Viikkokatsaus: Kenen kanssa taidenäyttelyyn? – EDIT

Sulje

Sulje

Viikkokatsaus: Kenen kanssa taidenäyttelyyn?

http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/   2. EMMAAN HEVOSEN KANSSA Kävin elämäni ensimmäistä kertaa EMMA:ssa ja se on aika noloa. Olen kuitenkin asunut Helsingissä ainakin vuoden. Kävin EMMA:n näyttelyissä yksin, mutta mieluiten olisin ottanut näyttelyseurakseni hevosen. Avara tila toimisi siihen kivasti, vaikka matka sinne, itse avattavat ovet ja rappuset eivät valitettavasti toimi esteettömyyden airueina hevosseuralaista ajatellen. Aloittaisimme näyttelyvisiittimme EMMA:n […]

http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/   2. EMMAAN HEVOSEN KANSSA Kävin elämäni ensimmäistä kertaa EMMA:ssa ja se on aika noloa. Olen kuitenkin asunut Helsingissä ainakin vuoden. Kävin EMMA:n näyttelyissä yksin, mutta mieluiten olisin ottanut näyttelyseurakseni hevosen. Avara tila toimisi siihen kivasti, vaikka matka sinne, itse avattavat ovet ja rappuset eivät valitettavasti toimi esteettömyyden airueina hevosseuralaista ajatellen. Aloittaisimme näyttelyvisiittimme EMMA:n uudesta näyttelytilasta. Luulen, että Areenaksi nimetyssä tilassa esillä oleva Jaakko Mattilan näyttely saattaisi miellyttää seuralaistani. Tilaa kehystävät teokset avautuvat varmaankin hyvin erilailla sellaiselle, jonka näkökenttä käsittää about 340 astetta. Toisaalta hevoset eivät välttämättä näe värejä ja se voi latistaa näyttelykokemusta hieman, sillä itse pidin vaihteeksi väreistä. Lattialle sijoitettua peiliteosta hevonen osaisi ainakin jo vaistomaisesti väistää eikä talloisi sitä. Saaliseläimen kun ei kannata riskeerata jalkojaan. Hevosen oleminen ei rakennu samaan tapaan näköaistin ympärille kuin meillä tänä päivänä. Ottaisin oppia siltä tilan aistimisessa ja liikkumisessa. Varmaan puuskuttaisin sen perässä kun se jo olisi Saastamoisen säätiön teoksista kootussa näyttelyssä Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa. Sen suuret tilat ja väljät sokkelot taipuvat monenlaiseen liikehdintään. Siellä voisi vähän laukkailla ja tutkia teoksia ylähuulella, joka on vähän niin kuin hepan käsi siinä mielessä että sillä on hyvä tutkia asioita tai hamuta herkkuja. Vesa-Pekka Rannikon teos Tyttö ruokkii hevosta (1968) saattaisi herättää hevosessa närää, sillä nimestä huolimatta tytöllä ei ole mitään annettavaa hyppysissään. Ruoka-asioihin liittyen haluaisin tiedustella hevoselta, että muistuttaako senkin mielestä Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen teos Aaltomuoto (2012) äänimaailmaltaan kauralaaria. Näyttelyssä on myös yksi hevonen omasta takaa. Mimmo Paladinon Cavallo-teoksen (1948) on pronssiin valettu tyylitelty veistos hevosesta. Pronssiveistoksen sekä elävän ja hengittävän seuralaiseni kohtaaminen kiinnostaa.   Jaakko Mattila 2.11.2014 saakka Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa 22.3.2015 saakka EMMA Näyttelykeskus WeeGee Ahertajantie 5 02070 ESPOO http://www.emma.museum/   3. SYNTI-NÄYTTELY SERLACHIUS-MUSEOIDEN GÖSTASSA  HUIPPUMALLI HAUSSA -SARJAN YSTÄVÄN KANSSA Veikko Halmetojan kuratoimassa Synti-näyttelyssä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta on valittu seitsemän teosta edustamaan seitsemää tunnettua kuolemansyntiä. Näiden lisäksi seitsemän kutsuttua nykytaiteilijaa tulkitsee teoksissaan kukin yhtä uutta syntiä. Mielestäni tämä näyttely vaatii visiitille ehdottomasti seuralaisen, joka tuntee hyvin Huippiksen eli Huippumalli haussa –sarjan. Sarjassa nimittäin kuvitetaan uusiksi tuttua kuvastoa harlekiiniromaanien kansista (tässä poseerattiin Fabion kanssa) horoskooppeihin ja julkkispareihin. Neljännen kauden kahdeksannessa jaksossa (esitetty 20.4.2005) seitsemän jäljellä olevaa mallia sai tehtäväkseen kuvata jotakin seitsemästä kuolemansynnistä poseeraamalla jaksossa hautamontun pohjalla. Kuvaukset voitti tuolloin sankarillisesti vihaa kanavoinut Kahlen, joka oli juuri ennen kuvauksia saanut viestin yläasteaikaisen ystävänsä kuolemasta. Synti kiinnostaa aina, mutta tuore näkökulma siihen sitäkin enemmän.   Synti-näyttely Serlachius-museoissa 11.10.2014 alkaen Taidemuseo Gösta Joenniementie 47 35800 Mänttä http://www.serlachius.fi/fi/   4. HÖSTFEST JYVÄSKYLÄSSÄ OIKEASTAAN IHAN KENEN KANSSA VAIN Enimmäkseen vihaan keikkoja ja erityisesti keikoilla tungeksivaa ja tönivää ihmismassaa, mutta Höstfesteille suuntaan mielelläni. Radio Hearin järjestämä Höstfest-festivaali on aina elämys! Tunnelmaa voi kuvailla vain sen olon kautta kun astuu kylmästä, pimeästä ja märästä sisään lämpimään. Esiintyjistä tunnistan suunnilleen vain Astrid Swanin, mutta se on ainakin hyvä. Order of the Living -kokoonpanon esittämä Terry Rileyn In C -teos kiinnostaa. Samoin belgialainen videotaidetta ja ambientia yhdistelevä Dolphins Into The Future. Ainakin nimensä puolesta. Erikseen on mainittava myös Kaisa Kuneliuksen luoma festivaalin visuaalinen, ihastuttava ilme.   Höstfest – Syysjuhla 10.–11.10.2014 Ilokivi ja Vakiopaine Jyväskylä http://www.hear.fi/hostfest/   Kuva: America’s Next Top Model]]>

Olen vapaa kirjoittaja ja lukija. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa.

sanna@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *