Seinäjoen taidehallin Pisto.
9.8.2021
Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.
Pisto. on osa Seinäjoen taidehallin Vintin näyttelyohjelmaa, jonka kuratoinnissa on haluttu huomioida osaltaan rakennuksen historia, sillä Kaleva navetta on toiminut aikoinaan myös verkatehtaana. ”Teknisen toteutuksen kohdalla nykytekstiilitaidetta määrittää villin kokeilevuuden ja hitaan toteutuksen dynamiikka”, kirjoittaa näyttelyn kuraattori Sanna Karimäki-Nuutinen. Näyttelyn viisi taiteilijaa osaltaan jatkavat pitkiä perinteitä sekä kääntävät ja kurittavat tekstiileihin ladattuja merkityksiä.
Anni Haunia: ~ , ~ sshhh, oota… ’ kuuluiko tuolta jotain kujerrusta? ~ , ’ ~ ’ | Kuva: Elina Teitti
Teosten raikkaudesta ja esillepanon ilmavuudesta huolimatta kokonaisuus tuntuu ensi alkuun hieman ujolta. Suurin osa tekstiiliteoksista asettuu levollisesti Vintin lämpimille puupaneeliseinille. Anna-Karoliina Vainion lohdullisen upottavat ryijyt istuvat erityisen hyvin katedraalimaisen tilan henkeen. Juuttikankaalle käsin ommellut teokset ovat kiehtovan monimuotoisia – ryijyn pitkään nukkaan kätkeytyy liikettä vahvan symboliikan ja abstraktion välillä. Ninni Luhtasaaren kirjontateokset kutsuvat lähemmäs tutkimaan pintaa, erilaisten lankojen, helmien ja paljettien muodostamia viimeistellyn virtaavia kuvioita. Pelkistetyn putkilomaiset hahmot arvioivat Panteran levyjä tai sohvia, leikkivät ja leijuvat heleässä maailmassa, jossa sadun ja arjen sävyt lyövät kättä.
Ninni Luhtasaari: Sano paras Panteran levy
Erika Hirsimäki: I Float in Gold & Plan D | Kuva: Jenni Latva
Voimakkaimmin tilaa ottavat haltuun Anni Haunian ja Ilai Elias Lehdon teokset. Haunian erilaisia tekstuureja sisältävistä kuteista ja langoista kudotut teokset ikään kuin hahmottelevat seinävaatteen muotoa, mutta niiden aukkoisuus pelaa materiaalin poissaololla. Kierrätetyistä ja läheisiltä saaduista materiaaleista työstetyt tekstiilikudelmat muodostavat portteja, joiden läpi katsoa tai astua ja joita voi kosketella. Myös Lehdon installaatiot muistuttavat tekstiilin eri ulottuvuuksista ja herkullisesta haptisuudesta. Varsinkin Hautomo ja sen minikokoisella biljardipöydällä pinkeinä lepäävät, oudon muotoiset PVC-munat houkuttavat esiin hypistelyn ja pusertelun tunnetta.
Ilai Elias Lehto: Hautomo | Kuva: Jenni Latva
Ilai Elias Lehto: Hautomo | Kuva: Katariina Vestergård
Perinteisten käsityötekniikoiden yhdistäminen yhteiskunnalliseen kritiikkiin löytää kiinnostavia, käsitteellisiä sävyjä erityisesti Erika Hirsimäen tekstiileissä. Hän hyödyntää esimerkiksi jacquard-kuviokudontaa teoksissa, jotka käsittelevät eläinten oikeuksia Tipi-hahmon kautta. Elävän olennon kohtaloa hyödykkeenä käsitellään kääntämällä kudonnaisen oikea puoli seinää kohti ja viimein kurttaamalla se ruttuiseksi mytyksi roikkumaan metallitangosta, kuten Silent Service -teoksessa.
Kokonaisuutena Pisto. antaa lavean kuvan tekstiilin ja sen tekijöiden mahdollisuuksista nykytaiteen kontekstissa. Osa taiteilijoista pitäytyy selkeästi tietyn tekotavan jatkumossa ja osa liikkuu vapaammin eri menetelmien välillä. Näyttelyn myötä käy kuitenkin selväksi, että leikki on olennainen osa tekstiilitaiteen perinnettä, oli tekniikka tai materiaali mikä tahansa.
Artikkelikuva: Anu Pasanen | Anna-Karoliina Vainio: Paradise on Your Skin
Taiteen edistämiskeskus on tukenut tämän tekstin toteuttamista.
