nykytaiteessa mutta onnistuessaan poikkeuksellisen nautinnollisia. Ja se ei todellakaan ole mikään helppo nakki!

Kansainvälinen yhteistyö

EDIT oli mukana järjestämässä marraskuussa kansainvälisen taidekirjoittajien ja -julkaisijoiden tapaamista (Arts and Culture Magazines Publisher’s Forum) Helsingissä ja Tallinnassa. Tapaaminen oli osa monivuotista hanketta, joka jatkuu myös tulevina vuosina.

Sakset

Sakset viuhuvat, kun Suomen ennennäkemättömän karmean hallituksen mielestä kulttuuri (ja vaikkapa terveydenhoito) on luksustuote. Kulttuurin rahoituksesta leikattiin ensi vuodelta yli 17 miljoonaa.

Mekkala nousi viimeistään, kun Museovirasto uhkasi sulkea leikkausten myötä Seurasaaren ulkomuseon ja muita historiallisia museokohteita. Kulttuuriministeri riensi julkisen paineen myötä pyörtämään päätöksensä – muiden kulttuuritoimijoiden kustannuksella: ylimääräinen miljoona Museovirastolle nyhdettiin muista taiteen avustuksista.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta jakoi joululahjarahaa 50 miljoonaa euroa kansanedustajille tärkeisiin kohteisiin, kuten omille sukulaisille, naispappien vastustamiseen ja sotamuseoille. Samalla summalla olisi tosiaan myös voinut perua sekä kulttuurin että sairaalaverkoston leikkaukset. Arvovalintoja!

Oikeusjutut

Vuoden aikana setvittiin sekavaa vyyhtiä, jossa verottaja ahdisteli taiteilijaliittoja niiden taideteosvälityksen veronalaisuudesta kyseenalaistaen toiminnan yleishyödyllisyyden. Esimerkiksi Taidemaalariliittoa uhkasi takautuvasti mojovat mätkyt, mutta se valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Taidehallin säätiön taannoinen hallitus on vapautunut henkilökohtaisten korvausten vaarasta Taidehallin varojen kavallusjupakassa. Kukaan ei tiedä, missä Förster luuraa.

Julkinen taideteos

Vuoden puhutuin julkinen taideteos ei koskaan toteutunut. Long Play kirjoitti taiteilija Benjamin Orlow’n kafkamaisesta kamppailusta Valtion taideteostoimikunnan kanssa hänen voitettuaan Kuvataideakatemian uuden rakennuksen taideteoskilpailun. Tapaus herätti kysymyksiä ilmaisunvapaudesta, moraalinvartijuudesta ja taiteilijan oikeuksista.

Taidekoulu siirtyy Lahteen

Ensin siirrettiin perinteikäs taideopetus Imatralta Lappeenrantaan ja seuraavaksi se siirtyy Lappeenrannasta Lahteen. Ankean päätöksen myötä Itä-Suomi jää ilman taidekoulua.

Pahastuminen

Elokapina harjoitti taideaktivismia värjäämällä eduskuntatalon pylväät verenpunaiseksi vesiliukoisella maalilla ja kansalla meni kuppi nurin. Mitä siitä, että koko planeetta palaa, kunhan kukaan ei sano tai ainakaan sotke mitään. 

Rekryt

Liuta uusia johtajia aloitti vuoden aikana taideinstituutioiden puikoissa: Kieran Long Amos Rexissä, Anna-Maria von Bonsdorff Ateneumissa, Kiira Miesmaa Kiasmassa ja Juha Huuskonen Framessa. Lisäksi loppuvuodesta Kiasman uutena intendenttinä aloitti kuraattori Anna Mustonen.

Hesari puolestaan haki määräaikaista kulttuuritoimittajaa populaarikulttuurin tiimiin toivomalla “näyttöjä maksuhalukkuuden herättämisestä” ja päätoimittaja vertasi lehden kulttuurijournalismia purkutaiteeseen. Toimituksen muutosneuvotteluissa organisaatiota uudistettiin eivätkä uudelleenjärjestelyt vakuuta. Kaipaamme asiantuntevaa luettavaa kulttuurista ja kuvataiteesta! 

Long Playn kulttuuritoimitus aloittikin radikaalilla ajatuksella, että kulttuurijournalismilla voisi olla jotain muuta merkitystä kuin klikkausten määrä. Myös merkittävän joukkorahoituksen saavuttanut Uusi Juttu -media on kertonut panostavansa kulttuurisisältöihin.

Menetys

Kriitikko ja kulttuuritoimittaja Marja-Terttu Kivirinta nukkui pois marraskuussa. Kunnioitamme hänen muistoaan. Leena-Maija Rossin laatima muistokirjoitus kuvaa kauniisti, miten aktiivinen kulttuurin seuraaja ja siitä keskustelija Kivirinta oli loppuun saakka. 

Vammaiset

Taiteilija ja vammaisaktivisti Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen oli yksi Suomea edustavista taiteilijoista Venetsian biennaalissa. Nakuramman eli Aku Meriläisen porno-opetukset Aalto-yliopistossa nostettiin mediassa kohun aiheeksi.  Molemmat taiteilijat ovat kirjoittaneet syksyllä julkaistuun teokseen Onko maailma valmis? Kirjoituksia taiteesta ja vammaisuudesta.

Taideyliopiston esteellisyys ei kumma kyllä ole vielä kohuksi kelvannut. Siiri Korhonen kirjoitti Mustekalaan taiteilijaksi kasvamisesta kyseisessä opinahjossa.

”Samaan aikaan Suomen tuntihinnaltaan kalleinta opetusta tarjoavassa yliopistossa, joka ylpeilee yhdenvertaisuudellaan ja arvoillaan, ja sen juuri valmistuneessa kalliissa uudisrakennuksessa, minulle – kaksin jaloin pystyasennossa kulkevalle ihmiselle, jonka tarpeet ovat suhteessa hyvin pieniä ja edullisia, vaikkakin minulle välttämättömiä – jatkuvasti kerrottiin, miten pyytämiäni esteettömyysmukautuksia ei voitu toteuttaa. Yleensä perustellen budjettisyillä ja sillä, että mikäli olen liian ‘sairas’ opiskelemaan, minun täytyy jäädä sairaslomalle.” 

Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen tietokirja Suuri valhe vammaisuudesta palkittiin Tieto-Finlandialla.

Sensuuri

Palestiinalaisten kansanmurha Gazassa jatkuu edelleen, mikä on täysin käsittämätöntä. Saksassa Israelin toimia kritisoivien taiteilijoiden näyttelyitä on peruttu ja sensuroitu. Näkyvimmästä kannanotosta vastasi Nan Goldin, jonka avajaispuhe Neue Nationalgalerien näyttelyssä marraskuussa nostatti myrskyn. Kunstkritikk kirjoitti Saksan taidekentän tilanteesta.

Syksyllä Amos Rexissä avautunut palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin näyttely oli yksi vuoden vaikuttavimmista ja on esillä vielä maaliskuun alkuun saakka.

Taide-essee

Dean Kissickin provosoiva essee “The Painted Protest” Harper’s Magazinessa kritisoi erityisesti identiteettipoliittisen taiteen nousua biennaalien ja taidemaailman keskiöön. Mielipiteitä vahvasti jakanut kirjoitus poiki lukuisia kommentteja, analyyseja ja jatkojuttuja. Joillekin essee tarjosi tervetullutta kriittistä otetta nykytaidekeskusteluun, toisille se oli osoitus kirjoittajan itsensä putoamisesta ajan hermolta. ArtReview’n Martin Herbert summasi  kysymällä “Oletko liian vanha taidemaailmaan?“.