Edit

Wäinö Aaltosen museon Kehonkuva-näyttely tarkastelee kehokokemusta ja kehollisen esittämisen käytäntöjä nykytaiteessa. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, valokuvia sekä ääni- ja tanssiteoksia, jotka käsittelevät eri tavoin sukupuolisuutta ja sen ilmentämistä sekä erilaisiin kehoihin liitettyjä arvoja ja normeja.

Wäinö Aaltosen museon Kehonkuva-näyttely tarkastelee kehokokemusta ja kehollisen esittämisen käytäntöjä nykytaiteessa. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, valokuvia sekä ääni- ja tanssiteoksia, jotka käsittelevät eri tavoin sukupuolisuutta ja sen ilmentämistä sekä erilaisiin kehoihin liitettyjä arvoja ja normeja.

Wäinö Aaltosen museon Kehonkuva-näyttely tarkastelee kehokokemusta ja kehollisen esittämisen käytäntöjä nykytaiteessa. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, valokuvia sekä ääni- ja tanssiteoksia, jotka käsittelevät eri tavoin sukupuolisuutta ja sen ilmentämistä sekä erilaisiin kehoihin liitettyjä arvoja ja normeja.

Wäinö Aaltosen museon Kehonkuva-näyttely tarkastelee kehokokemusta ja kehollisen esittämisen käytäntöjä nykytaiteessa. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, valokuvia sekä ääni- ja tanssiteoksia, jotka käsittelevät eri tavoin sukupuolisuutta ja sen ilmentämistä sekä erilaisiin kehoihin liitettyjä arvoja ja normeja.

Vuosi kääntyy kohti uutta (vihdoin Suomi 101!) ja on jälleen aika perinteisen vuosikatsauksen. Vuosi 2017 jää historiaan alpakoiden, seksuaalisen ahdistelun sekä biennaalien supervuotena. Katsotaan siis, mitkä suoritukset ylsivät listalle tänä vuonna.

Vuosi kääntyy kohti uutta (vihdoin Suomi 101!) ja on jälleen aika perinteisen vuosikatsauksen. Vuosi 2017 jää historiaan alpakoiden, seksuaalisen ahdistelun sekä biennaalien supervuotena. Katsotaan siis, mitkä suoritukset ylsivät listalle tänä vuonna.

Vuosi kääntyy kohti uutta (vihdoin Suomi 101!) ja on jälleen aika perinteisen vuosikatsauksen. Vuosi 2017 jää historiaan alpakoiden, seksuaalisen ahdistelun sekä biennaalien supervuotena. Katsotaan siis, mitkä suoritukset ylsivät listalle tänä vuonna.

Vuosi kääntyy kohti uutta (vihdoin Suomi 101!) ja on jälleen aika perinteisen vuosikatsauksen. Vuosi 2017 jää historiaan alpakoiden, seksuaalisen ahdistelun sekä biennaalien supervuotena. Katsotaan siis, mitkä suoritukset ylsivät listalle tänä vuonna.

Post-internet, net-dot-art ja digiloikka. Maaliskuun lopussa avautuvaa ARS17-näyttelyä ennakoiden Kiasma esittelee sivuillaan kokoelman verkkotaidetta. Keskustelimme ARS17+ Online Art -verkkonäyttelystä, siitä mitä internettaide post-post-digiaikana oikeastaan on, ja kutsuuko verkkotaiteilija itseään verkkotaiteilijaksi?

Post-internet, net-dot-art ja digiloikka. Maaliskuun lopussa avautuvaa ARS17-näyttelyä ennakoiden Kiasma esittelee sivuillaan kokoelman verkkotaidetta. Keskustelimme ARS17+ Online Art -verkkonäyttelystä, siitä mitä internettaide post-post-digiaikana oikeastaan on, ja kutsuuko verkkotaiteilija itseään verkkotaiteilijaksi?

Post-internet, net-dot-art ja digiloikka. Maaliskuun lopussa avautuvaa ARS17-näyttelyä ennakoiden Kiasma esittelee sivuillaan kokoelman verkkotaidetta. Keskustelimme ARS17+ Online Art -verkkonäyttelystä, siitä mitä internettaide post-post-digiaikana oikeastaan on, ja kutsuuko verkkotaiteilija itseään verkkotaiteilijaksi?

Post-internet, net-dot-art ja digiloikka. Maaliskuun lopussa avautuvaa ARS17-näyttelyä ennakoiden Kiasma esittelee sivuillaan kokoelman verkkotaidetta. Keskustelimme ARS17+ Online Art -verkkonäyttelystä, siitä mitä internettaide post-post-digiaikana oikeastaan on, ja kutsuuko verkkotaiteilija itseään verkkotaiteilijaksi?

Kesällä Helsingin isojen taidelaitosten pierunhajuinen horrostila pelmahti puheenaiheeksi kun konstvetaren Pontus Kyander otti aiheeseen kantaa. Meikäläisittäin pontevin sanankääntein Kyander jytkäytti, että kotimaan taidekentällä hukataan resursseja kun ei haluta tehdä oikeasti kansainvälistä yhteistyötä, saati sitten olla suunnannäyttäjinä. Vain kävijälukuihin tuijottamalla valtaa omaavat instituutiot tukehtuvat turvallisuushakuisuuteensa ja näivettävät samalla Suomen lupaavat taidetapaukset. Pääasiallisena rohtona ilmavaivoihin Kyander peräänkuulutti siis rohkeampaa ja näkemyksellisempää näyttelytoimintaa. Tällä viikolla, yli vuoden kestäneen Tennispalatsin remontin jälkeen, päästään vihdoin näkemään Helsingin Taidemuseon uusi ilme sekä ottamaan tuntumaa ohjelmistoon. Luvassahan on ainakin Suomessa ensi kertaa nähtävä Ai Weiwei ja ensi syksynä sitten Yayoi Kusama, mutta pliide, HAM, kai me saadaan muutakin kuin uusi logo ja nykytaidemaailmantähtiblockbusternäyttely kerran vuodessa? Odotukset, tai ainakin toiveet, ovat kovat. Viikkokatsauksessa EDITin toivorikkaat tapahtumatärpit avajaisviikonlopun runsaasta tarjonnasta.

Kesällä Helsingin isojen taidelaitosten pierunhajuinen horrostila pelmahti puheenaiheeksi kun konstvetaren Pontus Kyander otti aiheeseen kantaa. Meikäläisittäin pontevin sanankääntein Kyander jytkäytti, että kotimaan taidekentällä hukataan resursseja kun ei haluta tehdä oikeasti kansainvälistä yhteistyötä, saati sitten olla suunnannäyttäjinä. Vain kävijälukuihin tuijottamalla valtaa omaavat instituutiot tukehtuvat turvallisuushakuisuuteensa ja näivettävät samalla Suomen lupaavat taidetapaukset. Pääasiallisena rohtona ilmavaivoihin Kyander peräänkuulutti siis rohkeampaa ja näkemyksellisempää näyttelytoimintaa. Tällä viikolla, yli vuoden kestäneen Tennispalatsin remontin jälkeen, päästään vihdoin näkemään Helsingin Taidemuseon uusi ilme sekä ottamaan tuntumaa ohjelmistoon. Luvassahan on ainakin Suomessa ensi kertaa nähtävä Ai Weiwei ja ensi syksynä sitten Yayoi Kusama, mutta pliide, HAM, kai me saadaan muutakin kuin uusi logo ja nykytaidemaailmantähtiblockbusternäyttely kerran vuodessa? Odotukset, tai ainakin toiveet, ovat kovat. Viikkokatsauksessa EDITin toivorikkaat tapahtumatärpit avajaisviikonlopun runsaasta tarjonnasta.

Kesällä Helsingin isojen taidelaitosten pierunhajuinen horrostila pelmahti puheenaiheeksi kun konstvetaren Pontus Kyander otti aiheeseen kantaa. Meikäläisittäin pontevin sanankääntein Kyander jytkäytti, että kotimaan taidekentällä hukataan resursseja kun ei haluta tehdä oikeasti kansainvälistä yhteistyötä, saati sitten olla suunnannäyttäjinä. Vain kävijälukuihin tuijottamalla valtaa omaavat instituutiot tukehtuvat turvallisuushakuisuuteensa ja näivettävät samalla Suomen lupaavat taidetapaukset. Pääasiallisena rohtona ilmavaivoihin Kyander peräänkuulutti siis rohkeampaa ja näkemyksellisempää näyttelytoimintaa. Tällä viikolla, yli vuoden kestäneen Tennispalatsin remontin jälkeen, päästään vihdoin näkemään Helsingin Taidemuseon uusi ilme sekä ottamaan tuntumaa ohjelmistoon. Luvassahan on ainakin Suomessa ensi kertaa nähtävä Ai Weiwei ja ensi syksynä sitten Yayoi Kusama, mutta pliide, HAM, kai me saadaan muutakin kuin uusi logo ja nykytaidemaailmantähtiblockbusternäyttely kerran vuodessa? Odotukset, tai ainakin toiveet, ovat kovat. Viikkokatsauksessa EDITin toivorikkaat tapahtumatärpit avajaisviikonlopun runsaasta tarjonnasta.

Kesällä Helsingin isojen taidelaitosten pierunhajuinen horrostila pelmahti puheenaiheeksi kun konstvetaren Pontus Kyander otti aiheeseen kantaa. Meikäläisittäin pontevin sanankääntein Kyander jytkäytti, että kotimaan taidekentällä hukataan resursseja kun ei haluta tehdä oikeasti kansainvälistä yhteistyötä, saati sitten olla suunnannäyttäjinä. Vain kävijälukuihin tuijottamalla valtaa omaavat instituutiot tukehtuvat turvallisuushakuisuuteensa ja näivettävät samalla Suomen lupaavat taidetapaukset. Pääasiallisena rohtona ilmavaivoihin Kyander peräänkuulutti siis rohkeampaa ja näkemyksellisempää näyttelytoimintaa. Tällä viikolla, yli vuoden kestäneen Tennispalatsin remontin jälkeen, päästään vihdoin näkemään Helsingin Taidemuseon uusi ilme sekä ottamaan tuntumaa ohjelmistoon. Luvassahan on ainakin Suomessa ensi kertaa nähtävä Ai Weiwei ja ensi syksynä sitten Yayoi Kusama, mutta pliide, HAM, kai me saadaan muutakin kuin uusi logo ja nykytaidemaailmantähtiblockbusternäyttely kerran vuodessa? Odotukset, tai ainakin toiveet, ovat kovat. Viikkokatsauksessa EDITin toivorikkaat tapahtumatärpit avajaisviikonlopun runsaasta tarjonnasta.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.

Reija Meriläinen (s. 1987) opiskelee Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelmassa. Galleria FAFAassa on nyt esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Afterglow, jossa liikutaan tuhon uhkan ja selviytymisen teemojen parissa. Näyttelyn teokset ovat video- ja veistosinstallaatiota, joissa on käytetty tuntoaistiin vetoavia materiaaleja, kuten metallia, ballistista hyytelöä ja lateksia. Näyttely on täynnä vastakohtia; se on samaan aikaan kutsuva ja luotaantyöntävä, pehmeä ja kova, kaunis ja väkivaltainen. Meriläisen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpänä ValoKuvA II -näyttelyssä Kuva/Tilassa, Nuoret 2013 -näyttelyssä Taidehallissa ja yksityisnäyttelyssä Vapaan Taiteen Tilassa.