SICin viimeinen näyttely L3-makasiinissa, Altered Flakes, on joutsenlaulu Helsingin nykytaidekenttää perustavanlaatuisesti rikastuttaneen taiteilijavetoisen gallerian näyttelytilalle. Kuten on laajasti uutisoitu, Helsingin kaupunki ilmoitti kuluvan vuoden tammikuussa irtisanovansa kaikki Jätkäsaaren L3-makasiinin vuokrasopimukset tulevan remontin takia. Yksi makasiinista muuttamaan joutuvista gallerioista on SIC, joka on kasvanut kuudessa vuodessa marginaalitoimijasta yhdeksi kaupungin kiinnostavimmista ja korkeatasoisimmista taidetiloista. Laajaa ja aktiivista taiteilijavetoista kenttää on pidetty Helsingin nykytaidekentän omaleimaisena piirteenä, jopa lippulaivana, jota on käytetty esimerkkinä kaupungin vireästä ja monipuolisesta taideskenestä. Kansainvälisiä kuraattorivieraita ja muita kentän ammattilaisia on kuljetettu ylpeydellä tutustumaan Jätkäsaaren makasiiniin. SIC ja sen ympärille syntynyt yhteisö ovat luoneet otollisen alustan uusille tekijöille ja kokeellisille ideoille kasvaa ja rikastuttaa paikallista kenttää. Ajan hermolla tai vähän sitä edellä olevat näyttelyt ovat tuoneet Helsinkiin runsaasti myös kansainvälisiä taiteilijoita. Kuten ei-kaupalliset ja vaihtoehtoiset toimijat kaikissa kaupungeissa, myös SIC on tehnyt Helsingissä työtä, josta myös isot instituutiot ovat päässeet hyötymään poimimalla gallerian esiin nostamista tekijöistä sisältöä omiin kirjoihinsa. Silti näyttää, että esimerkiksi museot eivät ole ymmärtäneet tarttua tilaisuuteen kutsua vastavuoroisesti vaikkapa Jätkäsaaresta tai Vaasankadulta vierailevia kuraattoreita tai taiteilijoita tekemään yhteistyötä ohjelmasisällöissään. Erityisesti juuri nyt se olisi arvokas kädenojennus tilaongelmien kanssa tuskailevalle taiteilijavetoiselle kentälle. SICin näyttelyiden tuoreuteen ja laatuun on liioittelematta lähes poikkeuksetta saattanut luottaa. Myös viimeinen näissä tiloissa nähtävä näyttely, olkoonkin selvästi varsin spontaanisti ja rennolla kädellä koottu, on tyylipuhdas ja tunnelmallinen katsaus gallerian toimintaa pyörittäneen työryhmän työskentelyyn. Ennen kaikkea Altered Flakes esittelee ainutlaatuisia, kohta taakse jääviä näyttelytiloja tavalla, joka saa vatsan vääntymään harmituksesta – ja liikutuksesta. Näyttely tuntuu fyysisesti sijoittuvan jonnekin matkalle kohti tiloista luopumista. Kuin tavarat olisi jo pakattu, mutta jotain on vielä unohtunut lattialle lojumaan. Työtuolin päälle on nostettu maalaus kuin odottamaan kuljetusta (Bogna Wisniewska: All I Ever), ja seinän vierelle on jäänyt tossu ja yksinäinen käsipaino (Maija Luutonen: B-scroll). Komeroon on unohtunut nippu ledinauhaa (Konsta Ojala: Untitled (Mount Kailash) ja jo puretun seinän välistä paljastunut pala vanhaa tapettia (Niina Tervo: Untitled). Melkein kun täältä olisi jo lähdetty, ehkä vähän kiireellä. Näyttelyn teokset on sijoitettu kerroksen isoon raakatilaan ja varsinaiset näyttelytilat on jätetty tyhjiksi. Ne hohtavat puhtaan valkoisina, odottaen hiljaa moukaria ja lekaa. Jätkäsaaren tunnelmallinen satamamiljöö on tietenkin malliesimerkki gentrifikaatiosta: ensin tulivat uudet asuinkorttelit, sitten hulppea hotelli. Oli kai vain ajan kysymys, milloin taidetilat joutuvat väistymään. Luultavasti SICin upea parrukattoinen tila ja viimeistelemättömät raakatilat ovat muutaman vuoden päästä osa hulppean loft-asunnon olohuonetta. Epäilemättä niitä markkinoidaan rouheina, industrial-henkisinä city-koteina oman elämänsä taiteilijoille. Silti on sääli, ettei Helsingin kaupunki ole nähnyt makasiinia mahdollisuutena tehdä asiat toisin. SICillä ei ole vielä tiedossa uusia tiloja, vaan työryhmä jatkaa työskentelyä toistaiseksi ilman omaa näyttelytilaa. Loppuvuoden ohjelma pyritään toteuttamaan väliaikaisissa tiloissa tai muulla tavoin. Myös muu kuin varsinainen näyttelytoiminta on ollut arvokasta SICin moninaisille yleisöille. Perjantaiset avajaiset ovat olleet tapaamis- ja hengailupaikkoja, joihin on kokoontunut vapaan kentän ammattilaisia, instituutioiden edustajia ja taideopiskelijoita, mutta runsaasti myös täysin muuten niiden ulottumattomissa olevaa yleisöä, nuoria, alakulttuurien edustajia sekä muuten perinteisen taidekentän ulkopuolelta tai täysin muilta aloilta tulevia ihmisiä. Illat SICissä ovat mitä suurimmassa määrin olleet tärkeitä epävirallisia kokoontumisia, joissa on kuin ohimennen tutustuttu, vaihdettu kuulumisia ja uutisia, keskusteltu, tavattu tuttuja, tehty yhteistyösuunnitelmia ja tunnettu yhteenkuuluvuutta. Siksi SICin historia on samalla yhteistä historiaa. Jälleennäkemistä odotellessa.   SIC: Altered Flakes Näyttely on esillä 21.–29.4.2018 poikkeuksellisesti joka päivä, ma-pe klo 14–18 ja la-su 12–16.     EDITissä SICin näyttelyistä julkaistut jutut: Prinmaking is not dead: Nykytaidegrafiikka tänään No puzzle to solve Pitsaa, peuroja ja pilkkuja Yhteiseloja: Essi Kausalainen SICissä Kollaborointia Danilo Stankovic – A Thousand Years of Sleep Pablo Picasso Was Never Called an Asshole: Vibes SICissä]]>