Kävelen lokakuun kiiltävässä hämärässä kohti Linnankadun voimalaitosta. Jo matkalla huomaan monenlaista suhinaa, kohinaa ja pöhinää. Tuike ja Simo Alitalon Höristystehtäviä on sarja ohjeita, joiden avulla voi asettua kuuntelemaan erilaisia paikkoja, kuten Konsankujan tasoristeystä tai joen ylitse edestakaisin seilaavaa Föri-lauttaa. Annan äänten johdatella varovaista kulkuani kohti Turku Energian korttelia ja sen erilaisia tuulettimia ja muuntajia. Piileksin suurten kuusien katveessa ja kietoudun alas kurottavaan oksaan. Illan rauhassa koiraansa kävelyttävän pariskunnan askelten äänet nousevat esiin lähes epäluonnollisina, tuoden mieleen foley-artistien työn. Miten itse tuottaisin tuon elokuvallisen askeleen? Liikkeelle lähtiessäni kengänpohjaani tarttunut lehti kahisee ja litisee samanaikaisesti jalan ja asfaltin välissä vaatien huomiotani. Samassa hetkessä ajatukset vievät mukanaan enkä ole enää lainkaan tietoinen äsken koko tietoisuuden täyttäneestä äänestä. Etääntyessäni rakennuksista ja niiden äänistä huomaan, miten kadun vaihtaminen muuttaa maailman täysin. Liian läpitunkevalta tuntunut imurin sietämättömän tasaista pörinää muistuttava ääni jää kulman taakse ja olo kevenee, aivan kuin kohoaisin ilmaan.

Vaikka äänitaiteen keskiössä ovat kuultavat asiat, on helppo huomata, kuinka teosten kanssa oleminen terävöittää myös muut aistit. Kuuloaistin kautta saatavat ärsykkeet johdattelevat aistiseikkailuihin, ajatusleikkeihin ja assosiaatioihin, ja kuitenkin pitävät kokemusta otteessaan. Aivan kuin äänet kujeilisivat kokijan kanssa houkutellen pois äänen ääreltä ja pian taas takaisin, tietäen kuinka pienilläkin muutoksilla voi ohjata huomiota vaivattomasti.

Alitalojen kuuntelutehtävät ovat oiva aloitus Titanikin teoskokonaisuudelle, sillä ne herättelevät pohtimaan kattavasti paitsi äänen ominaisuuksia, kuvauksia ja kielellistyksiä myös tilojen ja niiden merkityksien muodostumisia erityisesti äänten kautta. Osa Kuuntele sientä, kuuntele pyörää -projektin teoksista onkin hyvin selkeästi sidottu tiettyyn paikkaan Turussa, kuten Alice Pamukin Port Athur – Lüshunkou. Siinä tiettyjen pisteiden väliin jäävä viipale kaupunkia toimii näyttämönä surrealistiselle narratiiville, jonka lähtökohtana ovat olleet alueesta otetut Googlen satelliittikuvat. Sibeliusmuseon takana sijaitseva Nicole Willisin Seasoned taas on musiikillinen vuoropuhelu toisen julkisen taideteoksen, Jan Erik Andersonin Pehr Kalm Revivalin kanssa. Willisin säveltämä ja ohjelmistoinstrumenteilla tuottama pienoisalbumi maanittelee esiin kuulijan käsityksiä rationaalisesta ja irrationaalisesta. Aurajoen törmän päällä sijaitseva pieni puutarha värisee ääniteoksen tahdissa. Sävellykset kuljettelevat katsetta pensaiden ja puiden pinnoilla ja väleissä, rytmi polkee kevyesti kysellen: mitä sinä koet, mihin suuntaan menisit, minne huomion laskisit?

Paikkasidonnaisuuden kysymykset tulevat liki myös niissä teoksissa, joissa yhteys tiettyyn tilaan ei ole niin ilmeinen. Teos muuttuu toiseksi eri paikoissa kuunneltuna, kokemus paikasta muuttuu toiseksi teosta kuunneltaessa. Kaikki Kuuntele sientä, kuuntele pyörää -teokset on merkitty Titanikin verkkosivuilta löytyvään Turun karttaan ja niillä on kaupunkitilassa QR-koodein merkityt tarrat, joiden kautta äänitteisiin pääsee käsiksi paikan päällä. Videokaffe-kollektiivin teoksen sijainti on merkitty eräälle pellolle Koroisiin. Vastoin annettuja ohjeita kuuntelen Dooria kuitenkin toisaalla, jolloin sen erilaisia tiloja ja tilanteita mieleen kehivä äänimaisema sekoittuu kuulokkeiden takaa tunkeutuvaan kantakaupunkiin. Keskustaa kohti kävellessä on vaikea erottaa kuuluvatko nuo hälytysajoneuvon sireenit teoksesta vai ympäröivästä tilasta.

Door tuo esiin monissa muissakin projektin teoksissa esiin nousevan äänen ja ajan yhteyden. Ajat ja tapahtumat kerrostuvat teoksia kuunneltaessa, sireenien sointi tapahtui joskus jossain ja toistuu jälleen tässä ja nyt, ehkä aiemmin jossain toisessa tilanteessa nauhoitettuina tai luotuina, ehkä omassa ympäristössäni juuri nyt.

Äänen ja kokemuksen matkustamista ajassa pohtii myös Kaino Wennerstrand: “This is a time traveling machine that we are in. This is happening to us at the same time. I am hearing this for the first time, just like you are.” Wennerstrandin 25 minuutin mittainen Two Beers on paitsi puhetta puheesta kuulijalle, myös erityisesti puheen kuuntelua kuulijan kanssa. Aistielimen kautta tajuntaan pesänsä tekevä ääni herkistää puheeseen liittyville tavoille ja odotuksille, menetyksillekin. Intiimiydessään teos tuntuu todella jaetulta hetkeltä sekä taiteilijan että ympäröivän todellisuuden kanssa.

Geoff Robinsonin audiokävely Durational situation / Turku / Naarm sen sijaan käsittelee ajallisia kerrostumia geologisten ja kolonialististen vaihteluiden kautta jääkaudesta tähän päivään. Ääniteoksessa ohjattu kävely Vartiovuoren puistossa peilaa taiteilijan omaa olinpaikkaa, toisella puolella maapalloa sijaitsevaa Naarmia, aluetta joka tunnetaan myös nimellä Melbourne Australiassa. Ympäristön muutosten havainnointi kahden paikan välillä, kertojan tekemä rajaus ja yhdessä pohdiskelun tunnelma tuovat mieleen suullisen perimätiedon merkityksen ihmiskunnan kollektiivisessa kokemuksessa. Millaista on jakaa mennyttä ja pohtia tulevaisuutta yhdessä, toisen ääntä kuunnellen.

“When it’s over my alarm clock will ring and whatever happened will melt, and become part of the versions of you and me that go on from here.” Wennerstrandin sanat jäävät kaikumaan mielessäni. Nyt kannan mukanani paitsi kuulemiani ääniä, myös niihin liittyviä paikkoja. Turku Energian korttelia ohittaessani tunnistan itsestäni kerroksen erästä hetkeä, yhtä lokakuista iltaa, kun olin täällä Höristystehtävien kanssa. Äänet kulkevat mukanani aikansa.

Titanik – Kuuntele sientä, kuuntele pyörää 1.–31.10.2020

Alice Pamuk
Geoff Robinson
Kaino Wennerstrand
Nicole Willis
Tuike ja Simo Alitalo
Videokaffe

Projektin jälkeen QR-kooditarrat poistuvat Turun katukuvasta, mutta teokset jäävät kuunneltaviksi Titanikin nettisivuille ja Soundcloudiin.

Artikkelikuva: Arton piirrustus yhdessä Kaino Wennerstrandin kanssa.