Erotiikka

Sami Havian öljypastellit Antonia Hambergin luona Unraveling-kotinäyttelyssä, Aki Turusen maalaukset Helsinki Contemporaryssa ja Sirkku Rosin akvarellit tm-galleriassa tarjosivat eroottisilla kisailuillaan toivottua todellisuuspakoa.

Ruoka

Kukapa ei olisi tänä vuonna käyttänyt vähintään puolet ajastaan syömiseen. Ruoka oli myös esimerkiksi tämänvuotisen ANTI Festivalin teema. Serlachiuksen taidemuseo teki ruokaa ja taidetta yhdistävän julkaisun ja Bird Feeders -verkkonäyttelyssä keskityttiin lintujen ruokkimiseen.

Yhteisöllisyys

Vuonna 2020 julkaisimme sarjan juttuja, joissa käsittelimme mitä yhteisöllisyys on ja mitä se voisi olla sekä kritiikin että taiteen tekemisessä.  Sarjaa toteutettiin Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kopiosto-apurahan tuella. Haastatteluissa pääsi ääneen muun muassa Feminist Culture House.

Loppuvuodesta aloitimme juttuvaihdon Tallinnassa sijaitsevan Estonian Centre for Contemporary Artin kanssa. Kahden kuukauden välein EDIT julkaisee CCA:n verkkolehden toimittajien kirjoittaman artikkelin Viron ajankohtaisista taidetapahtumista ja he vastaavasti EDITin artikkelin suomalaiselta taidekentältä. Yhteistyön tavoitteena on ylläpitää yhteyksiä naapurimaiden välillä ja mahdollistaa sekä teosten että taidetoimijoiden kohtaamisia huolimatta matkustusrajoituksista.

Nettisivut

Meidän uudet sivut on hienot! EDITin uusi visuaalinen oli graafisen suunnittelijan Marina Vezikon käsialaa ja teknisestä toteutuksesta vastasi ohjelmoija Oscar Gómez. Uudistus toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston tuella.

Kirjat

Tänä vuonna taidekirjat saivat ansaitsemaansa huomiota. Kirjoitimme EDITiin syksyllä yhteisarvion viidestä ajankohtaisesta julkaisusta, ja osin samoista teoksista keskustelivat myös Sini Mononen ja Joonas Pulkkinen Mustekalassa julkaistussa kirjakatsauksessaan. Monista vuoden 2020 aikana julkaistuista ansiokkaista kirjoista mainittakoon helsinkiläisen taidetilan toiminnan yksiin kansiin koonnut Sorbus: WASTED YEARS – Sad, sexy and artist-run sekä biotaiteen menetelmiä ja nykytilaa Suomessa kartoittava Art as We Don’t Know It. Molemmat teokset palkittiin joulukuussa myös Suomen taideyhdistyksen Edvard Richter -kunniamaininnalla.

Syksyllä 2020 julkaistiin myös Seinäjoen taidehallin Millaista on olla eläin? -näyttelykatalogi, jossa oli mukana Sanna Lipposen ja Anu Pasasen EDITissä julkaistu teksti.

Kulttuurikeskustelu

Tänä vuonna taide oli liian poliittista, liian porvarillista, liian rumaa, liian esteettistä. Näyttelijät eivät saaneet esittää ketä halusivat, taidekoulun opettajat eivät saaneet opettaa mitä halusivat (tai heidän piti uudistaa opetustaan, kääk!) ja ilmeisesti tasa-arvokin meni liian pitkälle.

Työpaikka

Oma sänky. Rokotekaan ei tule korjaamaan tämän vuoden mukanaan tuoman puutteellisen ergonomian aiheuttamia vammoja. Kuraattori Mariliis Rebane kirjoittaa esseessään What I learned by working in bed vuodesta, jolloin tuskin nousimme sängystä.

Pandemiataide

Taidetoimijoiden joustavuus ja kekseliäisyys nousivat entistä enemmän esiin erilaisten kokoontumisrajoitusten ja tilojen sulkemisten myötä. Saimme kokea näyttelyitä netissä, kuten Sakari Tervon verkkojulkaisun muotoon kokoaman Bird Feeders -yhteisnäyttelyn ja uusimman joulun alla ilmestyneen Goblin Doorsin.

Kotiin tilattavaa taidetta edusti muun muassa Todellisuuden tutkimuskeskuksen Mail Order Experimance -kokemusesitys. Titanikin Kuuntele sientä, kuuntele pyörää sen sijaan oli kokoelma julkiseen kaupunkitilaan suunniteltuja äänitaideteoksia. Galleriat hyödynsivät myös tilojaan uudella tavalla ja järjestivät näyttelyitä, joita saattoi katsoa gallerian ulkopuolelta. 

Vuosi toi myös uusia tiloja taiteelle kuten Monitoimitila O. Herttoniemessä ja Sorbus-gallerian tiloissa toimiva Outo Olo.

Tapahtuma

Syyskuussa järjestetty New Performance Turku Festival käsitteli tänä vuonna kansainväliseen liikkuvuuteen ja liikkumiseen liittyviä kysymyksiä. Mobilities-teema oli valittu jo ennen koronaa, mutta uudet haasteet ja rajoitukset nyt sattuivat sopivan ajan henkeen paremmin kuin hyvin. Pienissä ryhmissä retkeiltiin taiteen äärelle ympäri Turkua sekä sen lähialueita Seilin saarta myöten. Ruissalossa Nastja Säde Rönkön kahdentoista tunnin teos at midnight we will burn huipentui merellä palavaan veneeseen, kun festivaalivieraiden kirjeisiin sulkemat traumat sytytettiin syysyössä tuleen.

Kesänäyttely

Nastolan kesänäyttely Vastahankaan toteutui epäonnisesta vuodesta huolimatta. Taiteilija Kaarlo Staufferin kuratoima kokonaisuus nosti esille erityisesti uusia kiinnostavia taiteilijoita. Käytöstä poistunut kunnantalo antoi näyttelylle epätyypilliset puitteet jatkaen näin jo “ennen koronaa” (eKr. :D) havaittua ilmiötä: näyttelyitä erikoisissa lokaatioissa.  

Selvät sävelet

Ohjeistus sukupuolivähemmistöjen oikeudenmukaiseen kohteluun taiteen kentällä, nyt myös selvällä suomen kielellä. Kiitos Feminist Culture House! Keskustelimme FCH:n työstä taiteen kentällä myös EDITin Yhteisölllisyydestä-juttusarjassa.

Black Lives Matter

Suomen kulttuurikentällä reagoitiin myös BLM-liikkeeseen. Sosiaalisessa mediassa lähti liikkeelle Call For Action Taideinstituutioille Suomessa ja esimerkiksi Zelda-zine kokosi päteviä vinkkejä antirasistisen työn ja opiskelun tueksi. 

Kesän aikana taideopiskelijat puolestaan vaativat oppilaitoksiaan puuttumaan rakenteelliseen rasismiin ja keräsivät adressin, jonka tavoitteena on ottaa Antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Adressi on herättänyt paljon julkista keskustelua ja pohdintaa myös siitä, mitä ollaan itse asiassa vaatimassa. Työtä riittää.

Meemi

@avocado_ibuprofen tiivisti kaikkien tunteet tänä vuonna yhteen ruutuun. :,)

Luetuin juttu

EDITin kesällä tapahtunut sivustouudistus pisti tilastot uusiksi. Uusien sivujen luetuin juttu on arvio Essi Kuokkasen ensimmäisestä yksityisnäyttelystä Galerie Anhavassa: ”Blooming Snakes -näyttelyn teokset tuntuvat olevan vahvasti kiinni tässä ja nyt. Ne ovat silti ajattomia, yhtä aikaa katse menneessä ja tulevassa.”

Koko vuoden luetuin juttu oli vierailevien kirjoittajien OP-ED-sarjassa julkaistu Ki Nurmenniemen teksti Polttava taide, jossa hän tarkasteli ekologisen jälleenrakennuksen edellytyksiä, rajoituksia ja mahdollisuuksia nykytaiteen kentällä. Teksti käännettiin ja julkaistiin sittemmin myös englanniksi HIAPin sivuilla.

Ekokriisien ratkaisut edellyttävät myös poisoppimista ja purkutöitä. Ekosysteemeistä vieraantumisen vastatoimiin kuuluu sekä maailmanhahmotuksen että käytännön toiminnan muutoksia: vanhentuneiden käsitysten ja toimintamallien hyvästelyä, oppimista erilaisten toimintatapojen ympäristövaikutuksista ja organisoitumista ja yhteistoimintaa yksilötasolla tapahtuvan tuskailun sijaan. On tarkasteltava kriittisesti kertomuksia valistuksesta, kehityksestä, talouskasvusta ja oikeutuksesta – sekä suhtauduttava erityisen epäluuloisesti länsimaiseen ihmisyksilöön näiden narratiivien keskushahmona. Taide on sotkeutunut kaikkiin näihin tarinoihin, ja myös sillä on paljon poisopittavaa.

Kiitos vuosi 2020.