Sorbus: WASTED YEARS – Sad, sexy and artist-run

Sorbus: WASTED YEARS – Sad, sexy and artist-run (Khaos Publishing 2020) kokoaa yksiin kansiin Sorbus-gallerian loiston vuodet. Yltäkylläinen julkaisu sisältää 16 tekstiä taiteilijoilta, kuraattoreilta ja taidetyöläisiltä, jotka ovat olleet eri tavoin kiinnittyneitä Sorbuksen toimintaan. Lisäksi mukana on arkistohaastatteluita tilassa esiintyneiltä taiteilijoilta.

Sorbus oli taiteilijajoukon perustama taidetila, joka toimi Helsingissä Vaasankadulla vuosina 2013–2019. Sittemmin ryhmä on jatkanut taiteellista toimintaansa ilman näyttelytilaa. Johdantotekstissä julkaisua kuvataan näyttelytilan paperiseksi laajennukseksi. Laajasta dokumentaarisesta kuva- ja tekstiaineistosta huolimatta julkaisu onkin enemmän itsenäinen taideteos, tai taideteko, kuin historiikki.

Sorbuksen vaiheiden ja kollektiivisen historian lisäksi julkaisu reflektoi laajemmin itsenäisen taidetilan, taidemaailman logiikan ja taiteellisen toiminnan mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Esimerkiksi Cory John Scozzarin, Mikko Piispan, Steph Kretowitzin ja Vappu Jalosen tekstien kautta pohditaan luokan, paikan ja sosiokulttuuristen tekijöiden vaikutusta prekaariin taidetyöhön. Moniäänisen verkoston läsnäolo julkaisussa ilmentää tiivistä, kansainvälistä taidetyöläisten yhteisöä, josta Sorbus vaikuttaa löytäneen tärkeitä samanmielisiä liittolaisia.

Matti Kuntun taittama julkaisu sisältää myös mittavan kuvadokumentaation Sorbuksen vuosilta, jotka ovat epäilemättä virvoittaneet Helsingin nykytaidekentän maaperää. Erityisesti kuvamateriaalin kautta käy ilmi, kuinka keskeisessä asemassa myös musiikki ja esitykset ovat Vaasankadulla olleet. Samalla kun kuvat ilmentävät Sorbuksen ympärilleen synnyttämää yhteisöllisyyttä, ne kuvittavat tunnelmallisesti ajanjaksoa, joka jo nyt tuntuu hieman nostalgiselta. Viimeisille sivuille koottu 90 näyttelyn ja yli 100 tapahtuman luettelo kertoo jostain kokoaan suuremmasta, eikä ainakaan hukkaan heitetyistä vuosista.

Juho Hännisen ja Eva Neklayevan tekstit tarpeellisesti asemoivat Sorbuksen pitkään ketjuun helsinkiläisiä alternative-taidetoimijoita, kuten ROR ja Lepakkoluola. Vapauden ja merkityksellisyyden tavoittelussa taiteellisen aktivismin keinoin Sorbus ei ollut ensimmäinen, eikä tule olemaan viimeinen. Viestikapula on jo siirretty samassa tilassa elokuussa avautuneelle Outo olo -nykytaidetilalle.

Julkaisun voi tilata täältä. RK

Sonja Donner: A lamp-lit room on a night of a kind. A tree has fallen, now there is a hut

Helsinkiläisen pienkustantamon Rooftop Pressin elokuussa julkaisema Sonja Donnerin teos A lamp-lit room on a night of a kind. A tree has fallen, now there is a hut kysyy valokuvan ja tekstin keinoin: Missä kaikkialla, kuka, miten ja millä tavoin voi olla olemassa, asua ja kerääntyä yhteen?

Kirja ei pelkästään dokumentoi näitä tapahtumia vaan tarjoaa syyskuussa Kuvataideakatemian kandinäyttelyyn installaatioteoksella osallistuneen taiteilijan huomioita ja havaintoja kuvien ja tekstien muodossa. 

Pienikokoinen, pehmeäkantinen ja tiiviisti taitettu kirjateos (engl. bookwork) koostuu yhteensä kymmenistä snapshot-valokuvista, joissa kuvataan lähietäisyydeltä arkisia ja kotoisia tilanteita: ruuanlaittoa, tiskikasoja, mökkeilyä, luontomaisemia, katunäkymiä. Valokuvat ovat raakoja ja kaunistelemattomia, joskus tärähtäneitä ja suttuisiakin. Kuviin toisinaan näkyviin jätetty aikaleima vielä korostaa niiden huoletonta otetta.

Sonja Donnerin oman tekstin lisäksi kirjan päättää kuraattori Elina Suoyrjön kirjoittama eläinten arkkitehtuuria, erityisesti lintujen pesiä, tutkiva essee.

Rooftop Press on Timo Vaittisen ja Tuukka Kailan vuonna 2017 perustama taiteilijalähtöinen kirjateosten ja taiteilijakirjojen julkaisija, jonka tavoitteena on tutkia julkaisutoimintaa taiteellisen työskentelyn muotona ja julkaisuja nykytaiteen ilmaisukeinona. VP

Dylan Ray Arnold & Océane Bruel: Paste of Time

Paste of Time on installaatioteoksistaan tunnetun taiteilijaduo Dylan Ray Arnoldin ja Océane Bruel’in uusi teos kirjan muodossa. Kuvakollaaseista koostuva kirja muistuttaakin heidän aiempia teoksiaan – vain täysin toisenlaisessa formaatissa: A4-arkin muotoisena pehmytkantisena niteenä. Niin ikään Rooftop Pressin elokuussa julkaisema teos käsittelee muun muassa uusmaterialismiin, kapitalismiin, kierrätykseen ja globaaliin paikallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Arnoldin ja Bruel’in veistoksista tutut elementit, kuten violetin sävyiset pahvikennot, toistuvat kirjassa nyt kaksiulotteisina kuvina. Esittävän ja abstraktin välillä häilyvien kollaasien lisäksi Paste of Time pitää sisällään taiteilija Minna Miettilän pohdiskelevaa pienproosaa sekä Turun yliopiston professori Katve-Kaisa Kontturin teoreettisemman tekstin, joka kontekstoi kirjan kuvallista sisältöä.

Dylan Ray Arnoldin ja Océane Bruel’in näyttely The Slow Business of Going, on esillä HAM-galleriassa 15.11. saakka. VP

Hengen aarteet – Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950

Artikkelikokoelma Hengen aarteet – Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950 liittyy Villa Gyllenbergin juuri päättyneeseen näyttelyyn Salatun tiedon tie. Sekä julkaisun että kokemuksellisen initiaatiomatkan muotoon rakennetun näyttelyn juuret ovat monitieteisessä Uuden etsijät -tutkimushankkeessa. Nina Kokkisen ja Lotta Nylundin toimittamassa teoksessa valotetaan kattavasti sitä, kuinka keskeisiä esoteeriset suuntaukset ja okkultuuri itse asiassa ovat olleet modernismin synnyssä ja kehityksessä. 

Vahvalla näkökulman muutoksella ja yllättävillä yhteyksillä kirja puhaltaa moneen kertaan käsiteltyyn aikakauteen uutta henkeä ja mielenkiintoa. Ja osoittaa myös sen, miten usein kansallistaiteilijoiksi roolitettujen tekijöiden syvä kiinnostus esimerkiksi antroposofiaan, vapaamuurariuteen ja ruusuristiläisyyteen on aiemmin esitetty lähinnä sivuhuomiona. Esoteerisuuden verkostoista esiin nousee myös vähälle huomiolle jääneitä kiinnostavia taiteilijoita, kuten mediaalista taidetta 1930-luvulla tehnyt Ilona Harima.

Nykytaiteen näkökulmasta on kutkuttavaa miettiä, millaisia uusia konteksteja avaavia tutkimushankkeita on löydettävissä tämän päivän taidekentältä. Mikä painuu unholaan ja millaisia yhteyksiä meidän ajassamme nähdään sadan vuoden kuluttua?

Hengen aarteet – Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950. Toimittajat: Nina Kokkinen & Lotta Nylund. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Parvs 2020. AP

Pori Biennale 2020

Porin kulttuurisäädön neljännen Pori biennaalin Not to Sing Like a City Bird Sings oli tarkoitus avautua entisessä Reposaaren ympäristöntutkimuskeskuksessa ja sen ympäristössä kesäkuussa 2020. Koronavirustilanteen vuoksi biennaali muutti kuitenkin muotoaan verkkoalustaksi ja painetuksi julkaisuksi. 

On osuvaa, että Porin kulttuurisäätö, jonka toiminta perustuu joustavuuteen sekä näyttelykäytäntöjen kriittiseen uudelleenarviointiin, pystyi järjettömän nopealla aikataululla uudelleenmäärittelemään tämän vuotisen näyttelyn – tekemään, tuottamaan ja esittämään taidetta ilman fyysistä näyttelytilaa tai objekteja.

Julkaisussa lukuisat taiteilijat avaavat suhdettaan Reposaareen. Taiteilija- ja teoskuvausten lisäksi tekstien tyylit vaihtelevat fragmentaarisista ja runollisista, sadun- tai raportinkaltaisiin kuvauksiin tapahtumista, teoksista tai työpajoista.

Erityisen tärkeältä tuntuu tapa, jolla julkaisun esipuheessa sanoitetaan ja reflektoidaan myös suunnitelmien muuttamiseen liittyvää surua sekä laajempaa kontekstia:

“Kuinka tehdä taidetta tällaisen inhimillisen tragedian äärellä ja kuinka puhua taiteesta tällaisena aikana? Onko oikeutettua surra menetystä, joka koskee projektia ja siihen linkittyneitä odotuksia? Onko sopivaa murehtia yhdessä tekemistä itselle tärkeän paikan ja aiheen äärellä? Voiko surra taidetta sellaisena kun sen on tähän asti tuntenut, samalla kun toivoo, että tilanne tuottaa myös uudenlaisia, kestävämpiä toimintatapoja?” (s. 12)

Anna Jensenin ja Eliisa Suvannon kuratoima Pori Biennaali 2020 – Not to Sing Like a City Bird Sings nähtävissä täällä.

Katalogin voi ladata täältä. SL

Rehearsing Hospitalities Companion 2

Nykytaiteen tiedotuskeskus Framessa tutkitaan vuosina 2019–2023 kulttuurisen vieraanvaraisuuden menetelmiä ja Rehearsing Hospitalities Companion 2 on nimensä mukaisesti toinen osa ohjelmiston julkaisusarjassa. Siinä keskitytään pohtimaan tiedon tuotannon saavutettavuuden kysymyksiä ja tuomaan esiin erityisesti normien ja instituutioiden ulkopuolelle jääviä näkökulmia. Tekstikokoelma sisältää kirjoituksia eri alojen kirjoittajilta pääosin englanniksi, mutta myös suomeksi ja pohjoissaameksi.

Englannin kielen sanassa access limittyvät saavutettavuuden, pääsyn ja oikeuden käsitteet ja julkaisun monissa teksteissä teemaa lähestytäänkin ableismin kautta. Framen kirja tallentaa myös omalta osaltaan tätä aikaa, elämäämme poikkeustilaa, joka ei välttämättä olekaan niin poikkeuksellinen. Julkaisu on läpileikkaus ja reflektio käynnissä olevista keskusteluista, jotka kyseenalaistavat vallitsevia taiteen tuottamisen ja välittämisen keinoja. 

Rehearsing Hospitalities Companion 2 pyrkii kurottamaan rajojen ja sulkujen tuolle puolen tuomalla vaihtelevien tekstityyppien kautta yhteen erilaisia tapoja kohdata ja käyttää kehoja, kieliä, kategorioita ja rakenteita. Teos myös rohkaisee lukijaa osallistumaan, ajattelemaan ja piirtämään kirjan sivuille ja sivuilla. Empatian ja huolenpidon uuttaminen institutionaalisiin rakenteisiin ei ole kuitenkaan yksinkertaista tai helppoa. “Diversity work is messy, even dirty, work”, työ moninaisuuden eteen on sotkuista puuhaa, kuten kirjan sivuilla (s. 113 PDF) siteerattu Sara Ahmed sanoo.

Julkaisuun liittyvien verkkokeskusteluiden tallenteet löytyvät Framen YouTube-kanavalta.

Rehearsing Hospitalities Companion 2. Toimittajat: Yvonne Billimore & Jussi Koitela. Frame Contemporary Finland, Archive Books 2020.

Julkaisun voi ladata täältä. AP

Teksti: Rosa Kuosmanen, Sanna Lipponen, Anu Pasanen ja Viivi Poutiainen.
Artikkelikuva: Khaos Publishing.