Näyttämön täydeltä nykytaidetta – EDIT

Sulje

Sulje

Näyttämön täydeltä nykytaidetta

Hämeenlinnan lääninhallituksen talo toimii kiinnostavana kehyksenä Ars-Hämeen runsaalle Näyttämö-kesänäyttelylle. Parhaimmillaan hienot teokset ja ripustukselliset oivallukset täydentävät toisiaan.

Hämeenlinnan lääninhallituksen talo kätkee tänä kesänä sisäänsä ilahduttavan kattauksen nykytaidetta. Kuvataiteilijayhdistys Ars-Hämeen Näyttämö-kesänäyttelyn ovat kuratoineet Aino Kannisto ja Salla Laurinolli. Ensi kertaa yleisölle nyt avattu Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennus tarjoaa komeat puitteet 28 taiteilijan teoksille ja toimii kiinnostavana kehyksenä ripustukselle. Merkittävä osa näyttelyn teoksista on uusia ja rakennuksen ehdoilla syntyneitä tai siellä tapahtuvia.

Näyttelykokonaisuutta hallitsee maalaustaide, joka istuu 1830-luvulla valmistuneen rakennuksen empiretyyliin hyvin. Luultavasti seinäpinnoille ripustusta on täytynyt historiallisessa rakennuksessa välttää, sillä monet teokset on sijoitettu nojaamaan seiniin, tuoleille tai erilaisille jalustoille. Esimerkiksi Susanne Gottbergin utuiset ihmiskuvaukset asettuvat hienosti rakennuksen hiljaisiin huoneisiin, nojailemaan pastellinsävyisiin seinäpintoihin. 

Saimi Suikkasen arkisia tilanteita ja kameraan tallentuneita hetkiä kuvaavat maalaukset etsiytyvät huoneiden pehmeiden sävyjen lomaan. Eyeshadow play (2022) laajenee leikiksi maalauksessa kuvattujen ihon, meikin ja hiusten sävyjen sekä kuin samasta paletista ammennetun seinän lämpimän hiekansävyn kanssa. Night out -maalauksen (2022) drinkkilasin vihreä neste taas riitelee juuri oikealla tavalla vihreän seinän kanssa. 

Myös Elina Aution taivutetut puurimaveistokset ovat kuin varta vasten rakennuksen värikartan mukaan luotuja. Tasapainottavat eleet -teoksen (2021) persikkaiset, roosan ja vaaleanpunaisen sävyt toistuvat sekä teoksissa että huoneen seinissä ja katon koristemaalauksissa. Taivutettujen ja yhteen tuotujen puuosien muodostamat kehikot keskustelevat tilan mittasuhteiden sekä ikkunoiden ja ovien säännöllisten ruudukkomuotojen kanssa.

Saimi Suikkanen: Eyeshadow play (2022), öljy kankaalle, 45 x 40 cm | Kuva: Rosa Kuosmanen

Elina Autio: Tasapainottavat eleet (2021), kertopuu, koivuvaneri, akrylaattimaali, 170 x 250 cm | Kuva: Rosa Kuosmanen

Näyttelyn vaikuttavimmat osiot muodostuvat ensimmäisen kerroksen saleihin ja vanhoihin toimistohuoneisiin, joissa teosten esillepanojen herkkyys kohtaa kiinnostavan jännitteen tilojen kanssa. Toisen kerroksen pienissä huoneissa käytävien varrella sama huolellisuus jää jossain määrin puolitiehen. Parhaimmillaan hienot teokset ja ripustukselliset oivallukset täydentävät toisiaan.

Kun huoneeseen astuu sopivalla hetkellä, Mika Karhun Bad camping, memory fragility -installaation (2021) projisointi voi näyttää ensivilkaisulla auringon läikkien leikiltä seinällä. Katseen ja kuvan tarkentuessa nostaginen tunnelma ja seinälle vanhasta asuntovaunun ikkunasta heijastettu rätisevä kotivideokuva muodostavat liikuttavan kokonaisuuden hämyiseen, hylättynä odottavaan toimistohuoneeseen. Olli Larjon kineettinen veistosinstaallaatio ja videoprojisointi Valonsilpoja (2022) puolestaan luo suorastaan elokuvallisen ja unenomaisen tunnelman näyttelytilaan.

Kari Vehosalon maalauksessa Study of a young man (2022) mieshahmo seisoo valkoiset bokserit jalassa ja näyttää särisevän tai monistuvan kuin sarjakuvassa. Maalauksessa seinän ja lattian välinen raja pysyy paikoillaan, ja kun maalaus on asetettu matalalle jalustalle seinää vasten, se osuu samaan linjaan myös huoneen seiniin maalattujen väripintojen kanssa.

Olli Larjo: Valonsilpoja (2022), veistosinstallaatio | Kuva: Rosa Kuosmanen

Kari Vehosalo: Study of a young man (2022), öljy kankaalle, 190 x 150 cm | Kuva: Sanna Lipponen

Näyttelyn nimi Näyttämö on moniulotteinen. Lääninhallituksen talo ei ole neutraali esityspaikka vaan kantaa mukanaan jälkiä valtaan, valvontaan ja hallintoon liittyvistä tehtävistä. Nämä jäljet saattavat värittää esillä olevia teoksia, esittää ne toisenlaisessa valossa. Esimerkiksi Maija Helasvuon herkkä lasiveistoskokonaisuus Pisaroita (2022) alkaa näyttää siltä kuin veistokset pitäisivät tärkeää kokousta kunnantalon silkkipehmustetuilla kustavilaistuoleilla. Vanhojen opetustaulujen muodon ottaneet, kuvitteellisia karttoja kuvaavat Pilvi Ojalan teokset on sijoitettu vanhaan arkistohuoneeseen, ja ripustettu kuin tilassa olisi jonkinlainen esittely käynnissä.

Jesse Avdeikovin ilahduttavien kirjontatöiden piirrosmaiset kuva-aiheet ja herkulliset tekstiilimateriaalit muodostavat täydellisen kontrastin historiallisen pompööseille edustustiloille ja vallankäytön näyttämöille. Pöydällä lepäilee paistettu kananmuna, tuolille asetetussa tyynyssä komeilee keltaiseen kauluspaitaan pukeutunut tiibetinmastiffi ja kaapin hyllyille perhekuvien tapaan esille laitetuissa teoksissa keltaiseen huppariin pukeutunut manuli huitoo tassullaan. 

Osa Valtteri Kivelän Sattumia elämässäsi -teossarjan (2022) sympaattisista maalauksista on sijoitettu lasin taaksen vitriinikaappiin. Niiden pehmeä värienkäyttö, hiljainen maiseman kuvaus ja esineyksityiskohdat sisältävät vihjeitä myös ympäröivään huoneeseen ja henkilöhistoriaan. Vitriinit ovat olleet läsnä Kivelän maalausten aiheissa, ja nyt niitä fyysisesti hyödyntävä esillepano luo hienon kokonaisuuden.

Maija Helasvuo: Pisaroita (2022), betoni, lasi | Kuva: Rosa Kuosmanen

Kiinnostavan esityksellisen lisän kokonaisuuteen tuo Jemina Lindholmin ja Kaura Raudaskosken osallistava taideteos Opastus alkaa klo 13, jossa käsitellään erilaisia opastamiseen ja Lääninhallituksen vanhaan päärakennukseen liittyviä valtasuhteita. Opastuksen muodossa toteutunut taideteos tapahtui harmillisesti vain kerran eikä ollut käynnissä oman vierailumme aikana. Virastorakennuksen historiaa ja hallinnollisen vallankäytön tematiikkaa kommentoivia teoksia olisi mielellään nähnyt näyttelyssä enemmänkin. Monet teokset tarkastelevat pikemminkin rakennuksen arkkitehtuuria ja tiloja, kuten Mari Isotalon tilojen pohjalta syntyneet maalaukset. 

Kunkin taiteilijan teoksen yhteydessä on esittelyteksti, mutta niiden tyylit vaihtelevat paljonkin. Poikkeuksellisen esitysympäristönkin vuoksi katsoja voisi hyötyä myös laajemmasta, näyttelykokonaisuutta, kontekstia ja teosvalintoja avaavasta tekstistä. 28 taiteilijan laaja kattaus ei pysy loppuun asti täysin eheänä vaan kärsii epätasaisuudesta useimpien isojen ryhmänäyttelyiden tapaan. Onnistumiset kuitenkin kannattelevat – viimeistellyt teoskokonaisuudet ja niiden ainutlaatuinen esitysympäristö muodostavat monilta osin mieleenpainuvan näytöksen.

Ars-Häme ry:n kesänäyttely 2022 Näyttämö esillä 28.8.2022 saakka Hämeen lääninhallituksen talossa (Hallituskatu 16) Hämeenlinnassa.

 

Näyttelyn taiteilijat: 

Komugi Ando, Elina Autio, Jesse Avdeikov, Susanne Gottberg, Maija Helasvuo, Ismo Hyvärinen, Mari Isotalo, Mika Karhu, Valtteri Kivelä, Jukka Korkeila, Leena Kursu, Niina Laitonen, Tuija Lampinen, Olli Larjo, Juha Laurikainen, Jemina Lindholm & Kaura Raudaskoski, Katja Luoto, Tiina Nevalainen, Pilvi Ojala, Paula Ollikainen, Katri Stenberg, Saimi Suikkanen, Eeva-Kaisa Takala, Anne Tamminen, Kari Vehosalo, Jarno Vesala, Hanna Vihriälä

 

Teksti: Rosa Kuosmanen ja Sanna Lipponen

 

Artikkelikuva: Jesse Avdeikov, Munatutkielma, 2022, kirjonta/lankamaalaus, 23 x 23 cm | Kuva: Sanna Lipponen

EDIT on vuonna 2014 perustettu julkaisu, jossa kirjoitetaan nykytaiteen sisällöistä, taiteilijoista, näyttelyistä ja ajankohtaisista ilmiöistä kulttuurin kentällä.

info@editmedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *