Vuoden 2021…

Biennaali

Helsinki Biennaali järjestettiin ensimmäistä kertaa. Vallisaari tarjosi biennaalille huikeat ja haastavatkin puitteet. Teksti “Etäinen spektaakkeli – keskustelua Helsinki Biennaalista” pohtii biennaalin Sama meri –teemaa, immersiota, paikkasidonnaisuutta ja tuotannon roolia osana isojen taidetapahtumien kuratointia.

Rakkaustarina

“Suhteet ja niiden kehittäminen ovat minulle tärkein ja älyllisin asia. Haluan että taide voi oleilla rakkaudessa, muhia ja marinoitua siirapissa ja sokerissa ja hunajassa.”

Alkuvuodesta osana OP-ED-sarjaamme julkaistussa “Ikuisesti sinun” -tekstissä taiteilija ja kuraattori Saara Hannus kirjoitti rakkaudesta sekä työskentelystään ihmissuhteiden ja taiteen tekemisen kosketuspinnoilla.

Tropiikki

Kasvit valtasivat tänä vuonna taidetilat, ja vastavuoroisesti taideteokset kasvien kodit. Neljän taiteilijan ryhmänäyttely Eloa! muutti Kanneltalon keinotropiikiksi ja Porin kulttuurisäädön Evergreen Inner Jungle -näyttelyn teokset rönsyilivät pitkin Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa. Myöhemmin syksyllä samassa paikassa nähty Music for Plants ja Feminist Culture Housen Plantasy-näyttely innoittautuivat kasvimaailmasta.

Rekry

Hesari ei tavoittanut Taidehallin johtajaa saaristosta, mutta Amos Rexin puhelu onneksi tuli perille! Ehdotamme puhelinoperaattorien vaihtamista kaikille tiukoissa paikoissa olevien taidelaitosten johtajille.

Näyttely jota kukaan ei nähnyt

White Exhibition EMMAssa. Jos ollaan tosi hiljaa tästä näyttelystä, niin ehkä kukaan ei tule katsomaan tätä eikä sano tästä mitään. Hei ehkä sitten näille esiintyjille ei myöskään tarvitse maksaa, koska tavallaanhan… tätä näyttelyä ei sitten ole.

Työhuone

Helsingissä Sörnäisten rantatiellä sijaitseva Porukalle on seitsemän taiteilijan tai taidetyöläisen jakama työhuone sekä tila taiteelliselle työlle ja ajattelulle. Elokuussa se toimi alustana myös yleisölle avoimelle ryhmänäyttelylle.

EDIT osallistui näyttelyn Special Day -tapahtumaan kirjoittamalla paikan päällä kokeellisen tekstin.

Ryijyt

Tekstiilin pehmeät pinnat ja perinteikkäät tekniikat jatkavat trendaamistaan. Taidehalli Helsingissä esitteli ryijyjen historiaa keräilijä Tuomas Sopasen kokoelman kautta Kudottua kauneutta -näyttelyssään, ja Seinäjoen Taidehallin Pisto.-näyttelyssä esiin pääsivät nuorten tekijöiden kokeilevat tekstiilitaiteen muodot. Myös jo mainitussa Kanneltalon Eloa!-näyttelyssä nähtiin Jonna Karangan värikkäitä, kollaasimaisia ryijyjä.

Ylisukupolviset traumat

Minna Suoniemen Forum Boxin parvella esillä ollut, kolmesta teoksesta koostuva näyttely Tiheää vettä oli hätkähdyttävän voimakas kokonaisuus ylisukupolvisista kokemuksista ja suhteista sekä niihin väistämättä liittyvästä kitkasta. Suoniemi onnistui kuvaamaan kaikkea tätä kauniisti, osuvasti ja aika järisyttävästikin.

Valokuvagalleria Hippolyten Studio-tilassa nähty Hanna Maria Anttilan kokeellinen elokuva Sotakorvaus (2021) tarkastelee toisen maailmansodan suomalaisille aiheuttamaa ylisukupolvista taakkasiirtymää. Aihe on ankea ja kulunutkin, mutta Anttila käsittelee sitä omakohtaisesti, lempeästi ja tarkasti.

Taikatemppu

Onko se peili, magneetti vai etukäteen maalattu kopio? Leena ja Kalle Nion EMMAssa nähty Maalauskone yhdisti taiteen ja taikuuden. Loppuunvaratut esitykset, joissa kone tuotti teoksen, ihastuttivat ja ihmetyttivät.

Kulttuurikeskustelu 

Tänä vuonna kaikista tuli ammattitaiteilijoita, taulut poistettiin gallerian seinältä lounastauolla tilanpuutteen vuoksi, taidemuseoiden etäkokouksissa oli paikalla liikaa naisia, ja hallitukselle selvisi, että keväällä tehdyt kulttuurialan rahoitusleikkaukset tarkoittavatkin rahoitusleikkauksia kulttuurialalle. Kulttuurikeskustelu kuohahteli vilkkaasti pitkin vuotta.

Uusi ja vanha

Elina Suoyrjön kuratoima ryhmänäyttely Come Back as a Flower HAMissa on kokonaisuutena yhtäaikaa ajaton ja ajankohtainen. Sen lähtökohtana on kuubalaissyntyisen Ana Mendietan Silueta -valokuvasarja 1970-luvulta, mutta esillä on teoksia 1950-luvun alusta aina vuoteen 2021 saakka. Näyttelyssä uusi ja vanha asettuvat toinen toistensa rinnalle saumattomasti.

Palkinto

Kainuun Paljakanvaaralla ekologista reseidenssitoimintaa jo yli kymmenen vuotta kehittänyt Mustarinda-seura sai ansaitun tunnustuksen Taiteen valtionpalkinnon muodossa. Haastattelimme aikaisemmin tänä vuonna seuran aktiiveja Sanna Ritvasta ja Pauliina Leikasta Yhteisöllisyydestä-juttusarjaamme.

Remontit

Kuvataideakatemian uusi rakennus avautui Sörnäisten rantatiellä hienolla Ebb and flow -ryhmänäyttelyllä. Talon avajaiset saatiin kuitenkin vietettyä ilman ydintään eli häiritseviä taideopiskelijoita. Myös Kiasma on ollut kiinni koko vuoden, mutta onneksi museo ei ole yhtä kuin seinänsä, vaan toiminta ja keskustelu jatkuvat aktiivisena varsinkin tällaisena vuonna, kun koko taideala ja taiteilijat ovat vaikeuksissa ja nykytaiteen museo voi näyttää johtajuutta ja puolustaa koko alaa… Ei kun, ei mitään.

Puolustushenkeä löytyi kuitenkin kirjoittamalla vastine No Niin Magazinessa julkaistuun Eero Yli-Vakkurin ja Pietari Kylmälän juttuun Kiasman Tukisäätiön kytkeytymisestä Palestiinan miehitystä tukevaan salaperäiseen liikemieheen Chaim “Poju” Zabludowicziin.

Eläin

Seinäjoen taidehallissa vielä esillä olevan Gustafsson&Haapojan Siat-näyttelyn myötä syntyi tekijöiden ja instituution puolesta tyylikkäästi hoidettu kohu ja ilmeisen tarpeellista ravistelua maakunnissa. Kurikkalaisilta kasiluokkalaisilta kiellettiin käynti näyttelyssä, jonka tarkoituksena oli herätellä kävijöitä muodostamaan oma mielipiteensä lihantuotannosta. Shocking. Tilanteeseen sopivasti vuoden turhakkeeksi valittiin tänä vuonna liiallinen lihankulutus. ?

Poikkeusolot

Vuosi 2020 ajoi useat ihmiset uuteen elämäntilanteeseen ja poikkeusolot jatkuivat tänäkin vuonna. Joel Karppanen kirjoitti EDITissä keväällä siitä, miten poikkeusolot vaikuttivat taidekentällä ja mitä poikkeusaikojen taide ja taidekeskustelu voivat opettaa meille solidaarisuudesta?

Graafikko

Viime vuonna hän uudisti EDITin visuaalisen ilmeen ja tänä vuonna hän on Vuoden Graafikko! Marina Vezikon palkintonäyttely Ajattelemme toisin öisin / We think differently at night pohtii intuition ja tiedostamattoman roolia luovassa työssä.

EDITin sivuille Veziko kehitti leikkisän symbolijärjestelmän, jonka perusteella erilaisten juttutyyppien tunnistaminen helpottui. Palkintonäyttelyssä symbolijärjestelmä on esillä sovitettuna yhteen Vezikon Paco La Rosa -teoksen kanssa, veistoksen muodon ottavana symbolijonona.

Nukahdus

Jostain syystä nukahdimme joka kerta, kun joku mainitsi “NFT”, “crypto” tai “blockchain”… Palatkaamme tähän ehkä ensi vuonna! Sillä välin suosittelemme aiheesta esimerkiksi Tina Rivers Ryanin tekstiä Will the Artworld’s NFT Wars End in Utopia or Dystopia? ArtReview’ssa.