Edit

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Tuomo Tuovisen Whatever Makes You Happy Sorbus-galleriassa puolestaan pohtii ruoan terveysvaikutuksiin liittyviä uskomuksia.

Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Tuomo Tuovisen Whatever Makes You Happy Sorbus-galleriassa puolestaan pohtii ruoan terveysvaikutuksiin liittyviä uskomuksia.

Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Tuomo Tuovisen Whatever Makes You Happy Sorbus-galleriassa puolestaan pohtii ruoan terveysvaikutuksiin liittyviä uskomuksia.

Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Tuomo Tuovisen Whatever Makes You Happy Sorbus-galleriassa puolestaan pohtii ruoan terveysvaikutuksiin liittyviä uskomuksia.

All the World’s Futures katsoo tulevaisuuteen. Kaikkien maailman tulevaisuuksien sijaan jotkin tämän vuoden biennaalin mieleenpainuvimmista paviljongeista tutkivat kansallisia menneisyyksiä. Traumaattisten historioiden esiin nostaminen osoittautuukin parhaimmillaan taiteellisen kypsyyden indikaattoriksi. TRC eli Truth and Reconciliation Commission perustettiin Apartheidin jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Komissio aloitti toimintansa 1996 ja sen tehtävänä oli kuulla niin sortovallan aikana tapahtuneiden julmuuksien uhreja kuin pahantekijöitäkin. Siinä missä […]

All the World’s Futures katsoo tulevaisuuteen. Kaikkien maailman tulevaisuuksien sijaan jotkin tämän vuoden biennaalin mieleenpainuvimmista paviljongeista tutkivat kansallisia menneisyyksiä. Traumaattisten historioiden esiin nostaminen osoittautuukin parhaimmillaan taiteellisen kypsyyden indikaattoriksi. TRC eli Truth and Reconciliation Commission perustettiin Apartheidin jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Komissio aloitti toimintansa 1996 ja sen tehtävänä oli kuulla niin sortovallan aikana tapahtuneiden julmuuksien uhreja kuin pahantekijöitäkin. Siinä missä […]

All the World’s Futures katsoo tulevaisuuteen. Kaikkien maailman tulevaisuuksien sijaan jotkin tämän vuoden biennaalin mieleenpainuvimmista paviljongeista tutkivat kansallisia menneisyyksiä. Traumaattisten historioiden esiin nostaminen osoittautuukin parhaimmillaan taiteellisen kypsyyden indikaattoriksi. TRC eli Truth and Reconciliation Commission perustettiin Apartheidin jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Komissio aloitti toimintansa 1996 ja sen tehtävänä oli kuulla niin sortovallan aikana tapahtuneiden julmuuksien uhreja kuin pahantekijöitäkin. Siinä missä […]

All the World’s Futures katsoo tulevaisuuteen. Kaikkien maailman tulevaisuuksien sijaan jotkin tämän vuoden biennaalin mieleenpainuvimmista paviljongeista tutkivat kansallisia menneisyyksiä. Traumaattisten historioiden esiin nostaminen osoittautuukin parhaimmillaan taiteellisen kypsyyden indikaattoriksi. TRC eli Truth and Reconciliation Commission perustettiin Apartheidin jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Komissio aloitti toimintansa 1996 ja sen tehtävänä oli kuulla niin sortovallan aikana tapahtuneiden julmuuksien uhreja kuin pahantekijöitäkin. Siinä missä […]

Törmäsin menneenä keväänä Eeva-Mari Haikalan videoperformanssiin Tennispalatsin taidemuseoon mennessäni. En ollut aiemmin nähnyt Haikalan töitä museon tai gallerian ulkopuolella, vaikka monet niistä tuntuisivat suhteutuvan kiinnostavalla tavalla julkisen tilan ehtoihin. Seisoessani Haikalan teoksen edessä päässäni alkaa soida Celine Dion, hymähdän ja ryhdyn pohtimaan mainoksia. Tämä taideteos on hiljainen ja vastustaa paatosta, silti sen koskettavuus sekä katsomisen […]

Törmäsin menneenä keväänä Eeva-Mari Haikalan videoperformanssiin Tennispalatsin taidemuseoon mennessäni. En ollut aiemmin nähnyt Haikalan töitä museon tai gallerian ulkopuolella, vaikka monet niistä tuntuisivat suhteutuvan kiinnostavalla tavalla julkisen tilan ehtoihin. Seisoessani Haikalan teoksen edessä päässäni alkaa soida Celine Dion, hymähdän ja ryhdyn pohtimaan mainoksia. Tämä taideteos on hiljainen ja vastustaa paatosta, silti sen koskettavuus sekä katsomisen […]

Törmäsin menneenä keväänä Eeva-Mari Haikalan videoperformanssiin Tennispalatsin taidemuseoon mennessäni. En ollut aiemmin nähnyt Haikalan töitä museon tai gallerian ulkopuolella, vaikka monet niistä tuntuisivat suhteutuvan kiinnostavalla tavalla julkisen tilan ehtoihin. Seisoessani Haikalan teoksen edessä päässäni alkaa soida Celine Dion, hymähdän ja ryhdyn pohtimaan mainoksia. Tämä taideteos on hiljainen ja vastustaa paatosta, silti sen koskettavuus sekä katsomisen […]

Törmäsin menneenä keväänä Eeva-Mari Haikalan videoperformanssiin Tennispalatsin taidemuseoon mennessäni. En ollut aiemmin nähnyt Haikalan töitä museon tai gallerian ulkopuolella, vaikka monet niistä tuntuisivat suhteutuvan kiinnostavalla tavalla julkisen tilan ehtoihin. Seisoessani Haikalan teoksen edessä päässäni alkaa soida Celine Dion, hymähdän ja ryhdyn pohtimaan mainoksia. Tämä taideteos on hiljainen ja vastustaa paatosta, silti sen koskettavuus sekä katsomisen […]