Edit

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Hannu Karjalaisen Towards an Architect (2010) ja Cécile B. Evansin Amos’ World (2017) kuvaavat arkkitehteja ahdingossa. Molemmat teokset ovat katsottavissa verkossa.

Viimein avautuneeseen ARS17-näyttelyyn on paketoitu monta hienoa teosta nykytaiteen tunnetuilta nimiltä, joiden tuotantoa ei Suomessa ole aiemmin nähty. Hello World! onkin nykytaiteen museon suurprojekti, jolla Kiasma sanoo sanottavansa yhdestä 2010-luvulla eniten puhuttaneista ilmiöistä – post-internet-taiteesta.

Viimein avautuneeseen ARS17-näyttelyyn on paketoitu monta hienoa teosta nykytaiteen tunnetuilta nimiltä, joiden tuotantoa ei Suomessa ole aiemmin nähty. Hello World! onkin nykytaiteen museon suurprojekti, jolla Kiasma sanoo sanottavansa yhdestä 2010-luvulla eniten puhuttaneista ilmiöistä – post-internet-taiteesta.

Viimein avautuneeseen ARS17-näyttelyyn on paketoitu monta hienoa teosta nykytaiteen tunnetuilta nimiltä, joiden tuotantoa ei Suomessa ole aiemmin nähty. Hello World! onkin nykytaiteen museon suurprojekti, jolla Kiasma sanoo sanottavansa yhdestä 2010-luvulla eniten puhuttaneista ilmiöistä – post-internet-taiteesta.

Viimein avautuneeseen ARS17-näyttelyyn on paketoitu monta hienoa teosta nykytaiteen tunnetuilta nimiltä, joiden tuotantoa ei Suomessa ole aiemmin nähty. Hello World! onkin nykytaiteen museon suurprojekti, jolla Kiasma sanoo sanottavansa yhdestä 2010-luvulla eniten puhuttaneista ilmiöistä – post-internet-taiteesta.

Our proposition is simple: Instead of holding talks on anxiety, let’s make people anxious. Rather than organizing symposia on privacy, let’s jeopardize it. Let’s give a body to the problems of the present where they occur so as to make them a matter of agency—not spectatorship.
Instead of unmasking the present, this is The Present in Drag.
–DIS

Our proposition is simple: Instead of holding talks on anxiety, let’s make people anxious. Rather than organizing symposia on privacy, let’s jeopardize it. Let’s give a body to the problems of the present where they occur so as to make them a matter of agency—not spectatorship.
Instead of unmasking the present, this is The Present in Drag.
–DIS

Our proposition is simple: Instead of holding talks on anxiety, let’s make people anxious. Rather than organizing symposia on privacy, let’s jeopardize it. Let’s give a body to the problems of the present where they occur so as to make them a matter of agency—not spectatorship.
Instead of unmasking the present, this is The Present in Drag.
–DIS

Our proposition is simple: Instead of holding talks on anxiety, let’s make people anxious. Rather than organizing symposia on privacy, let’s jeopardize it. Let’s give a body to the problems of the present where they occur so as to make them a matter of agency—not spectatorship.
Instead of unmasking the present, this is The Present in Drag.
–DIS