Huopalahden Asematilan Asemalabrassa on 17.–18.3. esillä Jaana Laakkosen teos, joka asettuu suhteeseen maalauksen teoskäsityksen kanssa. Laakkonen käyttää maalia yhtenä työkalunaan, mutta Kindness, hospitality, idleness, essay, fabrics, reading käsittää juuttikankaan ja maaliaineksen lisäksi tekoja, taiteilijan kirjoittamia esseitä ääneenluku- ja kuuntelukokemuksineen sekä erilaisia esineitä. Edellä kuvatut osaset muodostavat kiinnostavan teoksen, joka on samalla epäyhtenäinen ja koherentti sekä dekonstruoiva tekemättä sitä dogmaattisesti. Laakkosen teoksen taustalla on Karen Baradin ajattelu ja siitä tuttu intra-aktion käsite, joka peruspiirteiltään hahmottaa ilmiöitä apparaatteina, joista yksittäiset entiteetit hahmotetaan ja josta ne syntyvät. Intra-aktiossa vallitsee siis erilainen logiikka, kuin interaktiossa, jossa vaikkapa kahden hiukkasen lineaarisesta vuorovaikutuksesta syntyy jokin uusi ilmiö. Intra-aktiossa tämä ilmiö ja sen aiheuttava apparaatti on siis hiukkasten olemisen ja nimeämisen edellytys. Interaktio konnotoi polariteetteja ja dikotomioita, kun intra-aktiossa taas hiukkaset näyttäytyvät ensisijaisesti suhteessa kokonaisuuteen ja sen kautta. Näin niiden arvo määräytyy hieman eri tavalla. Muodostuu komponentteja, jotka eivät ole vastakkaisia tai toisensa poissulkevia. Kindness, hospitality, idleness, essay, fabrics, reading:ssa Baradin käsitykset kulkevat mukana tekstin tasolla, mutta teos itsessään ei pyri kuvaamaan niiden toimintaa. Kanonisoitunut maalaus on lineaarinen objekti sekä modernismin ja moderniteetin ilmentymä. Se on teos, jota edeltää taiteilija, tämän työ, työkaluja ja materiaaleja. Maalauksella on selkeä muoto, jonka käsitteellinen ja formalistinen sisältö kattaa kaiken tarpeellisen. Katsoja tulee sen äärelle ja suorittaa luennan, jolla parhaassa tapauksessa tavoitetaan teoksen tarkoitettu eetos tai jokin muu hyväksyttävä totuus. Luennassa käytetään luokituksia kuten abstrakti ja esittävä, ekspressiivinen ja minimalistinen ja niin edelleen. Katosta roikkuu nippusiteillä pitkäksi pötköksi sidottuja harjanvarsia sekä läpikuultava kangas, jolle on maalattu ja jossa on ainakin yksi pieni reikä. Lattialla on maalattu juuttikangas, joogamattoja ja kasa kankaita, jolle harjanvarsipötkön toinen pää laskeutuu. Lattialla on myös tietokone. Ovella on räsymatto. Eteisessä on takkeja ja kenkiä. Jaana Laakkonen puhuu. Minä kuuntelen. Mihin teos päättyy? Missä se alkoi? Kindness, hospitality, idleness, essay, fabrics, reading sijoittuu perinteisen maalauksen ja sen käsityksen ulkopuolelle. Teoksen logiikka on hieman erilainen kuin lineaarisella maalauksella, mutta se ei suoranaisesti protestoi tai yritä kumota sitä. Teos on sellainen kuin se on siksi, että se on. Siinä on kangasta ja maalia, mutta sen lisäksi on esseitä, tekoja, joutenoloa, epämääräinen aikajana, jaetun tekijyyden kokemus ja ystävällisyyttä. Koska teoksen luonne haastaa modernistisen maalauksen narratiivin, se haastaa myös yritykset sanallistaa itseään. Maalauksen tekeminen on yhtälailla opetettua, kuin sen kokeminen ja lukeminenkin. Vaikka teos itsessään tarjosi monenlaisia kokemuksia – keskustelu taiteilijan kanssa, värin kokeminen ja materiaalien tunnun pohdinta – tuntuu kiinnostavalta, miten lopulta ajatukset teoksesta koskevat eniten itseäni ja omaa ajatteluani. Miettiessäni tämän tekstin kirjoittamista huomasin kulkevani päässäni edestakaista liikettä korjatessani omia ajatuksiani, jotka tuntuivat luokittelevan teoksen ilmaisua ja materiaalien konfiguraatioita ihan pyytämättäkin. Näinhän minut on koulutettu. Ei siis sillä, että tämä teos vaatisi taiteentutkimuksen työkaluista luopumista. Ehkä se pikemminkin ehdottaa, että kääntäisin ne omaa ajatteluani vastaan. Kuva: Jaana Laakkonen

Jaana Laakkonen: Kindness, hospitality, idleness, essay, fabrics Asemalabra (Kylätie 25 A 3 Helsinki) Avoinna 17.3.–18.3. 11-17 Luennat klo 13, 14, 15