Vuosi 2019
31.12.2019
Sulje
Sulje
31.12.2019
Vuoden ja koko vuosikymmenen vaihtuessa on jälleen aika katsoa, mitä kulunut vuosi piti sisällään. Tiesitkö, että sekä Blade Runner -elokuva että Dark Angel -tv-sarja sijoittuvat vuoteen 2019?
Vuoden…
5-vuotias: EDIT. Synttäreitä juhlittiin Publicsilla 14.5.2019 ? Keskustelimme taiteesta ja kritiikistä yhdessä kirjoittajien Jaakko Uodin (Mustekala), Sini Monosen (Helsingin Sanomat) sekä Helen Korpakin (Hufvudstadsbladet) kanssa. Juhlissa esiintyivät performanssiduo Linda ja Aura ja Dj Astro-Sofia. Oli ihanaa!
Festari: Savonlinnan kansainvälinen luontoelokuvafestivaali SINFF oheisohjelmineen tarjosi ilahduttavasti erilaisia esityksiä luonnosta ja tiloja kollektiivisille kokemuksille.
Itku: Timo Wrightin Forum Boxissa kevättalvella nähty teos Solace välitti surun lakipisteen, olemuksen ja liikkeen vaikuttavalla tavalla.
Kesänäyttely: Tänä vuonna kesänäyttelyt yllättivät aivan erityisen positiivisesti: Porin kulttuurisäädön Sandstorm Yyterin hiekkadyynien lomassa ja virkistyshotellin tiloissa, Rauman taidemuseossa Rakas tylsyys sekä Kanssaelo Fiskarsissa.
Luu: Ida Koitilan Sinnessä keväällä esillä ollut näyttely Extensions oli vähäeleisyydessään levollinen kokonaisuus, joka käsittelee kehollisuutta, sen rajallisuutta ja sen rakentamista uudelleen. Teostensa osien mallina ja muottina hän on käyttänyt ihmisen luurankoa.
Muutto: SIC löysi kesän korvalla uudet tilat Kannelmäestä, kuten myös Kosminen keväällä Punavuoresta. Helsingin galleriaskene ilahtui! Vuoden aikana nähtiin näyttelyjä myös epätyypillisissä paikoissa, kuten kirjastossa, toimistossa ja hiekkarannalla.
Meemi: Ok boomer, vaikea valinta, mutta suosikkimme ovat Woman Yelling at a Cat sekä Baby Yoda ❤️. Meemejä nähtiin myös galleriassa, kun EDITiinkin kirjoittanut taiteilija Jenna Jauhiainen fasilitoi MEMExhibition-näyttelyn Oksasenkatu11-galleriaan.
Eläin: Anna Estarriolan päätön virtahepo. “Yksittäiset äänet nousevat ja laskevat, yhtyvät ja erkaantuvat omille teilleen. Ne liikkuvat virtahevon kehon sisä- ja ulkopuolella kietoen yhteen paitsi laulajahahmojen ja virtahevon myös katsojan kehot”, kuvailtiin EDITin näyttelyarviossa.
Hedelmä: Banaani. Maailmankuulu italialaistaiteilija Maurizio Cattelan teippasi banaanin seinään Art Basel Miami Beach -taidemessuilla. Tästä seurasi vuoden pöhköin taideuutinen ja koominen tapahtumaketju, jotka kenties kertovat jotain ajasta, jossa elämme.
Henkilö: Greta Thunberg. Vuosi sitten Greta Thunberg oli mukana vuosikatsauksemme listauksessa kohdassa “Lapsi, vaikuttaja ja idoli”. Fanitamme häntä vain entistä kovemmin ja tänä vuonna TIME nimesi Thunbergin Person of the Year -tittelillä. Lisäksi Thunbergille myönnettiin tänä vuonna myös Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinto, jonka hän kieltäytyi vastaanottamassa.
Hallitus: Sanna Marinin hallituksen myötä Suomi teki historiaa ja sai ainutlaatuista huomiota maailmalla. Odotamme tältä hallitukselta paljon, ja Marin vaikuttaa superstaralta.
Teospari: Wäinö Aaltosen museossa esillä ollut Maeve Brennanin videoteos Listening in the Dark ja Daisy Hildyardin kirja The Second Body kohtaavat toisensa EDITin Valokeilassa-juttusarjassa, sillä ne osuvat herkullisesti yksiin sekä teemansa että muotonsa puolesta. Hienovaraissa teoksissa käytetään monitasoista esseemuotoa käsittelemään kysymyksiä ihmisten ja toislajisten kanssaelosta.
Maaginen kohu: Feministiset noidat olivat vuoden aikana melkein kaikkialla: otsikoissa, Twitterissä ja Elina Suoyrjön kuratoimassa hienossa witching hour -ryhmänäyttelyssä Titanikissa. ?
Kritiikki: Heinäkuussa kuvataidekritiikki nousi Suomessa suureksi uutiseksi, kun The Guardian julkaisi lyttäävän arvion Helene Schjerfbeckin näyttelystä. Pohdimme jutussa Schjerfbeckistä ja kuvataidekritiikistä sitä, mitä se tarkoittaa ja mitä se voisi tarkoittaa kritiikin kannalta.
Haippi: Ars Fennica -voittaja Ragnar Kjartanssonin Kiasman yläkerrassa parhaillaankin esillä oleva yhdeksänkanavainen videoinstallaatio The Visitors (2012) kerää lähes poikkeuksetta suitsutusta. Se on jopa yltänyt ensimmäiselle sijalle The Guardianin listauksessa 2000-luvun parhaista teoksista. EDITin juttu avaa vähemmän haltioitunutta näkökulmaa ja kokemusta teoksen äärellä.
Tulva: Venetsian Acqua Alta. Tänä vuonna Venetsia kärsi pahimmista tulvista 50 vuoteen ja biennaali jouduttiin sulkemaan ennen aikojaan. Vuoden aikana kuultiin jo jotain keskustelunavauksia taidekentällä, esimerkiksi miten maailman merkittävin taidetapahtuma voi jatkaa, kun kaupunki ei enää kestä ja käytännössä uppoaa mereen?
Luetuin juttu: EDITin vuoden 2019 klikatuin juttu oli taiteilija Camille Auerin Vähemmistöpositioita käsittelevä taide ei ole ”identiteettipolitiikkaa”. Teksti oli kommentti Taide-lehdessä julkaistuun Mikko Mäen artikkeliin. Auerin juttuun viitattiin sittemmin myös Taija Roihan ja Mia Haglundin Omaa luokkaa -podcastin jaksossa Being woke about woke is the new woke.
Tulipalo: Notre Dame, Siperia, Amazon ja Australia. Loppu on täällä. ?
Aiemmat vuosikatsaukset löydät täältä.
Kuva: @editininsta #bestnine