Robert Mapplethorpe –näyttelyn alla ja myös itse museoon päästyäni huomioni kiinnittyi ahkeraan näyttelytrailerimainontaan. Pariminuuttisessa videossa Mapplethorpen syvä ääni ja hälyinen ääniraita leijailee hänen kasvokuvistaan koostuvan fotomontaasin yllä, ja lopuksi tulee mainos: Kiasmassa maaliskuusta syyskuulle. Viime vuosina erityisesti suurten näyttelyiden yhteydessä yleistyneet taidenäyttelytrailerit liikkuvat jännittävästi eri alueilla; ne ovat mainoksia, jotka kuitenkin saattavat jo lähestyä näyttelyyn kuuluvaa itsenäistä teosta. Muutama muukin lähiaikoina näkemäni traileri on saanut pohtimaan niiden konseptia ja eri näyttelytrailerityyppejä. Onko niistä arvokasta mainonnallista hyötyä vai ovatko trailerit lähinnä yksi osa suurnäyttelyiden brändäämistä? Voiko hyvä traileri jopa tuoda taiteellista lisäarvoa näyttelylle?

Ennen Mapplethorpea näyttelytraileri sai kiinnostukseni heräämään alkuvuodesta, kun MoMA alkoi markkinoida maaliskuussa avautunutta Björk-näyttelyään musiikkivideomaisella trailerilla. Näyttelyyn komissioituun Black Lake -installaatioteokseen johdattelevassa trailerissa informaatio on riisuttu minimiin ja se nojaa sen sijaan vahvasti taiteilijan läsnäoloon sekä hänelle ominaiseen visuaaliseen ilmeeseen. Traileri on kieltämättä yksinkertaisuudessaan kaunis, houkutteleva ja mikä tärkeintä, näyttää ja tuntuu (ja kuulostaa) kohteeltaan. MoMA:n näyttely itsessään kuulopuheista päätellen on flopannut aika pahasti, eli kuten elokuvienkin kohdalla, trailerin perusteella ei kuitenkaan kannattane tehdä liian tiukkoja oletuksia itse näyttelyn laadusta.

Björkin videota katsoessa mieleeni muistui toinen varsin tuore näyttelytraileri, Tuomas A. Laitisen hieno videopätkä, joka mainosti viime vuoden lopulla EMMA:ssa esillä ollutta Fundamental Matter -näyttelyä. Laitisen rauhallisessa mutta samalla intensiivisessä trailerissa on katkelmia hänen näyttelyssä nähdyistä videoteoksistaan, mutta samalla se muodostaa niistä oman kokonaisuuden jonka mystinen musiikki kutoo yhteen.

Björkin ja Laitisen näyttelyiden trailereissa on paljon samaa. Molemmat tavoittavat yksinkertaisin keinoin kohteensa tunnelman ja luonteen, luonnollisesti myös siksi että taiteilijat itse ovat osallistuneet niiden tekemiseen. Ne eivät ole itsenäisiä videoteoksia, mutta tuovat kuitenkin jonkinlaista taiteellista lisäarvoa sen sijaan että olisivat vain kuvakollaaseja tai kuivaa näyttelyinfoa. Trailerit johdattavat katsojaa näyttelyyn temaattisesti jo etukäteen, välittäen samaa henkeä mikä itse näyttelyyn astuessa on odotettavissa, kuitenkaan paljastamatta liikaa.

Kiasman Mapplethorpe-traileri on lyhyt varsin dokumentaarinen katkelma joka mukailee alunperin Pariisin Grand Palais’n näyttelyn yhteydessä tehtyä traileria. Traileri on lajissaan perinteisen informatiivinen, mikä sopineekin retrospektiiviseen näyttelyyn paremmin. Hyvä keino on käyttää trailerissa taiteilijan omaa ääntä kertomassa teoksistaan ja tuoda häntä näin lähemmäs katsojaa, sen sijaan että teoksia esimerkiksi esiteltäisiin jonkun muun toimesta, kuten joissain vanhemman taiteen näyttelyiden trailereissa tehdään.

Kaikkien myös mainittujen trailereiden kohdalla voi kuitenkin miettiä, tarvitseeko taidenäyttely ylipäätään trailerin? Voiko pelkän trailerin perusteella muodostaa mielipidettä näyttelystä tai esimerkiksi päättää olla menemättä näyttelyyn? (Toki tätä voi pohtia myös elokuvien kohdalla.) Jollain tapaa liikkuvan kuvan ja esimerkiksi videotaiteen kohdalla traileri näyttäytyy perustellumpana ja toimivampana, kun hyväksi voidaan käyttää taidemuodon omaa välinettä. Pelkkä kuva videoteoksesta helposti ei välitä minkäänlaista informaatiota teoksen luonteesta tai sisällöstä.

Laitinen toteaa trailerin teosta viimesyksyisessä Hesarin jutussa näin: “En halunnut näyttelystä paperikutsuja ja sitten mietin, että voisi sen sijaan tehdä lyhyen videon, jossa olisi materiaalia joistain näyttelyn teoksista. — Kun kyseessä on liikkuvan kuvan teoksista, videoklippi voi ehkä olla parempi kuvaamaan näyttelyn tunnelmia kuin yksittäinen kuva.”

Mitä todennäköisimmin trailerit tulevat yleistymään entisestään näyttelyiden mainostamisessa ja myös monipuolistuvat tyyliltään. Niitä on helppoa ja edullista jakaa sosiaalisessa mediassa ja parhaimmillaan ne täydentävät ja konkretisoivat nettisivujen näyttelytekstejä tai kuvaluetteloita. Mikä lienee tärkeintä, hyvä traileri herättää katsojan mielenkiinnon ja jättää janoamaan lisää. Kenties ennen pitkää katsojaa johdatetaan taidenäyttelyyn etukäteen interaktiivisten videoiden tai näyttelyyn liittyvän pelin avulla. Luultavasti jossain tätä jo tehdäänkin.

Lähteet:

http://www.latimes.com/entertainment/arts/miranda/la-et-cam-best-and-weirdest-art-show-trailers-20140902-htmlstory.html

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305891801805