Edit

Heinäkuussa kirjoitin höpöhöpön vallankumouksesta. Nyt huomaan että höpöhöpö on sekoittunut mustavalkoisuuteen ja aloittanut harmaan politiikan aikakauden. Tuloksena on dejavuiden dejavu ja vaaleanpunaisuuden vähittäinen katoaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Olipa kerran Marsalkka Mannerheimin patsas. Elettiin kristillisen ajanlaskun vuotta 1996 ja Helsinkiin, itseasiassa juuri edellämainitun patsaan viereen, oltiin rakentamassa nykytaiteen museota Kiasmaa. Museon rakennustyömaata ympäröinyt aita maalattiin aniliininpunaiseksi […]

Heinäkuussa kirjoitin höpöhöpön vallankumouksesta. Nyt huomaan että höpöhöpö on sekoittunut mustavalkoisuuteen ja aloittanut harmaan politiikan aikakauden. Tuloksena on dejavuiden dejavu ja vaaleanpunaisuuden vähittäinen katoaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Olipa kerran Marsalkka Mannerheimin patsas. Elettiin kristillisen ajanlaskun vuotta 1996 ja Helsinkiin, itseasiassa juuri edellämainitun patsaan viereen, oltiin rakentamassa nykytaiteen museota Kiasmaa. Museon rakennustyömaata ympäröinyt aita maalattiin aniliininpunaiseksi […]

Heinäkuussa kirjoitin höpöhöpön vallankumouksesta. Nyt huomaan että höpöhöpö on sekoittunut mustavalkoisuuteen ja aloittanut harmaan politiikan aikakauden. Tuloksena on dejavuiden dejavu ja vaaleanpunaisuuden vähittäinen katoaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Olipa kerran Marsalkka Mannerheimin patsas. Elettiin kristillisen ajanlaskun vuotta 1996 ja Helsinkiin, itseasiassa juuri edellämainitun patsaan viereen, oltiin rakentamassa nykytaiteen museota Kiasmaa. Museon rakennustyömaata ympäröinyt aita maalattiin aniliininpunaiseksi […]

Heinäkuussa kirjoitin höpöhöpön vallankumouksesta. Nyt huomaan että höpöhöpö on sekoittunut mustavalkoisuuteen ja aloittanut harmaan politiikan aikakauden. Tuloksena on dejavuiden dejavu ja vaaleanpunaisuuden vähittäinen katoaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Olipa kerran Marsalkka Mannerheimin patsas. Elettiin kristillisen ajanlaskun vuotta 1996 ja Helsinkiin, itseasiassa juuri edellämainitun patsaan viereen, oltiin rakentamassa nykytaiteen museota Kiasmaa. Museon rakennustyömaata ympäröinyt aita maalattiin aniliininpunaiseksi […]

As we were beginning to shoot that day, she asked me about my personal ways of recollecting lost thoughts – if there were any mental or cognitive tools I used to regain lost memories and ideas. I said that I’d noticed developing a certain slip of thought: thinking a thought and then randomly transitioning to a stream of new ideas and not remembering the initial thought at all. Through this I had also formulated a practice of taking steps backwards along my thought patterns. This would eventually lead to my first thought by default. Acts of Remembrance is a piece about the interplay of sensation and memory, the sense of touch in particular in relation to (and a tool of) remembering.

As we were beginning to shoot that day, she asked me about my personal ways of recollecting lost thoughts – if there were any mental or cognitive tools I used to regain lost memories and ideas. I said that I’d noticed developing a certain slip of thought: thinking a thought and then randomly transitioning to a stream of new ideas and not remembering the initial thought at all. Through this I had also formulated a practice of taking steps backwards along my thought patterns. This would eventually lead to my first thought by default. Acts of Remembrance is a piece about the interplay of sensation and memory, the sense of touch in particular in relation to (and a tool of) remembering.

As we were beginning to shoot that day, she asked me about my personal ways of recollecting lost thoughts – if there were any mental or cognitive tools I used to regain lost memories and ideas. I said that I’d noticed developing a certain slip of thought: thinking a thought and then randomly transitioning to a stream of new ideas and not remembering the initial thought at all. Through this I had also formulated a practice of taking steps backwards along my thought patterns. This would eventually lead to my first thought by default. Acts of Remembrance is a piece about the interplay of sensation and memory, the sense of touch in particular in relation to (and a tool of) remembering.

As we were beginning to shoot that day, she asked me about my personal ways of recollecting lost thoughts – if there were any mental or cognitive tools I used to regain lost memories and ideas. I said that I’d noticed developing a certain slip of thought: thinking a thought and then randomly transitioning to a stream of new ideas and not remembering the initial thought at all. Through this I had also formulated a practice of taking steps backwards along my thought patterns. This would eventually lead to my first thought by default. Acts of Remembrance is a piece about the interplay of sensation and memory, the sense of touch in particular in relation to (and a tool of) remembering.